Hyvää terveydenhuoltoa, epäonnistunutta sosiaalipolitiikkaa

Sosiaalinen epätasa-arvo tappaa
ihmisiä maailmanlaajuisesti, kertoo Maailman terveysjärjestön WHO:n raportti. Lause löytyy myös Juha Mikkosen ja Dennis Raphaelin uudesta pamfletista Social Determinants of Health: The Canadian Facts.
-Terveys ei ole pelkästään terveyspalveluja, sanoo Mikkonen, kun istumme kahvilassa keskustelemassa kirjasta.
-Mikäli halutaan parantaa ihmisten terveyttä, niin tätä tulee ajatella laajemmin yhteiskunnallisena asiana. Tällä hetkellä on vallalla ajatus, että kansalaisten terveydentila olisi ensisijassa kiinni ainoastaan yksilöllisistä valinnoista. Todellisuudessa terveyteen vaikuttavat vahvasti ihmisen sosiaalinen asema, tulot, työpaikka ja asuinalue, Mikkonen kertoo.
Mikkonen on työskennellyt kirjan parissa talven ja kevään.
-Tehtävänä oli laittaa yhteen terveyspolitiikan professori Raphaelin vuosien työ. Minun osani oli kirjoittaa hänen tutkimuksiaan puhtaaksi, kuvata kirjaa varten ja taittaa kirja, Mikkonen kertoo.
Työ ei ole valunut hukkaan. Kirja on helppolukuinen ja selkeä 60 sivun teos, jossa otetaan kantaa faktojen tarjoamisen lisäksi. Kirjan teksti on helppotajuista eikä sen lukemiseksi tarvita akateemisia opintoja. Pääosin The Canadian Facts perustuu Yorkin yliopiston professori Raphaelin omiin tutkimuksiin, mutta pamfletissa on lainattu muun muassa OECD:n tekemiä tilastoja.

Vastuu ei ole vain yksilöillä
-Terveys on laaja juttu. Se on sellaisten asioiden summa, johon yksilöllä ei ole mahdollista vaikuttaa, Mikkonen sanoo.
Kysyn, että kieltävätkö he kokonaan yksilön vastuun omaan terveydentilaansa?
-Emme tietysti, yksilöillä on tottakai vastuu, mutta pitää tunnustaa, että yksilön vastuulla on rajat ja että ympäristöllä on laajempi vaikutus kuin usein ajatellaan. Mikäli ihmisten terveydentilaa halutaan parantaa, niin pitää kohdistaa huomio myös terveydentilaan vaikuttavien elinolojen parantamiseen.
Mikkonen sanoo, että terveyskampanjat, jotka kehottavat ihmisiä liikkumaan enemmän ja syömään terveellisemmin vaikuttavat laajemmin katsottuna vain vähäisesti väestön terveydentilaan.
Mutta yksittäiset valinnat eivät tietysti ole yksilön kannalta täysin merkityksettömiä:The Canadian Factsissa Mikkonen ja Raphael esimerkiksi ehdottavat, että maidon ja vihannesten ostamista pitäisi tukea. Niin saataisiin ihmiset ostamaan terveellisempää ruokaa. Toisaalta terveellisten elämäntapavalintojen tekeminen on äärimmäisen hankalaa jos ihmisen voimavarat menevät köyhyyden kanssa selviämiseen.
-Tutkimusmaailmassa on konsensus siitä, että ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin itse sairauksien hoito. Terveyteen vaikuttavien sosiaalisten tekijöiden parantaminen olisi hyväksi koko yhteiskunnalle ja työnantajille, kun ihmiset eivät sairastelisi niin paljon ja terveydenhuoltoon ei pitäisi laittaa niin paljon rahaa. Se olisi hyväksi myös yhteiskunnan koheesion kannalta, Mikkonen sanoo.

