Etusivulle
Uusin pääkirjoitus
Artikkelit
News in english
Tapahtumia
Yhteystiedot
Kirjakauppa

Tilaukset
Linkit
Lukijoiden mielipiteitä
Hintoja ilmoittelusta

UUTENA TORONTOSSA?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle?






 

“Suomalaisten ääni pelkkää vikinää vallan käytävillä”


Kanadansuomalaisen kentän pitkäaikainen vaikuttaja Lauri Toiviainen avaa keskustelun mahdollisuudesta perustaa yksi suomalainen keskustoimija Kanadaan. Puheenvuoro julkaistiin VS:n numerossa 29/08 17.7.2008

.
Voimmeko me suomalaiset Kanadassa niin hyvin, ettei meillä ole aihetta perustaa kaikkia suomalaisia edustavaa katto-organisaatiota, joka pitäisi yhteyttä kaikkiin kolmeen hallitustasoon yhtä tiiviisti kuin muiden kulttuurivähemmistöjen vastaavat järjestöt?
Jos vastauksesi on myöntävä, voit jättää lopun lukematta, mutta lue nyt kuitenkin. Sinuahan suojaa se muutoksia vastustava geeni, joka pitää meidät jälkijunassa niin politiikassa kuin bisneksessäkin. Suomalainen tuuliviiri on ruuvattu kiinni, jotta meistä ei voi sanoa, että heilumme joka tuulen mukana.
Sen oppi myös muuan ontariolaispoliitikko 70-luvun alussa kyseltyään lehden toimitukselta ”etnistä” johtajaamme, joka voisi ”tuoda koko ryhmän äänet meille.” Suomalaiset olivat melko tasaisesti jakaantuneet liberaalien, konservatiivien ja NDP:n äänestäjiin, eikä itse Pyhän Pietarin mahtikäsky voisi asiaa toiseksi muuttaa. Ei yhtenäinen keskusliitto edellytä sotilaallista kuria, sen suositteleman poliitikon valintaa tai edes sitä, että suomalainen verenperintö olisi vaaleissa tärkeämpi tekijä kuin puolueen ohjelma. Jos näin olisi, meillä olisi ollut enemmän suomalaisia parlamentin jäseniä kuin Judy Erola Kanadassa ja joitakin suomalaisia kongressin jäseniä Minnesotan ja Michiganin suomalaisalueilta Washingtonissa.
Meillä on nyt ja on ollut keskusorganisaatioita kuten KSK ja Canadan Suomalainen Järjestö ja on ollut Kansallisseurojen Keskusliitto sekä Työläisten ja Farmarien liitto ja sen seuraaja, lyhytaikainen Kansanvallan Liitto. Keskusorganisaation tapaan toimii myös Canadian Friends of Finland, sillä erolla, että sen jäsenistä suuri osa on etnisesti muuta kuin suomalaista syntyperää.
Vaikka me suomalaiset emme koe itseemme kohdistunutta syrjintää eikä meillä ole historiallisia korvausvaatimuksia, meillä on itsekullakin hyviä neuvoja annettavana hallitusten jäsenille. Ne voitaisiin kanavoida tehokkaammin tiiviimmässä yhteistyössä muiden ryhmien kanssa. Etnisen keskusjärjestön tarkoituksena on saada lumipallo kasvamaan ja vyörymään. Vaikka suomalaisilla olisikin hyvä aloite, sitä yksin tuskin kuultaisiin. Suomalaisten äänillä ei enää yhtään alahuoneen paikkaa ratkaista. Suomalaisilta lähtenyt idea kasvaisi korkoa, jos Canadian Ethnocultural Council sen omaksuisi ja veisi sen virkatietä hallituksen edustajille.
Suomalaisten katto-organisaation käyttökieli olisi pakon sanelemana englanti. Meitä suomalaisia asuu Kanadassa yli 100 000, mutta suomea taitaa korkeintaan 24 000. Sukupolven vaihdos ei meillä ole tapahtunut, toisin kuin monilla muilla ryhmillä. Toisen polven eestiläiset, itäeurooppalaisryhmät ja italialaiset jatkavat ja vahvistavat olemassaolevia keskusjärjestöjä.
Eivät tällaisen organisaation tehtävät ole pelkästään poliittisten tai taloudellisten etujen hankkimista. Tietenkin se tukisi suomalaisia, jotka pyrkivät politiikkaan tai johtaviin valtion virkoihin, mutta se myös hakisi omalle ryhmälle ja sen kulttuurille näkyvyyttä. Esimerkiksi siten, että kansallismuseo Hullissa saataisiin valitsemaan osasto kuvaamaan jotain suomalaisten saavutusta Kanadassa.
Perusvaatimuksena tulisi olla, kuten 40-luvulla Suomi-apuorganisaatiota muodostettaessa, että kaikki suomalaiset kuuluvat tasavertaisina uuteen katto-organisaatioon. Kuka tietää, ehkä siitä voisi kehkeytyä vielä ”start of a beautiful relationship” Casablancan Humphrey Bogartia siteerataksemme. Järjestön puheenjohtaja Elsie Jokinen ei erityisemmin muistuta palavasilmäistä vallankumouksellista, jonka tarkoituksena olisi tuoda Kanadaan proletariaatin diktatuuri. Uusi keskusorganisaatio olisi omintakeinen, sui generis, Kanadan suomalaisten kentällä, mutta harkitsemisen arvoinen.
Aiheen tähän antoi vilkaisu edellisen lehden etusivuun, jossa kaupunginjohtaja David Miller kehuskelee suomalaisia. Yhteydet valtaa pitäviin olivat joskus tiiviimmät.

Lauri Toiviainen

   


 

 

 

 

 

Lauri Toiviainen kysyy, voisimmeko vielä perustaa yhteisen keskusliiton?