 |
Näillä
sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä,
emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa
Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset
numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.
Yhtiömme
Kustannusyhtiö
Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto)
ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com,
www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.
Yhtiön
omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.
Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.
Kyselyjen
johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän
kustannusyhtiön toimintaan.
Historiamme
Kesällä
2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän
linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron
reportaaseja ja haastatteluja.
Torontoa uudelle?
Mitä
kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi
tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti
yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.
Kolumneja
Vuoden
2010 alkupuoliskolla kolumneja lehteen
kirjoittaa Johannes Niemeläinen.
|
|
Kieltä,
kulttuuria ja kuumaa kahvia
Satu
Arvolan opiskeluryhmässä, Finnish Caféssa, kieltä
ja kulttuuria opiskellaan näytelmien, laulujen sekä tietysti
pullakahvien parissa.
– Tänään
minä esittelen oppilaille suomalaisen kahviseremonian! Satu
Arvola toteaa puolisen tuntia ennen kuin alkeisryhmän toisen
ryhmätapaamisen on määrä alkaa. - Se kun ei
tunnu olevan juuri kenellekään entuudestaan tuttu, vaikka
kyseessä onkin keskeinen suomalaiskulttuurin osa.
Arvola ja häntä avustamassa ollut Leena Temisevä
käyvät läpi oppituntia ja etenkin siihen kuuluvaa
pientä näytelmää.
– Herää! On jo aamu! Temisevä huutaa sohvalla
nukkuvaa näyttelevälle Arvolalle.
– Mitä?! Onko nyt jo aamu? Onko kahvia? Arvola haukottelee.
Arvola on tarkka siitä, että lyhyen dialogin yksinkertaiset
vuorosanat artikuloidaan kuuluvasti ja selvästi.
– Käymme tällä kertaa läpi partitiivia,
mikä on suomen kielen yksi kolmesta tärkeimmästä
sijamuodosta. Siksi on tärkeää, että sanan lopussa
oleva a-kirjain ääntyy kunnolla.
Pian ovikello soi ja ensimmäiset oppilaat astuvat sisään
Arvolan pullantuoksuiseen olohuoneeseen.
Vanhempien
toivomuksesta kieltä myös aikuisille
Arvola aloitti Finnish Cafén keväällä 2009
yhdessä Kelly Liun kanssa. Liu on kiinalaistaustainen Rovaniemeltä
kotoisin oleva suomalaisnainen, joka opiskeli tuolloin Torontossa.
Nyt Liu on jo palannut Suomeen, ja Arvola on jäänyt pyörittämään
suomiryhmäänsä yksin - tai ei aivan yksin, onhan
hänellä yhteensä kuusi eri avustajaa, joista jokainen
puhuu suomea äidinkielenään.
– Perustimme Kellyn kanssa tämän opiskeluryhmän
oikeastaan silloisten suomen oppilaitteni vanhempien toivomuksesta,
tuolloin Toronton koululautakunnan alaisuudessa suomea Woodbine
Junior High Schoolissa opettanut Arvola sanoo. – Myös
vanhemmat halusivat opiskella suomea, kieltä jota heidän
jälkikasvunsa oppi koulussa. He eivät kuitenkaan voineet
tulla Woodbinen tunneille, joten päätimme järjestää
Finnish Cafén heitä varten.
Nykyäänkin suurin osa Arvolan avulla suomea opiskelevista
on aikuisia. Arvolan ryhmään tullaan opiskelemaan suomea
hyvin erilaisista syistä:
– Puolisoni on suomalainen. Hän tuli seitsemän vuotta
sitten Suomesta Kanadaan, ja nyt minusta alkoi tuntua, että
olisi aika opetella hänen kieltään, Ryan Zizzo sanoo.
Ensimmäistä kertaa mukana oleva Sarah White (omaa sukuaan
Koskiniemi) puolestaan haluaa vihdoin oppia isovanhempiensa kielen.
– Isovanhempani olivat Suomesta. Isoäitini kuoli hiljattain.
Itse puhun tosi vähän suomea, White kertoo, mutta myöhemmin
kuitenkin tunnistaa suurimman osan kuulemistaan suomenkielisistä
sanoista.
Kae Lial ja Sarah McGill kertovat suunnittelevansa muuttoa Suomeen.
Lial on vastikään valmistunut kiropraktikoksi, joten hän
aikoo hakea sen alan töitä Suomesta. McGill taasen harrastaa
jääkiekkoa ja haaveilee jääkiekkoilijan urasta
Suomessa.
Viimeisenä Arvolan ovikelloa soittaa Marina Nech. Venäläissyntyisen
Nechin kontakti Suomeen on hänen puoliksi suomalainen tyttärensä
Olga, jonka kanssa Nech toivoo jonakin päivänä voivansa
keskustella suomeksi.
|
|
 |
Suomen kielen parissa aloittelevat Ryan Zizzo (vasemmalla), Sarah McGill,
Kae Lial, Sarah White ja Marina Nech seuraavat Satu Arvolan ja Leena Temisevän
dialogia, jolla tämänkertainen oppituokio polkaistiin käyntiin.
“Otatko
kahvia vai teetä?”
Arvolan ja Temisevän esitettyä heräämisnäytelmänsä
ja laulettua sen kertainen laulu - joka oli näytelmään
sopiva Jaakko kulta - ryhmä kokoontuu pöydän ääreen,
missä nautitaan perisuomalaiset pullakahvit. Kahvia tarjoillaan selkeästi
artikuloiden, ja oppilaat raapivat päätään “ole
hyvä” -fraasin epäselvien käyttötarkoitusten
takia.
– Kuuluuko minun nyt sanoa “ole hyvä”? kahvikuppiin
tarttuva Zizzo ihmettelee. Zizzo on käynyt puolisonsa kanssa kahdesti
Suomessa, mutta yhä hänestä tuntuu, että suomalaiset
“ovat hyviä” hieman erikoisissa tilanteissa.
Arvola selittääkin ryhmälle fraasin käyttötapoja
ja kuinka se ei ole täysin verrannollinen englanninkielisen “you’re
welcome” -kohteliaisuuden kanssa.
Kahvittelun lomassa pohditaan suomalaiskulttuurin yhtenäisyyksiä
muihin kulttuureihin. Nech löytää kahvinjuonnista yhteyden
oman kulttuurinsa kahvin- ja teenjuontitapaan: juoman kaataminen tassille
ja sen ryystäminen siitä on yleistä etenkin senioriväestön
keskuudessa sekä Venäjällä että Suomessa.
Kun kahvit ja pullat on nautittu, opetellaan vielä säähän
liittyviä perussanoja ja ruumiinosien nimiä. Arvolan suomen
opetus tapahtuu ryhmätapaamisten lisäksi sähköpostitse:
joka kolmas päivä Arvola lähettää oppilailleen
lyhyen suomenkielisen sähköpostiviestin, minkä hän
toivoo luettavan heti saman tien.
– Opitut uudet sanat ja kieli yleensäkin katoaa lähimuistista
muutaman päivän aikana. Yritänkin aktivoida oppilaiden
suomen kieltä näillä sähköpostiviesteillä.
Kaksituntisen session jälkeen ryhmäläiset kiirehtivät
kuka minnekin: yhdellä on kiire television ääreen katsomaan
Grammy-gaalaa ja toinen kertoo suuntaavansa kotiin etsimään
internetistä vapaita asuntoja Helsingistä.
Kimmo
Veikkanen
Julkaistu Vapaan Sanan numerossa 8/2011
|
 |
 |