Unohdettu kaupunki

-Helsinki on vähän niinkuin Montreal, mutta pikkuisen tasa-arvoisempi, pikkuisen turvallisempi ja pikkuisen pienempi, kertoo Montrealissa vaihtovuotta viettävä Tuomas Autio. Vapaan Sanan Johannes Niemeläinen tapasi hänet huhtikuussa 2010.

Autio aloitti kansantaloustieteen opintonsa Helsingin yliopistossa syksyllä 2006, mutta vietti ensimmäisen välivuotensa "sotimassa". Tämä vuosi on kulunut Montrealin yliopistossa kansantaloustiedettä ja valtio-oppia lukien.
Nyt opinnot ovat kuitenkin toistaiseksi jäissä yliopiston lehtoreiden ollessa lakossa.
-Kukaan ei oikeen tarkalleen tiedä, miksi he on lakossa. Kai ne pyrkivät, että kanditason opinnoissa käytettäisiin enemmän lehtoreita. Ja ne pyytää posketonta palkankorotusta, Autio sanoo.
Lakko on kestänyt jo kuusi viikkoa eikä loppua ole vielä näkyvissä. Aution kurssit on peruttu lakon takia, mikä aiheuttanee ongelmia Suomenpäässä. -Olen nostanut opintotukea koko ajan, ja jos en saa kursseja suoritettua lakon takia, saatan joutua palauttamaan tuet. Mutta eiköhän se hoidu jollain selvityksellä, Autio arvelee.
Hän on ollut tyytyväinen Montrealin yliopistoon, mutta uskoo, että paremman kokemuksen quebeciläisyydestä olisi ehkä saanut Montrealin toisessa ranskankielisessä yliopistossa UQAM:ssa. Autio luonnehtii UQAM:ia vasemmistolaisemmaksi kuin Montrealin yliopistoa, joka on hänen mukaansa hieman oikealla ja tunnettu laki- ja bisneskouluistaan.
-Ranskankielisten lisäksi täällä on kaksi englanninkielistä yliopistoa, McGill ja Concordia. McGill on kansainvälinen huippuyliopisto, ja sinne tulee porukkaa Ontariosta, B.C:stä, Albertasta ja Jenkeistä. Lukukausimaksut on niin paljon halvempia kuin Jenkeissä. Ja Concordiaan menee kaikki, jotka ei pääse McGilliin, Autio kertoo Montrealin neljästä yliopistosta.
Opintokulttuurieroista Autio sanoo, että täällä opiskelijoille laitetaan paljon enemmän paineita kuin Suomessa. -Suomessa opinnot otetaan rennosti, ja kun on tiukkaa, niin kuuluu näyttää, että ottaa rennosti. Täällä stressataan koko ajan, ja sillonkin kun ei olisi tarvetta stressata, niin kuuluu näyttää stressaantuneelta.
Hän myös sanoo, että ero kandidaatti- ja maisteritason opintojen välillä on suuri. Kandidaatin tutkinto on Kanadassa perustutkinto, mutta maisteritaso on verrattavissa pikemmin tohtori- kuin kanditasoon.
Autiolla on kansantaloustieteen opinnoista kokemusta niin Suomesta kuin Kanadasta, ja hän sanoo, että täällä sitä pidetään enemmän perusaineena, jota kaikki lukevat jonkin verran. -Suomessa monella humanistilla ja yhteiskuntatieteilijällä on negatiivinen suhtautumistapa kansikseen ja kansislaisiin, vaikka eihän kaikki kansislaiset ajattele, että maailma pitäisi rakentaa kansantaloustieteen teorian mukaan, Autio huokaa.
-Kansis on ehkä ainoa yhteiskuntatiede, josta kaikilla tutkijoilla on yhteisymmärrys alan peruskysymyksistä, hän sanoo. Autio kuitenkin peräänkuuluttaa poikkitieteellisyyttä niin kansantaloustieteilijöille kuin muillekin yhteiskuntatieteilijöille. -Jos on opiskellut vain matikkaa ja kansista, voi maailmankuva olla vähän mustavalkonen. Siks oiskin hyvä, että kansislaiset opiskelis jotain muutakin, jotta ymmärtäs, että politiikassa ei asiat oo mustavalkosia, hän sanoo.
Silti hän pitää kansantaloustiedettä tärkeänä, koska taloudelliset realiteetit ovat edelleen tärkein asia, joka määrittelee poliittista päätöksentekoa.
Montrealissa Autio on viihtynyt mainiosti. Hän pitää kaupungista erityisesti sen tasa-arvoisen ilmapiirin vuoksi. -Täällä ollaan vähän niinkun pohjoismaissa. Seksuaalista tasa-arvoa ja tasa-arvoa naisten ja miesten välillä korostetaan koko ajan, Autio toteaa.
Ei kuitenkaan taloudellista tasa-arvoa?
-Täällä ollaan taloudellisesti tasa-arvoisempia kuin Jenkeissä ja myös Torontossa. Paljon Montrealissa ja Quebecissä on demarihenkeä, ja perusquebeciläinen on pohjimmiltaan aika demari. Suurin osa Ranskasta tänne muuttaneista on ollut rahvasta. Täällä on otettu mallia paljon Ranskasta, Autio sanoo.
Ranskalaiset ovat herkkiä menemään barrikadeille, ja myös siinä ovat quebecin ranskalaiset ottaneet mallia emämaastaan. -Eilen täällä oli 8000 ihmisen mielenosoitus uutta budjettia vastaan. Siinä leikataan sosiaalimenoja ja osittain yksityistetään julkisia palveluja. Niitä tietysti vastustetaan, ja mielenosoituksen iskulauseena oli näin vapaasti käännettynä "otetaan rikkautta sieltä missä sitä on", kertoo Autio.
Hän on huomannut, että quebeciläiset vastustavat perinteisesti vähän kaikkea, kuten englanninkielisiä, mutta kun heidän kanssaan jutteleen pidempään, ei vastustus ole usein todellista. Kaikkea vastustetaan tavan mukaan, Autio sanoo.
Autio on ollut Kanadassa kohta jo kahdeksan kuukautta, ja sanoo, että hän on tavannut vain muutaman kaksikielisen kanadalaisen. -He puhuvat sekä ranskaa että englantia ilman aksenttia.
Autio tuli itse Montrealiin juuri ranskankielen takia. Alkuun häntä harmitti, kun aina kun hän yritti puhua ranskaa, vaihtoivat paikalliset englantiin. Pian hän kuitenkin oppi, että jos sanoo huonolla englannilla, ettei osaa englantia, pysyvät quebeciläiset ranskassa.
Autio kuitenkin ihmettelee, miksi Montreal vaikuttaa olevan unohdettu kaupunki niin bisnes- kuin matkailumielessä suomalaisille. -Monet saattavat käydä Torontossa opiskelujen tai työn takia, mutta Montreal on aika syrjässä, vähän niinkun unohdettu kaupunki. Yks syy on varmasti se, että kaikki pankit ja isot bisnekset siirty Torontoon 70-luvulla kielilakien aikaan, hän sanoo.
Kielilait - muun muassa se, että kaupoissa pitää tervehtiä aina ensiksi ranskaksi - ovatkin yksi monista muista ihmettelyn aiheista Montrealissa, maailman toiseksi suurimmassa ranskankielisessä kaupungissa.

Johannes Niemeläinen.