Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

Kolumneja
Vuoden 2010 alkupuoliskolla kolumneja lehteen kirjoittaa Johannes Niemeläinen.

What is Vapaa Sana?
Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Published since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Torontoa uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Kaupunkisotaa ja kokouskahveja Torontossa - Johannes Niemeläinen raportoi G20-kokouksesta

Viikonloppuna Toronton keskusta oli kaaoksessa. Olin paikalla todistamassa, kun ensimmäiset poliisiautot sytytettiin lauantaina.
Aloitin G20-kokoukseni kuitenkin torstaina kanadalaisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen tiedotustilaisuudella. Tiedotustilaisuus järjestettiin ennen kokouksia, ja tarkoituksena oli herättää toimittajissa kriittisyyttä kokouksissa tehtäviin päätöksiin.
Intialainen Global Poverty Initiativen edustaja kehoitti suhtautumaan kriittisesti G8- ja G20-kokouksien aloitteisiin.
- G8 asetti tavoitteekseen koulutusjärjestelmien parantamisen köyhissä maissa. Kaikki G8 ohjelmat olivat ehdollisia. Koulutuksen parantamiseen sijoitetut rahat palautuivat välittömästi lahjoittajamaihin, kun rahoilla tarjottiin vain yliopistokoulutusta länsimaissa.
Edustaja kehoitti tarkastelemaan G20:ssä ehdotettua aloitetta äitien terveyden parantamiseksi samalla kriittisyydellä.
- Mitä hyvää saivat G8:n ohjelmat aikaan kymmenessä vuodessa? Samaa pitää miettiä, kun puhutaan äitien terveydestä. Aloitteet ovat lähtökohtaisesti hyviä, mutta se, miten ne toteutetaan, ratkaisee paljon.
Puhe kääntyi väistämättä myös Toronton tilanteeseen G20-kokouksen aikana. Ontarion provinssiparlamentti sääti kesäkuun alussa lain, jonka mukaan poliisi voi pidättää ja sakottaa ihmisiä, jotka eivät näytä henkilöllisyystodistustaan eivätkä suostu ruumiintarkastukseen poliisin sitä pyytäessä viiden metrin päässä kokousaidasta.
Kummallisen laista teki se, että siitä ei julkaistu tiedotetta. - Tieto löytyy googlettamalla "Julkisten töiden virasto", Toronton poliisipäällikkö sanoi.
Kansalaisjärjestöjen tiedotustilaisuudessa paneelin puheenjohtaja käsitteli asiaa.
- Se on torontolaisten hyve, että he ovat tottumattomia tämän kaltaisiin lakeihin ja tämän kaltaiseen poliisi- ja viranomaistoimiin. Mutta kun maailman johtajat kokoontuvat, silloin ei ole tilaa keskustelulle. Huippukokouksissa kansalaiset eivät ole mukana. Ja kun Kanadan hallitus käyttää miljardi dollaria turvallisuustoimenpiteisiin, se kertoo jostain.
Tiedotustilaisuudessa työväenliikettä edustanut nainen sanoi, että jokainen, joka tulee paikalle, edustaa myös muita, jotka ovat ilmaisseet tukensa mielenosoituksille.
- Se, että tänne kokoontuu tuhansia mielenosoittajia ympäri maailmaa, on signaali, että haluamme hallitusten tekevän oikein ja toimivan tasa-arvon puolesta.
Hän lisäsi vielä, että protestit ovat merkki isomman tilivelvollisuuden vaatimisesta.
- Mielenosoituksilla vaaditaan, että ovet täytyy pitää auki kansalaisille, hän sanoi torstain tiedotustilaisuudessa.