Lapsiköyhyydestä huono-osaiseen elämään
Pamfletissaan Mikkonen ja Raphael nostavat esiin 14 terveyteen vaikuttavaa sosiaalista tekijää. Niitä ovat muun muassa sukupuoli, etninen tausta, vammaisuus, sosiaalinen turvaverkko ja yhteiskunnasta syrjäytyminen.Tärkeimmiksi tekijöiksi Mikkonen nostaa tulonjaon ja lapsuusajan kokemukset.
-Brittiläinen kansanterveystieteen professori Richard Wilkinson on tehnyt useita kansainvälisiä vertailututkimuksia, joissa todetaan tuloerojen vaikuttavan väestön keskimääräiseen elinikään ja terveyteen. Yksin Wilkinsonin päätelmä on, että suuret tuloerot ovat vahvasti yhteydessä sosiaalisiin ongelmiin ja vähäiseen keskinäiseen luottamukseen kansalaisten välillä. Tämän kaltaisista laajoista tutkimuskatsauksista saa hyvin käsityksen siitä, että yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat voimakkaasti väestö terveyteen.
Erot ovat suuria. Miehet köyhimmässä viidenneksessä elävät keskimääräinen 74.7 vuotta, rikkaimmassa viidenneksessä 79 vuotta.
Lapsuusajan kokemukset ja lapsiköyhyys ovat Mikkosen mielestä ovat kuitenkin tärkeimmät yksittäiset tekijät.
-Maailmalla on paljon esimerkkejä siitä, miten julkinen päivähoito parantaa lasten terveyttä ja pärjäämistä myöhemmin elämässä.
Itse epäilen, onko monikulttuurisessa Torontossa mahdollista toteuttaa julkista päivähoitoa siten, että se tyydyttäisi kaikkien toiveet.
-Ehkä se on poliittisesti vaikea toteuttaa, mutta kyllä se on mahdollista. Päiväkodissa voitaisiin opettaa peruskanadalaisia arvoja, Mikkonen vastaa.
Lapsiköyhyys on vakava ongelma. Köyhyyttä, nälkää ja turvattomuutta lapsuudessaan kokeneet lapset ovat riskissä ajatua huono-osaiseen elämään, joista terveysongelmat ovat vain yksi osa.
-Yhteiskunnassa pitäisi olla prioriteetteja: jos lapsiköyhyyttä poistamalla voitaisiin ratkaista monta ongelmaa, niin miksi siihen ei sitten puututa, Mikkonen ihmettelee.

Mikä vika sosialidemokratiassa?
Mikkosen ja Raphaelin pamfletissa ehdotetaan parannuksia ongelmiin. Parannukset ovat usein päällekkäisiä. Esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon parantamiseksi kirjoittavat ehdottavat julkisen päivähoitojärjestelmän rakentamista, jotta naiset pääsisivät paremmin mukaan työmarkkinoille mukaan taloudellista tilannetta parantaakseen. Samaa parannusta tarjotaan myös varhaislapsuuden ongemien poistamiseksi
Mielenkiintoista on, että Mikkonen ja Raphael ovat kovasti minimipalkan ja työvoiman järjestäytymisasteen parantamisen kannalla. Se on vastaan yleismaailmallista kehitystä, jossa palkoista ja työehdoista sovitaan yhä enemmän työpaikoilla.
-Parannuksen tarkoituksena on saattaa työntekijät parempaan asemaan, Mikkonen sanoo.
-Se on esimerkki, miten valtasuhteet voivat muuttua paremmaksi työntekijöiden kannalta.
Mikkosen ja Raphaelin esittämät ehdotukset ovat sosialistisia. Sanaa sosialismi ei pamfletissa kuitenkaan käytetä. S-sanalla on huono kaiku Pohjois-Amerikassa.
-Sanaa ja ajatuksia ei pitäisi kuitenkaan pelätä, vaikka itse puhuisin mieluummin sosialidemokratiasta, sanoo Mikkonen.
-Mikä Pohjoismaisessa sosialidemokraattisessa mallissa on vikana, kun terveysindikaattoreiden mukaan ihmiset voivat hyvin, ja maat ovat kilpailukykyisiä kaikilla mittareilla mitattuna, hän kysyy.
-Maailman talousfoorumin WEF:n mukaan Suomi on maailman kuudenneksi kilpailukykyisin maa ja OECD-tilastojen mukaan Pohjoismaat menestyvät hyvin kaikilla mittareilla, mutta silti yhteiskuntien kehitys on kohti liberaalimpaa angloamerikkalaista hyvinvointimallia, jossa sosiaalista turvaverkkoa ei ole juuri lainkaan ja vastuu on yksilöillä.
Mikkosen kysymys on perusteltu.
Tuloerot ovat kasvaneet ympäri maailmaa viimeisen 20 vuoden aikana. Professori Richard Wilkinsonin tutkimuksen perusteella voi sanoa, että myös terveydellinen epätasa-arvo on lisääntynyt tuloerojen kasvettua.
-Pohjoismaissa yhteiskuntasuunnittelu ja sosiaalipolitiikka ovat onnistuneet hyvin.
Synkkää luettavaa, Kanada
Kanadassa kuten kaikissa muissakin maissa terveydentilaan vaikuttaa ennen kaikkea yhteiskuntapolitiikka, ja jos tilannetta halutaan parantaa on muutosten tapahduttava poliittisella kentällä. Kanadassa usein ajatellaan sen olevan sosiaalipoliittisesti huippuluokkaa, hyvinvointivaltioiden eliittiä. Erityisesti kanadalaiset ovat ylpeitä terveydenhuoltojärjestelmästään.
-Kanadalainen terveydenhuolto toimii suhteellisen hyvin, Mikkonen sanoo.
-Terveydenhuoltolaki on täällä erinomainen. Täällä keskitytään antamaan tehokasta hoitoa terveydelle vakaviin sairauksiin, ja kosmeettiset sairaudet jätetään yksityisen hoidon piiriin, hän jatkaa.
Kanadan terveydenhuoltojärjestelmästä lienee oppimista muuallakin. Ennen kuin muut maat innostuvat ottamaan mallia Kanadan terveydenhuoltojärjestelmästä, on kuitenkin syytä tutustua faktoihin.
Kanada käyttää julkisia varoja terveydenhuoltoon keskiverto OECD-maiden verran (Kanada on 14:sta 30:tä maasta). Julkisten varojen osuus kokonaisterveydenhuoltomenoista on selkeästi huonompaa luokkaa: anada on 22. 30:stä OECD-maasta, ja julkiset terveydenhuoltomenot kattavat vain 70 prosenttia kokonaismenoista.
Julkinen terveydenhuolto ei kata reseptilääkkeitä, ja sen seurauksena alle keskituloiset kanadalaiset ostavat lääkkensä kolme kertaa epätodennäköisemmin kuin enemmän kuin keskitulon verran ansaitsevat, kertoo Mikkosen ja Raphaelin pamfletti.
Muutenkin heidän kirja on Kanadan kannalta synkkää luettavaa. Kanadalaisista lapsista 15 prosenttia elää köyhyydessä (20/30 OECD-maasta). Kanadassa on yksi suurimmista tuloeroista sukupuolten välillä (19/22 OECD-maasta tulokuilun pienentämisessä). Vain 17 prosenttia kanadalaisista perheistä pääsee säännellyn lastenhoidon piiriin, ja Kanada on viimeinen 25 rikkaasta maasta varhaislapsuuden kehitystavoitteiden saavuttamisessa.
Listaa voisi jatkaa edelleen.
-Kirjamme vetoaa tuloksiin, OECD-maiden virallisiin tilastoihin, ei ideologiaan, Mikkonen huomauttaa.

