Vapaan Sanan pääkirjoitus
09.06.09

Merkittävä dokumentti

Jos muutaman kymmenen vuoden kuluttua arvioidaan kanadansuomalaisesta aihepiiristä kertyneitä dokumentteja ja aikalaiskuvauksia, Saku Pinnan ja Dave Clemetin filmi Jules Päiviöstä ja kanadansuomalaisista vapaaehtoisista Espanjan sisällissodassa kuuluu keskeisimpiin. Thunderstone -tuotantoyhtiön filmi on kriittisen tarkastelun kestävä historiallinen dokumentti Espanjan sisällisodasta kanadansuomalaisesta näkökulmasta tehtynä ja samalla taustoittaa 20- ja 30-luvun kanadansuomalaisuutta. Filmihanke lähti liikkeelle Saku Pinnan kiinnostuksesta. Tapaaminen Jules Päiviön kanssa 2004 käynnisti viisivuotisen hankkeen.
Kunhan Kirjeitä pojalleni Espanjassa on kiertänyt välttämättömät festivaalikuviot, se toivottavasti tulee kanadansuomalaisen kentän nähtäväksi, muuallakin kuin Thunder Bayssä.
Jules Päiviö kuuluu merkittäviin kanadansuomalaisiin. Korkeaan ikään ehtinyt Päiviö vastaili thunderbaylaisten kysymyksiin elokuvan jälkeen. Espanjaan lähteneet, ja siinä sivussa suuri osa kanadansuomalaisesta kentästä, oli pitkään epäilyksenalaisessa asemassa täällä Kanadassa. Päiviö viljeli brittiläistä understatementtiä todetessaan, että RCMP:stä oli hieman harmia. Yleisö repesi suosionosoituksiin. Henkisen yliotteen epäilyttäviksi leimatut olivat toki ottaneet heti tuoreeltaan.
Elokuvaa seuramaan saapunut Ulkosuomalaisparlamentin Kanadan kakkospuhemies Veli Niinimaa pohti filmin jälkeen historian kulun ihmeellisyyksiä. Suomalaisvapaaehtoiset Espanjan sisällissodassa olivat toteuttamassa juuri sitä samaa, mihin Kanada, osana Kansainyhteisöä, ryhtyi muutamaa vuotta myöhemmin, eli taistelua fasismia vastaan. Kuitenkaan he eivät edes jälkikäteen kelvanneet kanadalaisiksi veteraaneiksi. Jules Päiviö viittasi kommenteissaan Canadian Legionin taholta tulleeseen voimakkaaseen vastustukseen.
Espanja on päästyään Francon ajasta antanut tunnustuksen vapaaehtoisille, ja Ottawassa on heille myös muistomerkki.
Saku Pinnan kiinnostus on tuonut kanadansuomalaiselle kentälle arvokkaan dokumentin. Filmi ei ole mikään suomalaispiirien tilaustyö tai charity-hanke. Näissä puitteissa tekijöillä on ollut mahdollisuus pitävään tieteelliseen ja taiteelliseen otteeseen joutumatta suomalaiskentän paineisiin. Hanke sai taloudellista tukea sekä provinssin että Ottawan kulttuurimäärärahoista.
Vähän kulunut on etenkin Suomessa käytetty ilmaisu jostain hankkeesta kulttuuritekona. Pinnan ja Clemetsin toteutuneeseen hankkeeseen tuo nimike kuitenkin sopii. Kanadansuomalainen kenttä toivottavasti voi jossain tilanteessa osoittaa kiitollisuutta ja arvostusta tästä aikaansannoksesta.

Vapaan Sanan pääkirjoitus 20.5..09

Odotuksia EU:n ja Kanadan neuvotteluihin

Kanadan ja Euroopan Unionin välillä alkavat neuvottelut lähemmästä yhteistyöstä. Siihen uskotaan kuuluvan myös työvoiman liikkuvuuden helpottaminen.
Kanadan maahanmuuttosäännökset ovat kokeneet myönteisiä uudistuksia nykyisen konservatiivihallituksen aikana. Siirtolaisuus Kanadaan on muuttunut hieman työperäisemmäksi. Viime syksynä julkistettiin nelisenkymmentä tehtävää tai sektoria, joiden taitajat voivat hakea tänne landed immigranteiksi. Muilla aloilla vaaditaan ensin tieto työpaikasta, jos hakija pyrkii landed immigrantiksi eli pysyväksi ulkomaalaistaustaiseksi asukkaaksi Kanadaan.

Työlupapohjainen maahantulo on säilynyt entisellään. Yritykset saavat lupia palkata ulkomaalaisia vain, jos kanadalaisia tai siirtolaisia ei tehtävään löydetä.
Suomi, kuten ei muutkaan kehittyneet Länsi-Euroopan maat, ole enää vuosikymmeniin ollut perinteisen maahanmuuton lähde Kanadan suuntaan.

Suomessa on kuitenkin kiinnostusta tulla Kanadaan yrittäjäpohjalla, usein jo valmiiden ja toimivienkin yrittäjäratkaisujen pohjalla. Hallinnollista ratkaisua ei usein kuitenkaan löydy. Suomalaisten hakemuksia käsitellyt lakimies totesi Vapaalle Sanalle “Kanadan tehneen yrittäjäpohjaisen maahantulon” tosi vaikeaksi suomalaisille.
Kanada tarjoaa yrittäjäpohjaisille muuttajille ns. bisnesluokan ratkaisuja. Niissä maahantulijan on pystyttävä sijoittamaan kohtuullisen suuriakin summia yritykseen täällä. Muitakin ehtoja on.
Korkean verotuksen maista Kanadaa harkitseville varat sijoittamiseen eivät kuitenkaan välttämättä ole käytettävissä. Kanadan maahanmuuton bisnesluokassa on toisaalta nähty median mukaan paljonkin tilanteita, jossa tulijalla on kyllä rahat lyödä pöytään, mutta itse yrityskonsepti ei ehkä ole niin vakuuttava, tai sitä ei lopulta ole ja bisnesluokka on toiminut muun maahantulon vaihtoehtona.

Jos Kanada haluaa nuoria yrittäjiä kehittyneestä Länsi-Euroopasta järjestelmän tulisi tarjota joustavampaa aloitusmahdollisuutta. Kriteereissä tulisi kiinnittää huomiota enemmänkin ideaan ja jo osoitettuun taitoon, kuin sijoitusmahdollisuuksiin.

