Siirtolaisuusinistituutin johtajan Ismo Söderlingin haastattelu julkaistiin Vapaassa Sanassa 21/2010.

Turussa ulkosuomalaiset ollaan kirjoittamassa entistäkin suuremmalla, ja ulkosuomalaisten Suomen kartoissa tuo Suomen vanha pääkaupunki voi olla yhä keskeisempi paikka. Näin ainakin, jos Siirtolaisuusinstituutin uuden johtajan Ismo Söderlingin visiot menevät nappiin.
Kesällä 2011 kaupungissa pidetään suuret ulkosuomalaisjuhlat, Siirtolaisuusinstituutti nostaa näkyvyyttään (mikä ei kyllä ole ollut vaatimatonta tähänkään saakka) ja Turkua ollaan nostamassa monipuoliseksi muuttotutkimuksen osaamiskeskukseksi.
Kaiken tämän keskipisteessä on Siirtolaisuusinstituutin uusi johtaja Ismo Söderling. Tai oikeastaan keskipisteen yläpuolella, Instituutin organisaatiota on tarkennettu ja johtaja ei ole kaikessa mukana hands on, vaan enemmänkin linjaa. Olimme sopineet tapaamisesta helteisen päivän päätteeksi klo 18, Söderling oli valmistelemassa papereitaan tämän viikon Thunder Bay –matkalle ja tiedotetta ensi kesän juhlasta.
Historia on vaikea aihe ja Suomesta maailmalle muuttaneiden historia erityisesti, ja varsinkin Pohjois-Amerikassa. Siirtolaisuusinstituutin ensimmäinen johtaja Olavi Koivukangas korosti melkein viime töinään tarvetta saada aikaan kunnollinen ja tieteellinen kanadansuomalaisten historia. Kuten tässä lehdessä runsas vuosi sitten kerrottiin, lehtemme otti aiheen puheeksi Koivukankaan kanssa Australiassa – ja nukuttuaan yön yli Koivukangas lähti liikkeelle asiassa. Vielä ei ole sen enempää tapahtunut, mutta Söderling lupaa jatkoa. – Hän testamenttasi tämän asian minulle, Söderling tiivistää.
Meillä Kanadassa luetuimmat historian kirjoittajat ammattipiirien ulkopuolella ovat olleet toimittajia, keskeisimpiä William Eklund ja Lauri Toiviainen. Heidän kirjansa eivät kuitenkaan ole millään muotoa tieteellistä historiantutkimusta. Samaan sarjaan kuuluu rovasti Raivion tuotanto. Söderling kuitenkin näkee kuitenkin tällaisenkin työn hyödyn:
- Kun siirtolaiset kelaavat tapahtumia omien vaiheidensa kautta, tuloksena voi olla hyvääkin analyysiä. Ongelma on usein kuitenkin se, että kun ollaan niin lähellä omaa juttua, objektiivisuus häipyy, pohtii Söderling.
- Parasta juttua tulee usein kolmannelta tai neljänneltä polvelta, sanoo Söderling ja mainitsee esimerkiksi amerikansuomalaisen Peter Kivistön.
Ulkosuomalaisyhteisöt ovat usein jakautuneet ja muistelijoihin vaikuttaa heidän oma taustansa. Söderling ottaa esimerkiksi Penedon Etelä-Amerikassa. Siellä jakauduttiin pian uskovaisiin ja maallistuneisiin. Paikalliskirjoittajilla on usein myös paineita ympäristöltään. Esimerkkejähän tästä on. Tiedetään, mitä pitäisi kirjoittaa, mutta sanomatta jää. (Toivottavasti hiljaisuuskin on kirjattu jonnekin, kuitenkin.)
Mutta Söderling korostaa yhteisöjen omien kirjojen ja muistiinpanojen merkitystä tutkimukselle tulevaisuudessa ja heittää lauseen, joka sopii haastattelun tämän osuuden teemaksi: - Aika siivilöi. Eli vaikka yhteisölliset historiat ja aikalaiskoosteet sisältävät subjektiivisiakin päätelmiä, kirjoituksissa on paljon käyttökelpoista. Ja sen kirjaaminen on tärkeää ja perusteltua. Johtaja poikkeaa naapurihuoneeseen ja tuo paksun pinkan. Siinä on ehkä sata liuskaa. Tämä on erään suurkaupungin ulkosuomalaisten historiaa. Erään ulkosuomalaisen kokoamaa. – Nämä ovat merkittäviä, Söderling sanoo, tosin toivoo, että tuotetta ei tässä vaiheessa lehdessä yksilöitäisi. –Meiltä kysyttiin, otammeko tämän vastaan ja mielihyvin otimme.
Aivan eri asia ovat sitten historian ammattilaiset. Ismo Söderling ei säästä sanojaan torontolaisen Varpu Lindströmin panoksesta ja elämäntyöstä. – Kun on huippukoulutettu tutkija, kuten Lindström, tulos on valmista kauraa, sanoo Söderling.

