Etusivulle
Uusin pääkirjoitus
Artikkelit
News in english
Tapahtumia
Yhteystiedot
Kirjakauppa

Tilaukset
Linkit
Lukijoiden mielipiteitä
Hintoja ilmoittelusta

Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

 

What is Vapaa Sana?
Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Published since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) finnishcanadian.com ja canadansanomat.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.


Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.


Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Torontoa uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Kolumneja
Vuoden 2010 alkupuoliskolla kolumneja lehteen kirjoittaa Johannes Niemeläinen.

 


 



 

Kieltä, kulttuuria ja kuumaa kahvia

Satu Arvolan opiskeluryhmässä, Finnish Caféssa, kieltä ja kulttuuria opiskellaan näytelmien, laulujen sekä tietysti pullakahvien parissa.

– Tänään minä esittelen oppilaille suomalaisen kahviseremonian! Satu Arvola toteaa puolisen tuntia ennen kuin alkeisryhmän toisen ryhmätapaamisen on määrä alkaa. - Se kun ei tunnu olevan juuri kenellekään entuudestaan tuttu, vaikka kyseessä onkin keskeinen suomalaiskulttuurin osa.
Arvola ja häntä avustamassa ollut Leena Temisevä käyvät läpi oppituntia ja etenkin siihen kuuluvaa pientä näytelmää.
– Herää! On jo aamu! Temisevä huutaa sohvalla nukkuvaa näyttelevälle Arvolalle.
– Mitä?! Onko nyt jo aamu? Onko kahvia? Arvola haukottelee.
Arvola on tarkka siitä, että lyhyen dialogin yksinkertaiset vuorosanat artikuloidaan kuuluvasti ja selvästi.
– Käymme tällä kertaa läpi partitiivia, mikä on suomen kielen yksi kolmesta tärkeimmästä sijamuodosta. Siksi on tärkeää, että sanan lopussa oleva a-kirjain ääntyy kunnolla.
Pian ovikello soi ja ensimmäiset oppilaat astuvat sisään Arvolan pullantuoksuiseen olohuoneeseen.

Vanhempien toivomuksesta kieltä myös aikuisille
Arvola aloitti Finnish Cafén keväällä 2009 yhdessä Kelly Liun kanssa. Liu on kiinalaistaustainen Rovaniemeltä kotoisin oleva suomalaisnainen, joka opiskeli tuolloin Torontossa. Nyt Liu on jo palannut Suomeen, ja Arvola on jäänyt pyörittämään suomiryhmäänsä yksin - tai ei aivan yksin, onhan hänellä yhteensä kuusi eri avustajaa, joista jokainen puhuu suomea äidinkielenään.
– Perustimme Kellyn kanssa tämän opiskeluryhmän oikeastaan silloisten suomen oppilaitteni vanhempien toivomuksesta, tuolloin Toronton koululautakunnan alaisuudessa suomea Woodbine Junior High Schoolissa opettanut Arvola sanoo. – Myös vanhemmat halusivat opiskella suomea, kieltä jota heidän jälkikasvunsa oppi koulussa. He eivät kuitenkaan voineet tulla Woodbinen tunneille, joten päätimme järjestää Finnish Cafén heitä varten.
Nykyäänkin suurin osa Arvolan avulla suomea opiskelevista on aikuisia. Arvolan ryhmään tullaan opiskelemaan suomea hyvin erilaisista syistä:
– Puolisoni on suomalainen. Hän tuli seitsemän vuotta sitten Suomesta Kanadaan, ja nyt minusta alkoi tuntua, että olisi aika opetella hänen kieltään, Ryan Zizzo sanoo.
Ensimmäistä kertaa mukana oleva Sarah White (omaa sukuaan Koskiniemi) puolestaan haluaa vihdoin oppia isovanhempiensa kielen.
– Isovanhempani olivat Suomesta. Isoäitini kuoli hiljattain. Itse puhun tosi vähän suomea, White kertoo, mutta myöhemmin kuitenkin tunnistaa suurimman osan kuulemistaan suomenkielisistä sanoista.
Kae Lial ja Sarah McGill kertovat suunnittelevansa muuttoa Suomeen. Lial on vastikään valmistunut kiropraktikoksi, joten hän aikoo hakea sen alan töitä Suomesta. McGill taasen harrastaa jääkiekkoa ja haaveilee jääkiekkoilijan urasta Suomessa.
Viimeisenä Arvolan ovikelloa soittaa Marina Nech. Venäläissyntyisen Nechin kontakti Suomeen on hänen puoliksi suomalainen tyttärensä Olga, jonka kanssa Nech toivoo jonakin päivänä voivansa keskustella suomeksi.

 

 



Suomen kielen parissa aloittelevat Ryan Zizzo (vasemmalla), Sarah McGill, Kae Lial, Sarah White ja Marina Nech seuraavat Satu Arvolan ja Leena Temisevän dialogia, jolla tämänkertainen oppituokio polkaistiin käyntiin.

“Otatko kahvia vai teetä?”
Arvolan ja Temisevän esitettyä heräämisnäytelmänsä ja laulettua sen kertainen laulu - joka oli näytelmään sopiva Jaakko kulta - ryhmä kokoontuu pöydän ääreen, missä nautitaan perisuomalaiset pullakahvit. Kahvia tarjoillaan selkeästi artikuloiden, ja oppilaat raapivat päätään “ole hyvä” -fraasin epäselvien käyttötarkoitusten takia.
– Kuuluuko minun nyt sanoa “ole hyvä”? kahvikuppiin tarttuva Zizzo ihmettelee. Zizzo on käynyt puolisonsa kanssa kahdesti Suomessa, mutta yhä hänestä tuntuu, että suomalaiset “ovat hyviä” hieman erikoisissa tilanteissa.
Arvola selittääkin ryhmälle fraasin käyttötapoja ja kuinka se ei ole täysin verrannollinen englanninkielisen “you’re welcome” -kohteliaisuuden kanssa.
Kahvittelun lomassa pohditaan suomalaiskulttuurin yhtenäisyyksiä muihin kulttuureihin. Nech löytää kahvinjuonnista yhteyden oman kulttuurinsa kahvin- ja teenjuontitapaan: juoman kaataminen tassille ja sen ryystäminen siitä on yleistä etenkin senioriväestön keskuudessa sekä Venäjällä että Suomessa.
Kun kahvit ja pullat on nautittu, opetellaan vielä säähän liittyviä perussanoja ja ruumiinosien nimiä. Arvolan suomen opetus tapahtuu ryhmätapaamisten lisäksi sähköpostitse: joka kolmas päivä Arvola lähettää oppilailleen lyhyen suomenkielisen sähköpostiviestin, minkä hän toivoo luettavan heti saman tien.
– Opitut uudet sanat ja kieli yleensäkin katoaa lähimuistista muutaman päivän aikana. Yritänkin aktivoida oppilaiden suomen kieltä näillä sähköpostiviesteillä.
Kaksituntisen session jälkeen ryhmäläiset kiirehtivät kuka minnekin: yhdellä on kiire television ääreen katsomaan Grammy-gaalaa ja toinen kertoo suuntaavansa kotiin etsimään internetistä vapaita asuntoja Helsingistä.

Kimmo Veikkanen
Julkaistu Vapaan Sanan numerossa 8/2011