Länsi-Euroopasta tulevia ei myöskään välttämättä kiinnosta perinteinen perheiden yhdistämislupaus. Siirtolaisilla on ollut mahdollisuus tuoda maahan laajaltikin sukulaisiaan. Tämä on edelleen hyvin tärkeää ainakin Aasiasta tuleville ja on näkynyt Kanadan puolueiden puheissa suurille maahanmuuttajayhteisöille. Tästä ehkä voitaisiin kuitenkin tinkiä

Vapaan Sanan pääkirjoitus 19.3.09

Enemmän kuin professuuri

Suomen kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO ja Toronton Yliopisto ovat päässeet yhteisymmärrykseen suomen kielen professuurin jatkumisesta Torontossa.
Jatko on turvattu seuraaviksi viideksi vuodeksi.

.On muistettava, että suomen kielen professori tällaisessa kaupungissa on enemmän kuin puhtaasti yliopistollinen viranhoitaja tai tutkija. Tehtävän luoneen professori Börje Vähämäen aikana Toronton Yliopiston suomen kielen professori on ollut myös laajasti Suomen kulttuurilähettiläs kaupungissa ja laajemmaltikin Kanadassa.

Kun uutta viranhoitajaa valitaan, toivottavasti tänne on tarjolla henkilöitä, joilla on innostusta ja viitseliäisyyttä myös laajempaan kultturelliseen näkökulmaan lingvistiikan ja kirjallisuuden opetus- ja tutkimustyön lisäksi.

Toronton Yliopiston suomen kielen professorina Vähämäki on ollut vaikuttaja sekä yliopiston sisällä että myös sen ulkopuolella. Tämän perinteen tulisi voida jatkua, tosin tietenkin uuden viranhoitajan painotusten ja taipumusten mukaan.

Kun Suomen pääkonsulaatti täältä Torontosta lopetettiin ja Suomen profiili Ulkoasiainministeriön toimialalla täällä laski, on keskeisen tärkeää, että Opetusministeriön hallinnonala ei “jättänyt Torontoa”.

Börje Vähämäen aikana Finnish Studies -ohjelman ympärille syntyi paljon asianharrastusta ja kansalaistoimintaa varsinaisen akateemisen yhteisön ulkopuolelta. Tästä ihmisjoukosta on tullut Suomelle ja suomalaisuudelle ylimääräinen voimavara täällä Torontossa. Toivottavasti sen innostus ja asianharrastus pysyy ennallaan ja kasvaa.

4.12.08

Kanada terävöittää väestönhankintaansa

Kanada on korjamassa maahanmuuttokäytäntöjään.. Pistejärjestelmään perustunut periaatteessa automaattinen maahanpääsy on luonut pitkiä jonoja, jotka maan on jollain tavalla purettava. Nyt toteutetaan viime keväänä budjettiprosessin yhteydessä päätettyä mallia, jossa korostetaan niitä aloja ja ammatteja, joilla tarvitaan työvoimaa. 38 tehtävänimikettä oikeuttaa nopeaan käsittelyyn, muiden on joko hankittava itse ensin työpaikka Kanadassa tai luovuttava ajatuksesta muuttaa tänne. Perheiden yhdistämiseen, humanitäärisiin perusteisiin tai sijoituksiin perustuva maahanmuutto jatkuu entiseen tapaan.
Pitkän odotusajat heikensivät tämän maan kilpailukykyä maahanmuuttajien houkuttelussa. Australiaan tai Uuteen Seelantiin pääsi puolessa vuodessa, Kanadaan olisi pitänyt jonottaa vuosikausia. Nyt käsittelyaika pudonnee vuoteen tai jopa puoleen.
Kanadan maahanmuuttajia palveleville viestimille puhunut maahanmuuttoministeri ilmoitti rohkeasti Kanadan haluavan maahan parhaat mahdolliset muuttajat. Näiden ihmisten panos on toisaalta sitten pois oman lähtömaansa kehittämisestä. Mistään kansainvälisestä tasa-arvosta ei tässä ole kyse.
Suomesta viimeinen suurempi muuttoaalto Kanadaan tuli 70-luvun alussa. Suomen palkkatasoon, työlainsäädäntöön ja mm ammattiyhdistysten asemaan tottuneelle Kanadan olosuhteet olisivat heikennys. Osittain tilanne voisi tuntua jopa käsittämättömältä. Poikkeuksena ovat hyvin palkatut asiantuntijatehtävät. Jos lapsia ja siten perheen maksettavaksi meneviä koulutuskuluja ei ole eikä ole tulossa, Kanadan alhaisemmat elinkustannukset ja verotustaso voivat motivoida. EU-maana Suomesta voi tietenkin muuttaa yksinkertaisesti koko Eurooppaan. Muuttaminen Kanadaan on joka tapauksessa työlästä. Tosin työnantajien headhunterit tasoittavat tietä valikoidulle joukolle.
Länsi-Euroopasta Kanadaan on muuttanut viime aikoina maanviljelijöitä, mm Hollannista. Suuri ero Suomeen on käytännön mahdollisuus palkata halpaa työvoimaa. Aloittaminen uudessa maassa kysyy kuitenkin myös pääomaa. Suomen maatalouden kehityksestä riippuu, näemmekö täällä joskus uusia suomalaisia viljelijöitä tai karjankasvattajia.
Kanadassa on puoliääneen pahoiteltu viime vuosikymmenten maahanmuuton vaikutusta maan rodulliseen koostumukseen. Tätä taustaa vasten maahanmuuttajien värvääminen Euroopasta voi aktivoitua. Ministeri oli käynyt seuraamassa yritysten kampanjaa Ukrainassa.
Muuttajia maahansa etsivä Suomi kilpailee siirtyvästä väestöstä osittain vaikeassa tilanteessa. Erityisesti kielimuuri on haittana. Kuten aiemmin lehdessämme on todettu Suomen kilpailuvalttina ainakin ajatellen kaksoikansalaisten muuttoa täältä Ontariosta ovat mm työelämän pelisäännöt ja eräät sosiaalipalvelut, kuten lakisääteinen lasten päivähoito. Mutta suuret maahanmuuttomaat kuten Kanada varmasti pystyvät yleisistä väestövirroista rohmuamaan parhaat päältä, kuten avoimesti sanovatkin.