Kasvu tarvitsee resursseja

Instuutti on saanut uudet toimitilat Turun keskustasta, aiemmasta kaupungin virastokiinteistöstä, sijainti on Eerikinkadun ja Koulukadun kulma. Ulkoiset puitteet ovat parhaat tähänastisista, mutta virkoja on edelleen vain yhdeksän. – Nyt on tasokorotuksen paikka, kuvailee Söderling. -Rahaa olisi saatava lisää, tietenkin ensisijaisesti valtiolta, mutta sieltä tuskin paljon lisää tulee. Siirtolaisuusinistuutti on tutkimus- ja dokumentaatiolaitos. Talon suojissa toimii mm laaja rekisteri. Kysyn visioita kaupallistamisesta ja Söderling toteaa, että seuraavaan lehteen (Instituutin lehti) tuleekin ilmoitus siitä,että Instituutti ottaa vastaan lahjoituksia.
- Onhan tänne tullut lahjoituksia ennenkin, nämä tuolit ovat USA:sta, sanoo Söderling. Vilkaisen kalustusta, ehkä sillä on merkittäväkin historia, en tiedä. Tavaraa Turkuun ei kuitenkaan haluta, sellaiset lahjoitukset sopivat paremmin Seinäjoen siirtolaismuseolle.
Mutta ulkosuomalaisyhteisöjen asiakirjat, niiden oikea osoite olisi Siirtolaisuusinstituutti. Siellä on myös tulevaisuudessa taitoa lukea suomen kieltä. Kerron suosittaneeni toiminnan lopettamista pohtivalle Windsorin Suomi-Seuralle jäämistön tallentamista Turkuun, eikä Kanadan arkistoihin. Tietenkin paperit säilynevät Kanadassakin, mutta niiden käyttö tulevassa tutkimuksessa on epävarmaa ja niiden olemassaolokaan ei välttämättä pian ole kaikkien tiedossa. Kanadan Suomalaisen Järjestön asiakirjat on toki tallenettu asianmukaisesti ja ammattimaisin voimin Kanadan Kansallisarkistoon omana kokoelmanaan. Pahin vaihtoehto on säilyttää vuosikymmenten perinnettä kellareissa tai ulkovajoissa. Siellä vaarana on suorastaan fyysinen tuho. Tällaisen vaaratilanteen partaalla on toimitukselle kerrotun mukaan myös osa maineikkaan Finnish Social Clubin arkistosta. FSC on kanadansuomalaisuuden ”suuren pamauksen” toisen osapuolen johtava torontolainen perinteenkantaja, sillä luulisi olevan omaa etuaankin tallentamisasiassa. Sama ongelma on myös Vapaalla Sanalla, kokonaista VS:n vuosikertakokoelmaa ei liene missään muualla kuin toimituksen varastossa. Yksi huonosti tumpattu sätkä – ja kirkkosuomalaisten lehtihistoria on taivaan tuulissa.