Päätöksiä ja kritiikkiä

Kansalaisjärjestöjen tiedotustilaisuus kuvastaa hyvin G8- ja G20-kokousten vuoropuhelua. Hallitukset lupaavat puuttua agendalla oleviin ongelmiin, ja kansalaisjärjestöt kritisoivat hallitusten panosta riittämättömäksi. Media raportoi kummankin puolen mielipiteistä sen mukaan, kumpaa puolta halutaan painottaa.
Yksi kokouksen asialistalla olevista asioista oli äitien terveys kehitysmaissa. Harper julkaisi G8-kokouksen päätteeksi tiedotteen, jossa kerrottiin Kanadan laittavan äitien, vastasyntyneiden ja lapsien terveyteen 2.85 miljardia dollaria viiden seuraavan vuoden aikana. Tästä summasta 1.1 miljardia oli uutta avustusrahaa, loppusumma sisältyi jo meneillään oleviin kehitysapuprojekteihin. Yhteensä G8-maat lupasivat uutta rahaa äitien terveyden parantamiseen 5 miljardia dollaria.
Harper sanoi tiedotteessa "olevansa erittäin tyytyväinen Kanadan panokseen tässä kriittisessä kysymyksessä". Tiedotteen mukaan Kanada suunnittelee tiukat avoimuus- ja seurantatoimenpiteet pitääkseen huolen, että rahat eivät mene hukkaan.
Avustussumma kuulostaa suurelta, jos asiaa ei tarkastele lähemmin.
Pian Harperin tiedotteen jälkeen kansalaisjärjestö Actionaid julkaisi oman tiedotteensa:
"Taas kerran G8 antaa lupauksia, jotka ovat riittävän hyviä valokuvaa varten, mutta joilla ei paranneta todella miljoonien köyhyydessä elävien asemaa. On vaikea luottaa näihin lupauksiin ennen kuin G8 toteuttaa aikaisemmat lupauksensa. Vieläkään ei ole tiedossa miten viime vuoden huippukokouksessa luvatut 20 miljardia köyhien maanviljelijöiden auttamiseksi on käytetty."
Samoilla linjoilla oli toinen kansalaisjärjestö, Global Call to Action Against Poverty. Se julkaisi oman tiedotteensa jo torstaiaamuna ennakoiden G8-kokouksen tuloksia. Siinä sanottiin, että "jokainen minuutti nainen kuolee synnyttäessään, mikä tekee yli 500 000 naista vuodessa. 30 miljardilla dollarilla viiden vuoden aikana saataisiin toteutettu YK:n Millenium-tavoite vähentää äitien synnytyskuolemia 75 prosentilla."

Demokratiaako?