Työelämän säännöt, päivähoito ja koulutus Suomen valtteja

Suomen ulkomaiset edustustot valjastetaan työvoiman hankkimiseen Suomeen. Ulkomaisen koulutuksen hyväksymistä selkeytetään. Nämä ovat maahanmuuton edistämistä pohtineen työryhmän ajatuksia. Sen mietintö annettiin äskettäin maahanmuuttoministeri Astrid Thorsille. Ulkomaalaisia työntekijöitä halutaan houkutella Suomeen aiempaa tehokkaammalla tiedottamisella ja lisäkoulutuksella. Lähetystöille tulisi mm rooli työnantajien neuvonnassa, mutta myös muuttohalukkaiden taloudellisen hyväksikäytön estämisessä.
Työvoiman hankinta Kanadasta Suomeen olisi ilmeisesti lähinnä “paluumuuttoa”. Kanadassa on väestönlaskennan mukaan 130 000 jonkinasteisesti suomalaista asukasta. Mutta miksi Kanadasta Suomeen? Suomen työlainsääntö ja työehtosopimusten yleissitovuus, mm pitkine lakisääteisine vuosilomineen voi motivoida. Pienten lasten vanhemmille, tai sellaisiksi hankkeileville, Suomen lakisääteinen päivähoito, puutteineenkin, on uskomaton juttu esimerkiksi Ontarion päivähoitotilanteeseen verrattuna. Suomalaistaustaisista perheistä täällä kerrotaan äidin jäämisen kotiin toisen lapsen syntymän jälkeen olleen usein taloudellinen välttämättömyys. Suomen muuttaneet tosin sitten huomaavat myös, että ruoka- ja taskurahapalkkaiset nannyt eivät kuulu suomalaiseen ihmisoikeuskulttuuriin.
Monille Kanadaan siirtyneille paluu Suomeen ei kannata. Erityisesti äskettäin tännepäin muuttaneet edustavat usein korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisia asiantuntija-aloja. Heille Kanada on kokonaisedullisempi. Lasten post secondary -koulutus on tosin maksettava omasta pussista. Se voi rassata vähän hyvätuloisempaakin.
Suomen markkinoinnille otollisin ryhmä Kanadassa ovat toisen tai kolmannen polven nuoret, joilla on jonkinlaista suomalaista perhetaustaa. Hyvässä lykyssä voisi olla sukulaisiakin Suomessa. Heiltä saisi ehkä ainakin mielikuvallista yhteenkuuluvuutta. Käytännön riesakseen harva etäisen sukulaisen ottaisi.
Suomen sisäasiainministeriössä valmistellaan parhaillaan hallituksen esitystä työntekijän oleskelulupajärjestelmän yksinkertaistamiseksi ja selkeyttämiseksi. Sitä tarvitaan. Kaksoiskansalaisuushanke ei tuottanut odotettua määrää uusia suomalaisia. Ehkä tiedotus ei jostain syystä mennyt täysin perille. Kun muilla mailla oli vastaavia avauksia, rahankäyttö markkinointiin ainakin täällä Torontossa oli näkyvää. Suomi nojautui enemmän läpäisyperiaatteeseen ja järjestöihin.
Suomalaisessa mietinnössä nostettiin esille myös lähtömaassa saadun koulutuksen hyväksyttävyys. Ongelma on tuttu täällä Kanadassa. Vaalikampanjan aikana suurten muuttajaryhmien edustajat saivat kovasti lupauksia kotouttamisen tehostamisesta täällä Kanadassa. Suomessa ongelma on huomattavasti suurempi kielikuilun takia. Englanninkielistä koulua lähtömaassaan käynyt lääkäri, vaikkapa siis tamili, selviytyy täällä Kanadassa potilastilanteesta, kunhan ammattilliset oikeudet ovat kunnossa. Mutta suomea tai ruotsia huonosti taitava lääkäri on Suomessa riski potilasturvallisuudelle. Suomen työryhmä haluaakin ensisijaisesti suomalaisia terveydenhuollon ammattilaisia ulkomailta takaisin Suomeen. Ryhmän mukaan terveydenhuollon henkilöstön rekrytoinnille pitäisi laatia omat toimenpide-ehdotukset, jotka koskevat pätevöittämistä ja kielitaitovaatimuksia

Vapaa Sana 18.9.08

Pakolaisvirolaisuuden kaikuja

Pakolaisvirolaisten piirissä aikanaan vallinneet asenteet Suomea kohtaan ovat pitkästä aikaa nousseet Suomessa julkisuuteen. Ruotsissa ja USA:ssa varttunut Viron presidentti Toomas Henrik Ilves on närkästynyt presidentti Tarja Halosen kannanotoista.
Kanadansuomalaisuuteen aihe liittyy sikäli, että tänne muutti 50- ja 60-luvuilla suomalaisia, jotka olivat suivaantuneet Suomen sodanjälkeiseen ulkopolitiikkaan. Pakolaisvirolaisista he löysivät hengenheimolaisia. Silloin, vuosikymmeniä sitten. Näiden yhteyksien perinne näkyy kuitenkin vielä mm siinä, että torontolaisissa suomalais-isänmaallisissa juhlissa paikalla on usein Viron lippu ja Suomen armeijassa palvelleiden virolaisten panosta muistellaan.
Toissa viikolla presidentti Halonen oli sanonut virolaisten potevan jälkineuvostolaista stressiä. Halonen oli haastattelussa luonnehtinut Suomen ulkopoliittista linjaa ja sanoi olevan hyvä, että EU:ssa on sellaisiakin maita, joilla ei ole posttraumaattista tilannetta.
Viron presidentti Ilves reagoi haastatteluun voimakkaasti ja piti lausuntoa outona.
Uuden Suomen kolumnisti Jarmo Virmavirta kirjoitti viikonloppuna Suomen näyttävän olevan presidentti Ilvekselle henkilökohtainen ongelma. Talvella Ilves sanoi Suomen Kuvalehdelle Suomen ja Viron suhteiden normalisoituvan, kun virolaiset lakkaavat puhumasta suomea ja kääntävät katseen etelään. Uuden Suomen haastattelussa Ilves syytti länsimaita naiviudesta Venäjän suhteen ja suomalaisten psyykkistä mielentilaa isoveliasenteesta.
Ilveksen asenne Suomea kohtaan on Virmavirran mukaan tyypillinen ulkovirolaisten neuvostoaikainen malli. Ne, jotkas pitivät yhteyttä neuvostoajan virolaisiin (kuten Kekkonen ja Tuglas-seura) olivat pettureita ja kommunistien kätyreitä.- Suurimmalle osalle virolaisia Kekkonen oli sankari, joka uskalsi Neuvostoliitosta huolimatta vieraillal Virossa, mutta joillekin on jäänyt pysyvä trauma, kirjoitti Virmavirta.
US:n kolumnisti toteaa, että ns uuden Euroopan maissa samankaltainen asenne purkautuu hyökkäävänä suhtautumisena Venäjään, joka kyllä itsekin on antanut riittävästi aihetta kritiikkiin.
Tallinnan kaupunjohtaja ja Viron keskustapuolueen johtaja Edgar Savisaar on pahoitellut maansa presidentin kommentteja Halosen haastattelusta. Savisaaren mukaan Halonen oli kritiikissään oikeassa. Viro on ajanut itsensä umpikujaan. Savisaaren mukaan Ilveksen toiminta ei jätä epäilystäkään siitä, ettei Viroa johdettaisi USA:n vasalliksi. Viron ulkopolitiikka on muuttunut USA:n sotaisan ulkopolitiikan kaltaiseksi, mutta Suomi on toiminut Georgian konfliktissa asiallisesti