Laajeneva tutkimusalue
Söderling korostaa ulkosuomalaisten vaiheiden tutkimista ja tallentamista instituutin päätehtävänä. Uusi johtaja on taustaltaan sosiaalipolitiikan ja väestökysymysten asiantuntija ja tämä heijastuu varmasti myös laitoksen painopisteisiin. Turun Siirtolaisuusinstituutin johtoon hän tuli Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen johtajan tehtävästä. Söderling kuitenkin haluaa korostaa siirtolaishistorian merkitystä: Siirtolaisuus on suuri brändi, ei sitä mikään syrjäytä, Söderling sanoo. – Nokiakin tekee sentään vain matkapuhelimia.
Maailmalla on lukuisia vastaavia laitoksia, esimerkiksi saksalaisen toimialan nimi on Bevölkerungsforschung eli väestötutkimus.
Tutkimus suuntautuu myös Suomeen. Söderling kertoo meneillään olevan mm tutkimuksen Suomeen sijoittuneista kiinalaisista liikemiehistä.

Muuttajien arvot

Siirtolaisille muodostuu yhteisöjä ja yhteisöille arvoja. Otan esille arvokeskustelun ja arvojen tarkastelun. Kun aikanaan Yleisradiossa selasin kirjepostia kuuntelijoilta Kanadassa, niissä näkyivät jo silloin Suomesta poikenneet yhteisön arvot, ja VS:n toimittajan roolissa on haastateltaville usein ollut parasta sanoa, että ”ai noinkos meinaat”. Kanadan vanha suomalaisuus on ehkä jotenkin lähempänä nyky-Suomen arvoja kuin sodanjälkeiset muuttajat. Mihin ihmiset itse sijoittavat arvonsa, on sitten jo ihan toinen juttu. Yllättävästi arvomaailmaa ei kuitenkaan ole paljon tutkittu, tietenkin taas Varpu Lindströmin panos on poikkeus. – Arvotutkimusta siirtolaisuudesta on ollut yllättävän vähän, Söderling toteaa ja mainitsee eräinä alan tekijöinä Reino Keron Turusta ja Varpu Lindströmin Torontosta.
Arvotutkimusta tarvitaan Suomessakin. - Meille muutetaan ja meidän tulee olla selvillä siitä, mitä ovat lopulta ne suomalaiset arvot, joista ei tingitä kulttuurien kohtaamisessa. Missä se raja kulkee, Söderling mainitsee yhtenä esimerkkinä lasten fyysisen kurittamisen, jota ei Suomessa hyväksytä. Toisaalta maahanmuuttajien tavoista voi oppia, esimerkiksi kiittämään.

Turku nousuun..

Pitkän linjan ulkosuomalaisille Turku on ehkä joulurauhan julistus - ja maistraatin sihteeri Eero Soikkasen ääni 50-ja 60-luvuilta aivojen muistilokeroissa, mutta nyky-Suomessa Turku on joutunut kansallisen epäonnistujan rooliin. Puhuttiin Turun taudista, tyngiksi jääneistä hankkeista ja teollisuuden taantumisesta. Ulkosuomalaisuuden ja muuttoliikkeen tutkimuksesta toivotaan uutta nostetta kaupungille. Söderling on ihan vakavissaan. – Turusta voi kehittyä suomalaisen muuttoliiketutkimuksen keskeinen toimija.
Ja itse asiassa se Turun suuri juhlakin, ensi vuonna, ehti jo saada hymähdyksiä. Tämän lehdenkin palstoilla seurattiin arvokkaan turkulaisdelegaation matkaa mainostamassa tulevaa juhlaa, jonka piti olla vuonna 2008. Juhla sitten kuitenkin siirtyi, ja kuuluu nyt Turun profiiliin yhtenä tapahtumista kaupungin Euroopan kulttuuripääkaupungin roolissa, vuonna 2011. Mutta nyt luvataan Turkuun juhlien juhlat.
Ja, ilmainen ehdotus, juhlat varmaankin kannattaisi vakinaistaa joka viides vuosi toistuviksi. Osaksi sitä uutta Turun ilmettä.
Kiirehdin seuraavaan tapaamiseen ja illaksi vielä Pasilaan. Tässä olisi aihetta moneenkiin juttuun. Mutta tiivistäen, tärkein kerrottava on ehkä tämä:
Vaikka sinulla Suomessa ei olisi enää ketään, niin, hyvä ulkosuomalainen, Turussa on kotisi, Suomessa.

Juhani Niinistö