Etusivulle
Uusin pääkirjoitus
Artikkelit
News in english
Tapahtumia
Yhteystiedot
Kirjakauppa

Tilaukset
Linkit
Lukijoiden mielipiteitä
Hintoja ilmoittelusta

UUTENA TORONTOSSA?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle?






 
Valokuvaaja Vesa Oja ja udoralaisia kesänvietossa

Vesa Oja kerää materiaalia kirjaan amerikansuomalaisista. Valokuvaaja kuvasi kuukauden kestäneellä matkallaan myös suomalaisten lomakylässä Udorassa.

Sata filmirullaa amerikansuomalaisista

Valokuvaaja Vesa Oja on nähnyt viimeisen kuukauden aikana paljon teitä. Kuusikaistaisia, ramppeja, tikkusuoraa highwayta ja kiemurtelevia mökkikujia, aivan kuten tämä.
Takatie Road on kapea mutta mielenkiintoinen. Valokuvaaja istuu vaimonsa Päivi Ojan kanssa udoranfloridalaisen Ossi Putkosen autossa ja kuuntelee tarinoita myrkkysumakin vaarallisuudesta, Pikku-Savosta ja Raja-Karjalasta.
Oja on tilanteessa kaikilla aisteillaan. Hän haistaa ilmasta pihkan, ja kohta kuljettaja hyppää autosta ja ojentaa valokuvaajalle vihreän Cedar-puun oksan:
”Kyllä täällä siideriä riittää!”

Kesäloma
auton ratissa

Vesa Oja vietti päivän Cedarin mökkikylässä Udorassa kuvaten sen asukkaita kirjaprojektiaan varten. Ossi Putkosen lisäksi kuviin pääsivät muun muassa Bill ja Marjatta Kunnas, Raimo Pesonen ja monta Toronton suomalaisille tuttua paikkaa.
Vesa Oja valmistelee valokuvakirjaa amerikansuomalaista. Vaimo Päivi Oja kokoaa tekstit, joita kirjassa tulee olemaan kuitenkin hyvin vähän.
Molemmat viettivät projektin parissa elokuun eli lähes koko kesälomansa. Vesa Oja palasi maanantaina töihin Helsingin Sanomien valokuvaajaksi ja Päivi Oja taidemuseo Kiasman tiedottajan tehtäviin.
”Saa nähdä, miten paluu onnistuu”, toteavat molemmat 8000 kilometrin ja satojen kuultujen tarinoiden jälkeen.
Pariskunta kiersi matkallaan suuret järvet. Moni kanadansuomalainen näki valokuvaajan työssään muun muassa Finn Grand Festillä Marquettessa.

Vain harvat
kieltäytyivät

Ojan pariskunta kohtasi matkallaan paljon vieraanvaraisuutta. Vain harvat kieltäytyivät kuvista.
”Ihmiset ovat olleet uskomattoman vastaanottavaisia. Täältä puuttuu tietynlainen kyräilykulttuuri, mikä on Suomessa vielä voimissaan. Ihmiset ovat jotenkin välittömämpiä”, kuvailee Päivi Oja.
Valokuvaaja ei ole millään pystynyt vastaamaan kaikkiin kutsuihin.
”Raja on vedettävä johonkin. Esimerkiksi suomensukuiset kuuluisuudet olen jättänyt aineistosta pois, joten Pamela Anderson saa olla rauhassa. Olen halunnut keskittyä tavallisiin ihmisiin.”
“Vanhana hippinä minun oli kuitenkin kuvattava Jorma Kaukonen”, Oja lopulta myöntää.
Hän kuvasi Jefferson Airplanen legendaarisen kitaristin Marquettessa.
Matkan suurin vastoinkäyminen osui juuri Kaukosen kuvaukseen, kun valotusmittari ja kameran etäisyysmittari menivät rikki.
Onneksi mukana oli varakamera.
Reportaasikuvaajana paremmin tunnetulle Ojalle projekti on merkinnyt myös paluuta uran alkuvaiheille. Hän on ottanut kirjaa varten studiokuvamaisia, rakennettuja henkilökuvia ja käyttänyt kuvatessa erikoislaitteistoa.
“Otin viimeksi potretteja valojen kanssa Lahden muotoiluinstituutin lopputyöhön 30 vuotta sitten. Silloin kuvasin ihmisiä eri ammateissa, mikä tavallaan on hyvin samanlainen lähtökohta kuin tässä projektissa.”
Vesa Oja aikoo jatkaa projektiaan ensi helmikuussa Floridan suomalaisjuhlilla Lake Worthissa. Suomen kulttuurirahaston tuella hän pystyy tekemään vielä seuraavan matkansa, mutta sen jälkeen hän joutuu hakemaan projektille jatkorahoitusta.
Oja on kuitenkin toiveikas kirjaprojektin jatkumisen suhteen.
Hänellä on nyt paljon materiaalia rahoittajille esitettäväksi, sillä matkalle varatuista filmirullista vain kymmenen jäi käyttämättä.

Yhteinen
harrastus

Vaikka pariskunnalla oli vain puolitoista vapaapäivää, he sanovat matkan tuntuneen enemmän lomalta kuin työtä.
“Tämä on yhteinen harrastuksemme.”
Aihe on erityisesti Vesa Ojalle hyvin henkilökohtainen. Hänen enonsa tuli kirvesmieheksi Sioux Lookoutiin 20-luvulla, ja täti saapui maahan vuonna 1950 hoitamaan lapsia, koska enon vaimo oli kuollut yllättäen.
Matkallaan Oja on halunnut tutkia sukunsa taustoja Pohjois-Amerikassa ja tavannut serkkujaan. Tulevillekin reissuille jää selvitettävää, sillä hän tietää hyvin vähän tätinsä eestiläisestä miehestä, Sulevi Kallaksesta.
On siis varmaa, että Oja palaa vielä Pohjois-Amerikkaan.
”Nuorena sitä unelmoi, että pääsisi ajamaan Amerikan highwaylla rokin soidessa taustalla”, Vesa Oja nauraa kun hän suuntaa autonsa Udorasta Torontoon reissun viimeisen kuvauskeikan jälkeen.
Tänä kesänä unelma on todella toteutunut.

Emma-Leena Ovaskainen,
teksti ja kuvat