Vapaa Sana 07.08..08

Näkyvyyttä aluekokouksille

Ulkosuomalaisparlamentin toimintaan ovat lähes alusta saakka kuuluneet aluekokoukset. Viime vuosina niitä on luonnehdittu lähinnä informaatiotilaisuuksiksi.
Täällä Kanadassa ja myös USA:n puolella kokousten osanotto ei ole ollut järin suurta. Äskettäin Duluthin Finnfestissä USA:n aluekokous onnistui houkuttelemaan paikalle alun toistakymmentä osallistujaa. Ottaen huomioon Finnfestin suuren koon, määrä olikovin vähäinen.
Syytä ei pidä etsiä viestistä eikä asiasta. Yksinkertaisesti vain erilaisten suurjuhlien tarjonnan keskellä USP:n kokous ei myy. Tarjontaa juhlilla on päällekkäisesti monin verroin. Tämä oli tilanne myös Toronton FinnJoyn aikana.
USP:n kokouksiin tullaan kyllä viran puolesta, eli keskeiset mukana olevat ovat paikalla, mutta esimerkiksi allekirjoittajayhteisöjen edustus on jäänyt usein vähäiseksi.
Aluekokouksille tulisi etsiä muita foorumeita kuin suurjuhlat ja vastaavat, tai ainakin aloittaa uusia niiden rinnalle.
Ongelmana on myös se, että ns uusmuuttajat eli Kanadaan tai USA:han töihin tulleet eivät yleensä osallistu erilaisiin siirtolaisjuhliin. Tietenkin poikkeuksia on.
USP:n sääntöjen mukaan aluekokoukset ovat paikallista toimintaa ja niitä ei normiteta Suomesta. Kunkin maanosan katsotaan itse tietävän, miten parhaiten kokouksensa ja julkisuutensa hoitaa.
Yksi mahdollisuus olisi se, että Suomen edustustot avaisivat ovensa pienimuotoisille kokouksille. Näin on tehty ainakin Lontoossa, jossa USP:n edustajat kyllä ilmeisesti lähetystön kannalta yllättävän runsaslukuisesti täyttivät talon kokoustilan muutama vuosi sitten.
USP:n alueilla tuskin on varoja järjestää kokouksia kongressikeskuksissa tai hotelleissa. Jos sellaiseen mennään, tarvittaisiin taloudellista tukea Suomesta.
Joka tapauksessa USP:n ja etenkin näiden Pohjois-Amerikan alueiden kannattaa miettiä, miten parantaa tavoittavuuttaan.

Vapaa Sana 31.7.08

Halonen suomalaisesta panoksesta Pohjois-Amerikassa

Presidentti Tarja Halonen toi virallisen Suomen tervehdyksen Pohjois-Amerikan suomalaistaustaisille.
Kunniatohtoriksi vihkimisen yhteydessä pitämässään puheessa presidentti puuttui ajankohtaiseen ruokakeskusteluun. Kansainvälinen ruokakriisi on uhkaamassa ja se voidaan ratkaista vain yhteisvoimin. Tässä presidentti viittasi myös sen välttämättömyyteen, että Yhdysvallat osallistuu kansainvälisiin ponnistuksiin elintarvikkeiden hintojen pitämiseksi kurissa.
Tämä oli presidentin puheen yleispoliittinen osa. Lisäksi presidentti esitteli suomalaisia koulutuspoliittisia arvoja. Suomalainen koulutus on jatkuvan ihmettelyn ja kateudenkin aihe, myös laajapohjaisuutensa takia.
Pohjois-Amerikan suomalaisille keskeisinta puheessa ehkä kuitenkin oli tapa, millä presidentti käsitteli suomalaista perintöä täällä Atlantin takana. Ja tämä koskee yhtä lailla amerikansuomalaisia kuin maanmiehiä täällä rajan pohjoispuolellakin.
Presidentti totesi, että ainutlaatuinen suomalainen kulttuuri ja vahva kansalaisyhteiskunnan perinne synnyttivät myös kukoistavia amerikansuomalaisia järjestöjä. “Aktiivisesti toimineet suomalaiset seurakunnat, ammattiliitot, osuuskunnat, urheiluseurat ja sanomalehdet keräsivät piiriinsä liki kaikki suomalaiset siirtolaiset.” Presidentti Halonen pani merkille, että erityisesti työläisten oikeudet yhdistivät amerikansuomalaisia. Työväenliikkeeseen lähti mukaan miltei kaksi kolmannesta Duluthin suomalaisista.