Äitien terveys oli esillä myös lauantain päämielenosoituksessa. Koko kymmentuhantisen joukon kärjessä marssi Solidarity Sisterhood. "Abortti kuuluu äitien terveyteen", mielenosoittajat vaativat viitaten Harperin toiveeseen saada abortti pois G8:n agendalta.
Äitien terveys oli yksi harvoista mieleenpainuneista teemoista lauantain mielenosoituksessa. Väkivalta varasti huomion loppuviikonloppuna.
Protestit alkoivat rauhallisesti Queen's Parkilta. Kaatosade ei vähentänyt mielenosoittajien intoa. Henkeä nostatettiin musiikilla, tanssilla ja palopuheilla.
Minulla sade meni luihin ja ytimiin. Lähdin liikkeelle optimistisesti toivoen sateen pian loppuvan, mutta optimismini valui sateen mukana viemäriin.
Tunnelma jännittyi ensimmäisen kerran selvästi, kun mielenosoittajat saapuivat Yhdysvaltain konsulaatin edustalle. Mielenosoittajat vaativat poliiseja häpeämään, ja poliisien silmissä näkyi sekä jännitystä että pelkoa. Mielenosoituskulkue lipui kuitenkin konsulaatin ohi ja jännitys laukesi.
Mielenosoitus jatkui rauhallisesti parikymmentä minuuttia, kunnes joukko saapui Queen Streetin ja Spadina Avenuen kulmaan.
Kolmisenkymmentä palestiinalaishuiveihin verhoutunutta mielenosoittajaa juoksi sata metriä Queenia pitkin ilmeisenä tarkoituksenaan murtautua Queenin ja Spadinan kulmassa olevan poliisimuurin taakse.
Yritys tyrehtyi ennen kuin se kerkesi edes alkaa. Anarkistijoukko koostui 15-20-vuotiaista nuorista, jotka vaikuttivat olevan lähinnä vihaisia. Poliisimuurin ollessa läpipääsemätön viha kohdistui mediaan. Nuoret tyrkkivät toimittajia ja kameramiehiä, jotka edustivat yhteiskuntajärjestystä vastustaville nuorille kaupallista mediaa.
Todellinen toiminta alkoi puoli tuntia myöhemmin, kun musta blokki -taktiikkaa käyttäneet mielenosoittajat saapuivat Queenin ja Spadinan kulmaan.
-This is what democracy looks like, lauloivat rauhalliset mielenosoittajat rumpujen ja torvien säestyksellä.
Musta blokki ei jäänyt huutelemaan, vaan lähti nopeasti juoksemaan takaisin Queen Streetiä pitkin kohti pankkikatu Bay'tä. Suunnanvaihto näytti yllättävän poliisin täysin.
Kaksi poliisiautoa oli saapunut tarkastelemaan mielenosoitusta takaapäin. Poliisit eivät selvästikään odottaneet vakavaa yhteenottoa ja olivat pian mustan blokin saartamia. Yhteen autoon poliisi oli jäänyt loukkuun. Muut poliisit hyökkäsivät pampuin mustan blokin kimppuun, pelastivat kollegansa auton sisältä ja pakenivat paikalta jättäen siten autot vandalisoitavaksi.
Matkalla Bay'lle mielenosoittajat rikkoivat kapitalismia edustavien Niken ja Starbucksin ikkunoita. Lopulta joukko pääsi Bay'lle, jossa alkoi pankkien tuhriminen spray-maalilla ja ikkunoiden kivittäminen golf-palloilla ja kivenmurikoilla.
Kiven osuessa ikkunaan yläpuolellani vedin mukaan ottamani pyöräilykypärän kiiresti päähäni.
Poliisit yllätettiin King Streetin ja Bay Streetin kulmauksessa. Musta blokki sai poliisit perääntymään, ja autot jäivät vihamielisen joukon keskelle. Parin minuutin sisällä toinen autoista sytytettiin tuleen.
Tulen levitessä autosta alkoi kuulua uhkaavia räjähdyksiä, ja pääasiassa parikymppisistä nuorista koostunut mielenosoittajajoukko perääntyi nopeasti kauhun vallassa. Järkevimmät käskivät ihmisiä pysymään rauhallisina ja olemaan juoksematta.
Samalla poliisi saapui paikalle ja saartoi tuhopolttoalueen nopeasti kolmesta eri suunnasta jättäen mielenosoittajajoukolle vain yhden pakosuunnan.
Itsekin jäin palavan auton ja lähestyvän mellakkapoliisirivistön väliin ja minun piti valita, juoksenko palavan auton ohitse kohti mustaa blokkia vai yritänkö päästä mellakkapoliisien ohitse turvallisille vesille.
Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Livahdin poliisien välitse pressipassiani näyttäen ja aloin valokuvata poliisien toimintaa.
Poliisit alkoivat saman tien käyttäytä vihamielisesti. He vetivät kaasunaamarit naamaansa ja alkoivat työntyä kohti rauhallista mielenosoittajajoukkoa. Tässä vaiheessa musta blokki oli eriytynyt muista mielenosoittajista, ja sain myöhemmin kuulla, että he olivat nousseet Yonge Streetiä pohjoiseen tuhoten ja ryöstellen kauppoja.
Kiersin kuvaamaan palavaa autoa Kingiä pitkin. Pääsin aivan lähelle ennen kuin poliisirivistöt alkoi työntää mielenosoittajia pois Bay'ltä. Viereeni oli jäänyt kaksi megafonein varustautunutta naista, jotka jatkoivat agitaatiotaan poliisien edessä.
- Keitä te oikein puolustatte? Rikkaita ja vallanpitäjiä! Me olemme rauhanomaisia, mutta mitä te teette? Hakkaatte ja käytätte väkivaltaa!
Portestit alkoivat pikkuhiljaa hyytyä King Streetillä. Olin ollut mukana jo viisi tuntia ja sadevaatteiden puutteessa olin läpimärkä. Päätin lähteä takaisin kotiin ja sen jälkeen mediakeskukselle.
Yksi musta blokin väkivaltaisuuksien kohde oli kaupallinen media. Mielenosoittajat huusivat, että media toitottaa vain hallitusten totuutta eikä toimi vallan vahtikoirana niin kuin sen kuuluisi.
Osittain kritiikki lieneeansaittua. Mediakeskuksen ilmapiiristä ei voinut aistia, että Torontossa olisi jokin hullusti. Ulkona satoi mutta sisällä toimittajat olivat kiireisiä haastatellessaan hallitusten tiedottajia. Säpinää aiheutti vain Toronton poliisipäällikkö Bill Blairin tiedotustilaisuus.
Erään hallituksen työntekijän mukaan mielenosoittajat ovat onnekkaita, että ollaan Kanadassa. - Jos oltaisiin Lähi-idässä tai Afrikassa, heidät oltaisiin jo ammuttu. Kyselemättä, hän sanoi.
Siihen jäikin mellakoiden näkyminen G20-kokouksessa. Poliitikot jatkoivat kokouksiaan ilman keskeytystä, ja toimittajat raportoivat poliitikkojen päätöksistä tunnollisesti.

