UUTENA TORONTOSSA?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle?

Opetuksen aika

Suomalaiset vaihto-opiskelijat ihastelevat kanadalaisyliopistojen kontaktiopetuksen määrää, mutta kauhistelevat lukukausimaksujen suuruutta.

Kanadalaisten yliopistojen professorit suhtautuvat opiskelijoihin toisenlaisella kiinnostuksella kuin Suomessa. Esimerkiksi University of Toronton opetushenkilökunnalla tuntuu olevan paljon enemmän aikaa henkilökohtaiseen kontaktiopetukseen kuin suomalaisissa yliopistoissa.

Näin sanovat Ville Kokkonen ja Aapo Kahilainen. Kokkonen ja Kahilainen ovat syksyn ajan vaihto-oppilaina University of Torontossa. Kokkonen opiskelee sosiologiaa, Kahilainen evoluutiogenetiikkaa. Suomessa he opiskelevat Jyväskylän yliopistossa, jolla on kahdenkeskinen oppilasvaihto-ohjelma UofT:n kanssa.

Kontaktiopetusta saa ylenpalttisesti

Tutkinto-opiskelijoiden opetukseen panostetaan Kanadassa voimakkaammin kuin Suomessa, jossa yliopistojen vähäistä kontaktiopetuksen määrää perustellaan yleensä opetushenkilökunnan tutkimusvelvollisuuksien täyttämisellä.

Kokkonen ja Kahilainen arvioivat, että suomalaisissa yliopistoissa keskitytään ehkä turhan paljon opetusministeriön rahoituspäätöksiä ohjaavien tavoitteiden, kuten julkaistujen tieteellisten artikkeleiden tai suoritettujen tutkintojen lukumäärän, saavuttamiseen.

Toisaalta ylenpalttinen kontaktiopetuksen ja kotitehtävien määrä saattaa tuntua suomalaisopiskelijasta holhoavalta. Toisinaan keskusjohtoisena ja kontrolloivana pidetyssä Euroopassa kun on totuttu laajempiin “akateemisiin vapauksiin.” Suomessa opiskelijan oletetaan opiskelevan asiat itsekseen ilman jatkuvaa valvontaa.

– Täkäläisessä opetuksessa on myös paljon jo kertaalleen opitun asian toistoa, Kahilainen sanoo.

Eroja löytyy myös opiskelijoiden suhtautumisesta opiskeluun. Kanadalaisopiskelija – ja hänen vanhempansa – maksavat suomalaiselle järjestelmälle vieraita lukukausimaksuja opiskelemisesta. Siksi he myös vaativat vastinetta rahoilleen.

– Eräs professori pahoitteli kovasti, kun jouduimme lopettamaan tunnin luultua aikaisemmin ja toivoi, ettei kukaan valita asiasta. Suomessa opiskelijat olisivat olleet vain tyytyväisiä, Kahilainen kertoo.

Samaan hengenvetoon Kokkonen ja Kahilainen kuitenkin muistuttavat yleistämisen vaaroista. Opetuksen taso, määrä ja tyyppi vaihtelevat paljon eri yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä niin Suomessa kuin Kanadassa.

Maailmanluokan maine vaikutti valintaan

Sekä Kokkonen että Kahilainen vaikuttavat olevan tyytyväisiä valintaansa tulla vaihto-opiskelijoiksi juuri UofT:hen.

– Toronto oli minulle selvä valinta, sillä tämä oli ainoa mahdollinen paikka opiskella evoluutiogenetiikkaa englanniksi, Kahilainen sanoo.

Myös UofT:n maine maailmanluokan yliopistona ja sen sijoitukset yliopistojen ranking-listoilla vaikuttivat valintaan.

Evoluutiogenetiikkaa opiskelevaa Kahilaista kiinnosti myös kanadalainen luonto. Hänen arvion mukaan luonto on Kanadassa paljon lähempänä ihmisiä kuin esimerkiksi Yhdysvaltain Keskilännessä.

Kokkonen muistuttaa opiskelupaikan valitsemisen olevan aina enemmän tai vähemmän sattuman kauppaa. Toiset kaupungit ja opiskelupaikat vain kiinnostavat enemmän kuin toiset.

– Jälkikäteen on aina helppo kehittää järkisyitä omille valinnoilleen, mutta ne eivät välttämättä vastaa todellisuutta, Kokkonen sanoo.

Puitteet opiskeluille kunnossa

Vaihto-opiskelijoiden vastaanotto on ollut lämmin. Kahilainen ja Kokkonen kertovat, että esimerkiksi vaihto-opiskelijoiden kurssitoivomusten kanssa ollaan erityisen joustavia.

Kokkonen ja Kahilainen asuvat keskustan kampusalueella sijaitsevan Tartu Collegen asuntolassa, joka on vaihto-opiskelijoiden suosiossa.

– Opiskelija-asunto löytyi todella helposti, ensimmäisellä nettihakemuksella, Kokkonen sanoo.

Jokaisella opiskelijalla on oma huone, jonka lisäksi he jakavat yhteisen keittiön ja kylpyhuoneen. Asuntojen hinta–laatu-suhde on poikien mukaan kunnossa, eikä vaihto-opiskelijoiden vilkas elämä ole toistaiseksi häirinnyt.

Hieman hämmentävää Kahilaisesta ja Kokkosesta on ollut se, että yliopisto-opiskelijoiden oletetaan olevan erityisen rikkaita.

– Yliopisto-opiskelijat eivät saa esimerkiksi minkäänlaisia alennuksia joukkoliikenteen kuukausimaksuista toisin kuin Suomessa, Kahilainen sanoo.

Torontossa opiskelija-alennukset koskevat usein vain lukio- ja college-opiskelijoita. Suomessa opiskelija viittaa puolestaan liki aina yliopisto-opiskelijaan, eikä lukiolaiseen.

Voisivatko Kahilainen ja Kokkonen kuvitella suorittavansa koko tutkinnon Torontossa?

– En oikeastaan, Kahilainen sanoo.

– Opetuksen laatu on kyllä hyvä, mutta en olisi silti valmis maksamaan kanadalaisia lukukausimaksuja.

Kokkonen kiiruhtaa muistuttamaan, että Kanadassa opiskellessa erilaiset stipendiohjelmat pudottaisivat lukukausimaksujen tuomia henkilökohtaisia kustannuksia.

Hän onkin jo leikitellyt ajatuksella jatko-tutkinnon suorittamisesta ainakin osittain UofT:ssä.

Ensin pitäisi kuitenkin saada pro gradu pois alta.

– Onneksi tältä reissulta on jo nyt löytynyt muutamia aiheita siihen, Kokkonen sanoo.

Aleksi Moisio