PresidenttiHHalonen viittasi siihen, että demokratia ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovatkin aina olleet tärkeitä meille suomalaisille. “Olemme aina puolustaneet asiaamme voimakkaasti. Voimme myöntää, että elämä ei ole aina reilua, mutta haluamme silti saavuttaa oikeudenmukaisen yhteiskunnan. Arvostamme vapautta ja haluamme oikeuksia, suojelua ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia vapauksiemme toteuttamiseksi.”
Työtä oli sitten edessä myös Yhdysvalloissa, niin vapauden ja tasa-arvon maa kuin se olikin. Suomalaiset naiset, jotka olivat jo nauttineet kotimaassaan täysiä poliittisia oikeuksia olivat yhteiskunnallisesti erittäin aktiivisia.
“ Suomalaiset ovatkin vaikuttaneet merkittävästi amerikkalaisen unelman - vapauden, tasa-arvon ja demokratian - edistämiseen. Demokratian ja uusien ajatusten esitaistelijat kohtaavat usein vastustusta, ja pitkään suomalaiset olivat täällä uppiniskaisten maineessa.”
Halosen arviot sopivat, kuten sanottu, yhtä hyvin suomalaisiin rajan tällä puolen. Sata vuotta sitten perustettu Suomalainen Järjestö vaikutti keskeisesti mm ammattiyhdistysliikkeen muotoutumiseen täällä Kanadassa ja sitä kautta sittemmin koko maan yleisiin arvoihin.
Itse asiassa täällä Kanadassa suomalainen pystyi, yhteiskunnallisten olojen “eurooppalaisuuden” takia vaikuttamaan laajemmin elinoloihin kuin Yhdysvalloissa.

Uudet suomalaiset ja suomalaisuus

Kaksoiskansalaisuuden siirtymäajan päättyessä uusiksi suomalaisiksi on tullut myös paljon juuristaan kiinnostuneita ja niitä kunnioittavia suomalaistaustaisia. Osa heistä ei ole koskaan käynyt Suomessa. Tiedot Suomesta perustuvat paljolti perheen historiaan ja perimätietoon sekä ehkä mm Suomi-Kouluissa kertyneeseen tietouteen maasta ja sen kansasta.
Usein uusien suomalaisten tiedot isiensä maasta ovat kuitenkin puutteellisia. Tämän lehden toimittajat ovat törmänneet esimerkiksi kanadansuomalaisia tavatessaan mitä erilaisimpiin puutteellisiin tai jopa täysin harhaisiin käsityksiin Suomesta.
Suomella ei tietenkään ole mitään virallista vastuuta kansalaistensa tiedon tasosta. Toki Suomessakin tiedot monista keskeisistä Suomeen liittyvistä aiheista vaihtelevat, ja paljon riippuu myös asenteista.
Mutta ulkomailla asuvat suomalaiset ovat myös Suomen “käyntikortteja”. Omasta aloitteestaan ja innostuksestaan Suomen kansalaisuuden ottaneet entiset suomalaiset ja suomalaistaustaiset voivat sitäpaitsi olla erityisen aktiivisia kertomaan maastaan. Tällöin olisi eduksi, kaikille osapuolille, että tiedot olisivat oikein tai ainakin oikeansuuntaisia.
Miten tietoa sitten voitaisiin välittää. Keskeiseltä vaikuttaa, että oikeaa perustietoa saataisiin perille uusien suomalaisten äidinkielillä, siis ainakin suurilla maailmankielillä. Kysymys ei ole niinkään tiedon tuottamisesta kuin sen saamisesta uusien suomalaisten ulottuviin.
Jonkinlainen ongelma voi olla se, että uuden suomalaisen käsitys esimerkiksi Suomen historiasta voi olla niinkin puutteellinen, että “uusi tieto” on jonkinlainen pettymyskin, ettei jopa järkytys. Voi esiintyä jopa torjuntaa, “eihän tämä voi olla totta”.
Kenelle tiedottajan rooli sitten kuuluisi? Kysymyshän on paljolti taloudellinen.
Kattavin jakelumahdollisuus hankkeessa olisi ilmeisesti Suomen Väestörekisterikeskuksella. Siellä on periaatteessa tiedossa kansalaisten osoitteet maailmalla. Ja näiden uusien suomalaisten osoitteet ovat myös vielä tuoreesti voimassa.
Itse aineistolle tarjoaa hyvän pohjan esimerkiksi Suomen ulkoministeriön viestintätoiminta. UM:n nettisivusto tarjoaa nykyisin laajasti perustietoa Suomesta. Kysymys on vain siitä, että uudet suomalaiset olisi opastettava tiedon äärelle.

22.5.

Pastori Lionel Ketola sopii hyvin historialliseen kuvaan suomalaista Kanadassa

1900-luvun alkuvuosikymmeninä suomalaisilla Kanadassa oli mainetta yhteisten asioiden ajajina. Suomalaiset maahanmuuttajat erottuivat monista muista lukutaitonsa ja valistuneisuutensa takia. Monien nyky-Kanadan perusarvojen takana on myös suomalaista panosta. Suomalaiset olivat mm vaikuttamassa ammattiyhdistysliikkeen syntyyn.
Kuten mm viime vuonna julkistetussa Pirkko Karvosen Sudbury-elokuvassa ilmeni, teollisuus yritti jossain vaiheessa jopa välttää ”finlandereitten” rekrytointia rettelöiden pelossa. Työvoimapulasta kärsivän yrityksen työhönottajan oli jopa ”muutettava” värvätty työntekijä ruotsalaiseksi.
Kun nyt suomalaistaustainen pastori on noussut kirkollisen tasa-arvokehityksen uudeksi henkilökuvaksi, on tietenkin kyse enemmän sattumasta kuin suomalaisesta taustasta. Mutta yhtä lailla Ketola sopii erinomaisesti historialliseen kuvaan suomalaisuudesta Kanadassa.
Suomalaisten ansiokkaasta historiasta tässä maassa löytyy pastori Ketolan tavoin tasa-arvon ja ihmisyyden puolesta toimineita, ehkä enemmän kuin monesta muusta kansallisuudesta.
Ketolan myötä kiinnostus suomalaisten aikaisempiin saavutuksiin voi myös lisääntyä. Ehkä Ketolan ilmestyminen julkisuuteen auttaa entistä useampia muistamaan suomalaista menneisyyttä Kanadassa.
Toisen maailmansodan jälkeisessä maahanmuutossa Kanadaan tuli paljon suomalaisia sellaisten valmiitten asenteitten kanssa, jotka painottuivat konservatiivisemmalle puolelle. Kylmän sodan vuosien asenteet täällä vielä vahvistivat ajatusmaailmaa ja suuntautuivat myös osittain vanhaa suomalaista perinnettä vastaan. On mahdollista, että kirkon suhtautumisongelman ratkaiseminen sukupuolivähemmistöihin on siten Kanadan suomalaisissa seurakunnissa jopa keskivertoa vaikeampaa. Aiheen uuden suomalaiskytkennän takia ongelma nousee varmasti esille aiempaa enemmän.