"Ota yhteyttä"
Ideologia on kuitenkin vahvasti mukana pamfletissa esitetyistä toimenpidesuosituksissa. Mikkonen ja Raphael kehottavat ihmisiä ottamaan yhteyttä provinssin ja liittovaltion parlamenttien jäseniin ajakseen näitä asioita. “Ehdokkaita, jotka ajavat näitä asioita, löytyy jokaisesta puolueesta, mutta toisista puolueista heitä löytyy todennäköisemmin”, pamfletissa kirjoitetaan.
- Tämän kirjan tarkoituksena on kasvattaa ihmisten tietoisuutta. Haluamme kannustaa ihmisiä ottamaan yhteyttä poliitikkoihin ja organisaatioihin. Jos asiasta syntyy yhteiskunnallista painetta, nousee se luultavasti myös poliittisen päätöksenteon piiriin, Mikkonen linjaa kirjan tavoitteita.
-Asioiden parantaminen on poliittisesta tahdosta kiinni. Juhlapuheissa näistä asioista puhutaan, mutta konkretia on toista, hän sanoo.
Mikkosen mukaan Kanadan yhteiskuntapolitiikassa on parannettavaa etenkin kollektiivisen vastuuntunnon osalta. Hän antaa poliitikoille risuja myös toisesta syystä.
-Kanadassa ajatellaan verojen maksamisesta negatiivisesti. Verojen ajatellaan olevan itseltä pois, eikä nähdä, että se on yhteiseen pottiin sijoittamista.  Tältä kannalta katsottuna täällä on vähemmän solidaarisuutta heikompia kohtaan kuin Pohjoismaissa.
Verojen ei ajatella olevan kollektiivisen vastuun kantamista, Mikkonen tiivistää.
-Poliitikot ovat vastuullisia tästä, koska he eivät ole pystyneet osoittamaan, että verovaroja käytetään järkevästi ja kansalaisten hyvinvointia edistävällä tavalla. Sen takia olisikin tärkeää, että poliitikkoihin otettaisiin yhteyttä.
Haastattelu on lopussa, ja kahvit on juotu. Jäämme kuitenkin keskustelemaan Mikkosen kanssa hetkeksi niitä näitä. Hän kertoo hetken vielä Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiselle verkostolle tekemästään selvityksestä, jonka pariin hän aikoo seuraavana päivänä palata. Selvitys käsittelee suomalaisten nuorten kokemuksia köyhyydesta.
Social Determinants of Health: The Canadian Facts ei liity suoraan hänen muihin projekteihinsa, mutta pysyttelee aihepiirissä. Mikkonen kehottaa tutustumaan hänen ja Raphaelin kirjaan netissä.
-Siinä on paljon yleistä tietoa, erityisesti kanadalaisille, hän sanoo.
-Teos on saatavilla $25 dollariin hintaan värillisenä kopiona. Lisäksi sen saa ladattua ilmaiseksi PDF:nä osoitteesta
www.thecanadianfacts.org.