 |











UUTENA TORONTOSSA?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä
voi tarjota tulokkaalle?
|
|
“Suomalaisten
ääni pelkkää vikinää vallan käytävillä”
Kanadansuomalaisen kentän pitkäaikainen
vaikuttaja Lauri Toiviainen avaa keskustelun mahdollisuudesta perustaa
yksi suomalainen keskustoimija Kanadaan. Puheenvuoro julkaistiin VS:n
numerossa 29/08 17.7.2008
.
Voimmeko me suomalaiset Kanadassa niin hyvin, ettei meillä ole aihetta
perustaa kaikkia suomalaisia edustavaa katto-organisaatiota, joka pitäisi
yhteyttä kaikkiin kolmeen hallitustasoon yhtä tiiviisti kuin
muiden kulttuurivähemmistöjen vastaavat järjestöt?
Jos vastauksesi on myöntävä, voit jättää
lopun lukematta, mutta lue nyt kuitenkin. Sinuahan suojaa se muutoksia
vastustava geeni, joka pitää meidät jälkijunassa niin
politiikassa kuin bisneksessäkin. Suomalainen tuuliviiri on ruuvattu
kiinni, jotta meistä ei voi sanoa, että heilumme joka tuulen
mukana.
Sen oppi myös muuan ontariolaispoliitikko 70-luvun alussa kyseltyään
lehden toimitukselta ”etnistä” johtajaamme, joka voisi
”tuoda koko ryhmän äänet meille.” Suomalaiset
olivat melko tasaisesti jakaantuneet liberaalien, konservatiivien ja NDP:n
äänestäjiin, eikä itse Pyhän Pietarin mahtikäsky
voisi asiaa toiseksi muuttaa. Ei yhtenäinen keskusliitto edellytä
sotilaallista kuria, sen suositteleman poliitikon valintaa tai edes sitä,
että suomalainen verenperintö olisi vaaleissa tärkeämpi
tekijä kuin puolueen ohjelma. Jos näin olisi, meillä olisi
ollut enemmän suomalaisia parlamentin jäseniä kuin Judy
Erola Kanadassa ja joitakin suomalaisia kongressin jäseniä Minnesotan
ja Michiganin suomalaisalueilta Washingtonissa.
Meillä on nyt ja on ollut keskusorganisaatioita kuten KSK ja Canadan
Suomalainen Järjestö ja on ollut Kansallisseurojen Keskusliitto
sekä Työläisten ja Farmarien liitto ja sen seuraaja, lyhytaikainen
Kansanvallan Liitto. Keskusorganisaation tapaan toimii myös Canadian
Friends of Finland, sillä erolla, että sen jäsenistä
suuri osa on etnisesti muuta kuin suomalaista syntyperää.
Vaikka me suomalaiset emme koe itseemme kohdistunutta syrjintää
eikä meillä ole historiallisia korvausvaatimuksia, meillä
on itsekullakin hyviä neuvoja annettavana hallitusten jäsenille.
Ne voitaisiin kanavoida tehokkaammin tiiviimmässä yhteistyössä
muiden ryhmien kanssa. Etnisen keskusjärjestön tarkoituksena
on saada lumipallo kasvamaan ja vyörymään. Vaikka suomalaisilla
olisikin hyvä aloite, sitä yksin tuskin kuultaisiin. Suomalaisten
äänillä ei enää yhtään alahuoneen paikkaa
ratkaista. Suomalaisilta lähtenyt idea kasvaisi korkoa, jos Canadian
Ethnocultural Council sen omaksuisi ja veisi sen virkatietä hallituksen
edustajille.
Suomalaisten katto-organisaation käyttökieli olisi pakon sanelemana
englanti. Meitä suomalaisia asuu Kanadassa yli 100 000, mutta suomea
taitaa korkeintaan 24 000. Sukupolven vaihdos ei meillä ole tapahtunut,
toisin kuin monilla muilla ryhmillä. Toisen polven eestiläiset,
itäeurooppalaisryhmät ja italialaiset jatkavat ja vahvistavat
olemassaolevia keskusjärjestöjä.
Eivät tällaisen organisaation tehtävät ole pelkästään
poliittisten tai taloudellisten etujen hankkimista. Tietenkin se tukisi
suomalaisia, jotka pyrkivät politiikkaan tai johtaviin valtion virkoihin,
mutta se myös hakisi omalle ryhmälle ja sen kulttuurille näkyvyyttä.
Esimerkiksi siten, että kansallismuseo Hullissa saataisiin valitsemaan
osasto kuvaamaan jotain suomalaisten saavutusta Kanadassa.
Perusvaatimuksena tulisi olla, kuten 40-luvulla Suomi-apuorganisaatiota
muodostettaessa, että kaikki suomalaiset kuuluvat tasavertaisina
uuteen katto-organisaatioon. Kuka tietää, ehkä siitä
voisi kehkeytyä vielä ”start of a beautiful relationship”
Casablancan Humphrey Bogartia siteerataksemme. Järjestön puheenjohtaja
Elsie Jokinen ei erityisemmin muistuta palavasilmäistä vallankumouksellista,
jonka tarkoituksena olisi tuoda Kanadaan proletariaatin diktatuuri. Uusi
keskusorganisaatio olisi omintakeinen, sui generis, Kanadan suomalaisten
kentällä, mutta harkitsemisen arvoinen.
Aiheen tähän antoi vilkaisu edellisen lehden etusivuun, jossa
kaupunginjohtaja David Miller kehuskelee suomalaisia. Yhteydet valtaa
pitäviin olivat joskus tiiviimmät.
Lauri Toiviainen
|
 |
Lauri Toiviainen kysyy, voisimmeko vielä perustaa
yhteisen keskusliiton?

|
 |
 |