10.4.

Me 130 000

Kanadan väestönlaskennassa 130 000 asukasta antaa ainakin yhtenä taustanaan suomalaisuuden. Pelkästään suomalaisen taustan on maininnut 30 000.
Suomalainen Kanada on tietenkin ennen kaikkea Kanadaa. Suomi on menneisyyttä ja kulttuuriperintöä, tosin pian päättyvän kaksoiskansalaisuusmahdollisuuden hakuajan myötä myös työmahdollisuus Euroopassa tai jopa oma tai jälkeläisten paluu Suomeen.
Suomesta eri tahoilta kanadansuomalaisiin yhteyttä pitävien kuuli etenkin takavuosina usein harmittelevan täkäläisen suomalaiskentän hajanaisuutta. Tilanne on usein leikkisästi laitettu ”suomalaisen kansanluonteen” piikkiin.
Jakautuneisuutta kuitenkin aikanaan Suomesta lietsottiin. Tänne tuli mm pappeja levittämään silloista suomalaista yhtenäiskulttuuria, ja sen näkemystä ”kunnon suomalaisuudesta”. Vaikka kyse on yli puolen vuosisadan takaisista asioista, vaikutus jäi elämään. Kanadaan syntyi jakautunut enklaavikulttuuri, jossa ei ollut yhteistä käsitystä oikeastaan mistään, ainakaan oikeasta ja väärästä.
Kanadan Suomalaista Kulttuuriliittoa on yritetty aika ajoin rakentaa aidosti koko kenttää edustavaksi. Tämä ei kuitenkaan ole onnistunut. Yhden sellaisen yrityksen aikana KSK:n puheenjohtajana toiminut kertoi, että hallituksen tasolla kattavuuden laajentaminen ei olisi ollut ongelma, mutta ”kenttä vastusti lujasti” ja asia oli sillä selvä.
Suomalaisessa Kanadassa olisi tarvittu valistunut yksinvaltias tai karismaattinen johtaja, joka olisi pystynyt samaan läpi laajemman näkemyksen yhteisestä suomalaisuudesta. Kanadansuomalainen lehdistökään oikein noussut rajoja ylittäväksi suomalaismediaksi.
Tilausta laajemmalle suomalaiselle yhteisöllisyydelle ei yksinkertaisesti ollut. Suomessa jo taantuneen yhtenäiskulttuurin omakseen ottaneet eivät halunneet laajempaa yhteistä suomalaisuutta. Kanadan ja Suomen juhlavuonna 1967 tehtiin yritys laajapohjaisemmasta yhteistyöstä , mutta juhlavuoden jälkeen tiet erosivat.
Jos vuoden 1967 hankkeet tai myöhemmät visiot olisivat jääneet pysyviksi, sadankolmenkymmenen tuhannen kanadansuomalaisen joukko olisi myös Suomen kannalta merkittävämpi kulttuurin side ja ehkä myös pr-ar

Vapaan Sanan pääkirjoitus
22.06.09

"Suomi toimi oikein"

Amerikkalainen Suomen historiaan perehtynyt diplomaatti James Ford Cooper oli äskettäin torontolaisen Canadian Friends of Finland -seuran vieraana. Cooperille vierailu CFF:n palkeilla oli jo toinen. Hän oli täällä myös vuonna 2000.
Cooper kuuluu niihin harvalukuisiin amerikkalaisdiplomaatteihin, joilla on ollut aikaa ja harrastusta perehtyä Suomen asemaan ja sen taustoihin, ja joihin Suomen tarina selvästi on kolahtanut.
Cooper kertoi Suomen aseman ymmärtämisestä Washingtonissa, mutta myös tilanteista, joissa Washington ei ymmärtänyt Suomen menettelyä. Tähän sarjaan kuuluu etenkin Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvu Suomen sisäpolitiikkassa Kekkosen aikana.
Mutta Suomi sai myös kiitosta. Cooperin mukaan Suomi osoitti suurta viisautta, kun ei lähtenyt lyömään luhistunutta Neuvostoliittoa 90-luvun alussa vaatimuksin Karjalan palauttamisesta. Suomessa tiedettiin, että Venäjää taas nousee ja siinä tilanteessa Suomella olisi ollut vaatimuksistaan harmia. Cooper lisäsi, että nykytilanteessa Suomen on arvioitava suhteensa Venäjään vuoden kerrallaan, kun Suomen itäisen naapurin tulevia linjauksia ei välttämättä osata ennakoida.
Amerikkalaisdiplomaatin kehut Suomen onnistuneesta varovaisuudesta 90-luvun alussa on nostettu tälle pääkirjoitussivulle lehdessämme aivan syystä. Osassa kanadansuomalaista kenttää Karjalan kysymys oli nimittäin tuolloin kovasti esillä ja itse asiassa tämä sanomalehti taitaa sivumääräänsä nähden olla ihan ykköstiloilla erilaisen Karjala takaisin -aineiston julkaisemisessa 90-luvulla ja vielä tämän vuosikymmenen puoliväliin saakka. Lehden silloiset sisältöpainotukset hämärtivät lukijakunnan käsitystä todellisuudesta siellä kaukana Pohjois-Euroopassa.
Cooperin esityksessä Kekkonen joutui epäedulliseen valoon, mutta Paasikivi ei. Ja Paasikiven viestejähän oli heti sotien jälkeen “kaiken riippuminen maantiedosta”. Paasikiviläisen viisauden allekirjoittaminen amerikkalaisvoimin toivottavasti vahvistaa Suomen 90-luvun linjausten ymmärtämystä siinäkin osassa kanadansuomalaista kenttää, jossa suomalainen asiantuntemus sen maan omissa asioissa ei ole ollut riittävän uskottavaa.

Vapaan Sanan jälkiartikkeli 20.5.09

Uudet äänestäjät

Euroopan vaalit on monelle uudelle kaksoiskansalaiselle ensimmäinen mahdollisuus äänestää uuden tai palautuneen suomalaisuuden tuomalla äänioikeudella. Jos uusi suomalainen osaa suomea tai ruotsia, ehdokkaiden selvittäminen ei ole ylivoimaista, tosin taustatietojen ehkä puuttuessa päätöksentekopohja voi olla hatara. Pelkkä ehdokaslistan nimi ei vielä kerro oikeastaan mitään siitä, millaisesta ryhmästä on kysymys ja mitkä sen todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat ja miten se sijoittuu Suomen tai Euroopan Unionin puoluekenttässä.
Tässä maassa on nyt joukko lähes täysin englanninkielisiä uusia Suomen kansalaisia. Heille uutta ovat sekä nämä vaalit että vaalijärjestelmä, ehkä koko Euroopan parlamentti.
Suomen ulko- ja oikeusministeriöt tarjoavat nettisivuillaan englanninkieliset käytännön ohjeet äänestysmenettelystä. Taustatiedon saaminen päätöksenteon pohjaksi jää sitten paljon oman aktiivisuuden varaan. Osalla puolueista on jonkinlaista englanninkielistä aineistoa, kaikilla vaaleissa mukana olevilla ei.
Kuten aiemmin on tällä sivulla todettu, Suomen ja Kanadan poliittiset kentät ovat näennäisestä samankaltaisuudesta huolimatta varsin kaukana toisistaan. Mikä täällä on melko “vasemmalla”, voi Suomessa olla suunnilleen osa poliittista konsensusta, etenkin sosiaaliturvan, koulutuksen ja työelämän pelisääntöjen osalta. Toisaalta konservatiivisella puolella monet täällä yleisesti hyväksytyt periaatteet ja tavoitteet ovat Suomessa vain pienten ryhmien tukemia.
Vähemmän Suomen ja Euroopan aiheita seuranneelle uudelle kansalaiselle puolueiden ohjelmat ja poliittinen arkitodellisuus Suomessa voivat olla suurikin yllätys.
Suomen poliittisen kentän panostus englanninkieliseen informaatioon perustuu lähinnä kiinnostukseen tavoittaa Suomessa asuvia maahanmuuttajia. Siinä sivussa saavat palvelua englanninkielisessä maailmassa asuvat ulkosuomalaiset.

Vapaan Sanan pääkirjoitus 31.3.09

Ruotsi osaa ja tahtoo

Ruotsin Televisio on yllättänyt ilmoituksella satelliittijakelunsa mahdollisesta laajentamisesta tänne Pohjois-Amerikkaan.
SVT tarjoaa satelliittitelevisiota ulkomaille. Vastaava on Suomessakin, mutta vain Eurooppaan rajoittuva. Ruotsi laajensi satelliittitelevisiotaan muutama vuosi sitten Aasian ja Australian suuntaan. Ja äskettäin Tukholmasta on siis ilmoitettu selvitettävän, olisiko kanavalle kysyntää täällä Pohjois-Amerikassa. Sveriges Televisionin nettisivuilla on pohjois-amerikkalaista kiinnostusta selvittävä kysely.
Lehtemme lukijat varmaan muistavat, kuinka vuoden 2000 suurjuhlilla täällä Torontossa kerättiin nimiä papereihin silloin toimineen Scandinavian Channel -kanavan saamiseksi kaapelijakeluun täällä Ontariossa. Hanke ei johtanut mihinkään, mm. siitä syystä, että Scandinavian Channel lopetti toimintansa jo seuraavana vuonna.
Kanava oli viiden Pohjoismaan kansallisten radioyhtiöiden yhteishanke. Tässä yhteydessä ei kannata mennä pohtimaan epäonnistumisen syitä. Niistä on kirjoitettu aiemmin. Kysyntä ja tuote eivät kohdanneet.
Ruotsin satelliittitelevisio kysyy halukkuutta pieneen kuukausimaksuun ja vastaanottoon satelliittiteitse. Pyrkimystä kaapeliverkkoihin pääsemiseen ei näytä olevan, ainakaan ensisijaisesti.
Mahdollisesti tulossa olevan satelliittitelevision ohella täällä Kanadassa on saatavilla Sveriges Radio, monilla jakeluteillä, myös perinteisillä radioaalloilla.
Kanadan CBC:n kanssa tekemänsä vaihtosopimuksen mukaan Radio Sweden lähettää New Brunswickin Sackvillestä koko Pohjois-Amerikkaan, ja Kanada puolestaan Ruotsin maaperältä Itä-Eurooppaan. Radio Sweden on myös englanniksi CBC:n Overnight -ohjelmassa. Siellä oli joskus aikanaan myös YLE Radio Finland, kunnes sen englanninkielinen toiminta lopetettiin syksyllä 2002.
Tietenkin voidaan kysyä, miksi SVT virittelee satelliittitelevisiota, kun käytettävissä on kuitenkin myös internet. Television katselu suurelta ruudulta on kuitenkin monen mielestä hauskempaa kuin tietokoneen kautta.
Ehkä on harkittu myös palvelun toimivuutta poikkeusoloissa. Satelliittitelevisio ei ole niin “omassa hallinnssa” kuin ns. maailmanradio, mutta kuitenkin paljon vähemmän häiriöherkkä kuin internet. Tietenkin tarkoituksellisin toimin satelliittitelevisio voidaan pimentää. Internetin häiriöherkkyys kriisitilanteessa ja massiivisen kysynnän yllättäessä on kuitenkin ihan toista luokkaa.
Kanadansuomalaisista moni puhuu äidinkielenään ruotsia. Lisäksi vanhan suomalaisen yleissivistyksen perusteella moni osaa ruotsia opittuna. Täytyy siten muistuttaa lukijoita siitä, että Sveriges Televisionin kyselyyn kannattaa vastata. Jos käytössänne ei ole internetiä, voimme tämän Vapaan Sanan toimituksenkin kautta välittää tietoja Tukholmaan asennoitumisesta hankkeeseen.
Mitä sitten Suomeen tulee, Suomi vetäytyi kansainvälisestä radio- ja televisiotoiminnasta nettijakelua ja siihen mennessä aloitettuja satelliittiradiokanavia lukuunottamatta vaiheittain vuosina 2002-2006.
Ulkosuomalaisparlamentti ja Suomi-Seura vastustivat linjauksia, mutta vaikutusta Yleisradion päätöksiin niillä ei ollut.
Sveriges Televisionin ja yhä vireästi lähettävän Radio Swedenin toiminta osoittaa, että Suomen valinta ei ollut ainoa mahdollinen. Ainakin teoriassa Yleisradio voisi ryhtyä laajentamaan TV Finlandin jakelua Ruotsin tapaan.
Kuten otsikossa toteamme, Ruotsi osaa ja tahtoo. Suomikin osaisi, mutta ei ilmeisesti tahdo

27.11.08

Perinteisen siirtolaisuuden ulkosuomalaiset tarvitsevat oman vaikeiden aiheiden ohjelmansa

Suomessa järjestettiin 19.11 Presidenttifoorumi kansakunnan ns vaikeiden aiheiden nykyisten näkemysten tiimoilta.
Näitä olivat vuoden 1918 sota ja jatkosodan suhde Saksaan.
Suomesta maailmalle lähteneille ulkosuomalaisille suhde menneisyyteen on paljolti riippuvainen siitä, milloin henkilö on Suomesta poistunut ja missä olosuhteissa.
Ulkosuomalaisyhteisöissä Suomen historian kysymykset elävät omaa elämäänsä ja usein suomalaisesta keskustelusta riippumattomina. Nykyajan viestimetkään eivät ole välttämättä tehneet ulkosuomalaisia osaksi suomalaista keskustelua.
Äskettäin täällä Kanadassa suomalaisen historiantutkimuksen melko yleisiä linjauksia vuodesta 1918 esitellyt tutkija oli saanut vastaansa myös huomautuksia siitä, että aineisto oli “punaisten propagandaa”.
Kanadansuomalaisessa keskustelussa vuodesta 1918 on piirteitä Suomen mielipideilmastosta ennen vuotta 1945. Jonkin verran kuulee myös tiukempia linjauksia vasemmalta, kuitenkin melko harvoin.
Suomen kielen väistyessä täällä vähitellen myös aatteellinen siirtolaisperinne englanninkielistyy, ainakin suppeissa piireissä.
Selvästikään Suomen kulutukseen ja nykysuomalaisen koulutuksen saaneille tarkoitettu historia-aineisto ei välttämättä mene täällä perille.
Suomessa ulkosuomalaisten koulutuskysymyksiä ja myös perehdyttämistä Suomeen uusille kaksoiskansalaisille suunnittelevien tahojen tulisi kiinnittää erityistä huomiota historiaan.
Perimätietona kulkenut tietämys Suomen vaiheista vuonna 1918 saattaa olla melko vääristynyttä. Aikanaan Suomesta tulleet ovat antaneet oman versionsa ja esimerkiksi koulun näkemyksiä tasaavaa vaikutusta ei siirtolaisten parissa ole ollut.
Kenenkään oikeutta poliittiseen vakaumukseen ei tietenkään pidä mitenkään kiistää. Mutta Suomen tulisi tarjota tietoja, ilmeisen paljon ja helposti omaksuttavassa muodossa, jotta aiheen pohdiskelu olisi mahdollista.
Senkin jälkeen ammatillinen historiankirjoitus ja sen tulokset voivat olla “punaisten propagandaa”.. Mutta ainakin on yritetty.
Hankala osa tällä sektorilla on Suomen kirkolla. Tänne Kanadaan lähetettiin 30-luvulla ja ehkä sen jälkeenkin pappeja, jotka näkivät itsellään uskonnollisen työn ohella kansallismielisen julistustehtävän. Samansuuntaista viestiä tarjosi kirkko myös Suomessa noina vuosikymmeninä. Tuon julistuksen kaiut ovat kuitenkin kiirineet täällä tähän päivään saakka, voimakkaammin kuin Suomessa.
Suomessa kirkko on pohdiskellut rooliaan vuonna 1918 ja saanut siinä tuloksia aikaan.
Kirkon entisen siirtolaistyön periaatteista tulisi myös keskustella ja kertoa keskustelun tulokset myös silloisten sanankuulijoiden jälkeläisille.
Esittelemme Vaikeat aiheet -seminaria myöhemmin englanninkielisillä sivuillamme.

Suomen historia Kanadan viestimissä

Viestimiä tarkasti seuraavat kanadansuomalaiset hätkähtivät taannoin kuin torontolainen valtalehti Globe and Mail erehtyi kertomaan Suomen olleen Neuvostoliiton satelliitti kylmän sodan vuosina.
Suomea koskevat tämäntyyppiset tiedot eivät olleet harvinaisia muutama vuosikymmen sitten. Rautaesirippu tahdottiin lännen mediassa usein sijoittaa Pohjanlahdelle. Osansa tämän mielikuvan syntymiseen oli myös Tukholmaan sijoitetuilla läntisillä toimittajilla, jotka jostain tuppasivat saamaan käsityksen siitä, että Ruotsi oli lännen viimeinen etuvartio. Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimuksen sotilasliitosta poikkeavaa luonnetta ei myöskään ymmärretty.
Ongelmana aikanaan oli myös se, että Itä-Euroopan maista länteen siirtyneitä toimittajia oli hyvissäkin asemissa lännen mediassa, ja heidän oli vaikea nähdä Suomen kohtalon poikenneen yleisestä Itä-Euroopan mallista.
Suomen ulkomaantiedotus teki ansiokasta työtä mm tuomalla toimittajia Suomeen maan olosuhteita katsomaan ja saamaan selostuksia Suomen kannasta omaan asemaansa.
Vaikka kyse on menneistä vuosista, väärät tiedot on syytä korjata. Vapaan Sanan saamien tietojen mukaan mm sinnikkäät kanadansuomalaiset ovat ottaneet lehteen yhteyttä ja tieto on lopulta mennyt perillekin.
On tietenkin sanottava, että etenkin täällä Pohjois-Amerikassa siirtolaisten parissa oli myös näkemystä siihen suuntaan, että Suomen olisi pitänyt olla länsimielisempi. Suomesta yritettiin selittää myös ulkosuomalaisille, mikä maan etu vaat