Opintomatkalla

Samalla kun seurasin ja kuvasin mielenosoitusta, yritin tarkkailla muiden toimittajien toimintaa ja oppia heidän menetelmistään.
Toimittajat kulkivat mielenosoittajien keskellä kuunnellen keskustelua ja kysyen joukon rauhallisimmilta jäseniltä tapahtumien kulusta.
Mielenosoituksessa pääosassa on tapahtumien seuraaminen. Tärkeintä on pitää silmät auki ja etsiä mielenkiintoisia kommentaattoreita. Sellaisia, jotka antavat kiistanalaisia tai rohkeita lausuntoja.Valokuvaajat ovat toiminnan keskiössä. He juoksevat joukon edellä saadakseen parhaat kuvakulmat ja taltioidakseen kaiken filmille.
Lauantaina monet valokuvaajista olivat suojautuneet pyöräilykypärin ja kaasunaamarein. Suojautuminen sekä mielenosoittajien että poliisin väkivallalta oli aiheellista. Toronto Starin nettisivuilta löytyy lukuisia kuvia, joissa mielenosoittajat hyökkäävät valokuvaajien kimppuun.
Toimittajan työssä ei voi olla pelokas. Pitää uskaltautua vihamielisenkin joukon keskelle nähdäkseen, mitä tapahtuu.
Mediakeskuksessa vaarallisia paikkoja ei ollut. Toimittajat ryntäilivät tiedotustilaisuudesta toiseen, ja aikaerojen takia koko ajan jollain puski "deadline" päälle. Kaikki tapaamani toimittajat olivat valmiita small talkiin, mutta syvällistä keskustelua en saanut aikaiseksi kuin yhden saksalaisen miestoimittajan kanssa.
Hän edusti Attaciaja oli toiminut toimittajana yli 40 vuotta. Toimittaja oli kiertänyt kaikki G20-kokoukset ja kertoi mielenosoituksista ja kokousten kommervenkeistä. Kuuntelin tietysti mielelläni, tarkoitushan oli oppia mahdollisimman paljon.
Median tehtävänä on raportoi toida mahdollisimman nopeasti tiedotustilaisuuksista ja kokousten julkilausumista. Jatkuvat deadlinet pitävät toimittajat kiireisinä.
Vapaa Sana ei ole tyyliltään kuitenkaan uutislehti, ja olin paikalla lähinnä tarkkailemassa, kuuntelemassa ja oppimassa.
Ensimmäisenä päivänä minua viihdyttivät tekojärvi ja muut toimittajille viihdytykseksi järjestetyt krumeluurit. Kävin 6 minuutin 4D-matkalla Ontariossa (neljäs ulottuvuus tuli vesi- ja lumisaateesta sekä syksyn ja kukkien tuoksusta), katsoin MM-jalkapalloa ja nautin tekojärven maisemista.
Tekojärvi oli ristiriitoja herättävä. Toisaalta se oli viihdyttävä ja miellyttävää katseltavaa, toisaalta täyttä rahan tuhlausta. Hallituksen virkailijat esittelivät sitä mielellään, muuten sitä käytettiin lähinnä haastatteluiden taustakuvana.
Toisella puolen toimittajien lepoaluetta edistettiin Ontarion teollisuutta ja kaupunki-ilmapiiriä. Tekojärven ja urbaanin ympäristön välissä oli pitkä ontariolaista keittiötä edustava baaritiski, joka kuvasti siltaa perinteisen ja uuden Kanadan välillä.
Alue oli hieno, mutta jotenkin turhanpäiväinen. Viihdyin siellä ensimmäisen päivän jutellen ihmisille, muut päivät tutustuin G20-kokouksen osallistujamaihin ja kävin eri tiedotustilaisuuksissa.
Kaiken kaikkiaan kokous oli mielenkiintoinen kokemus. Jännittävintä oli ehdottomasti mielenosoituksissa, mutta myös mediakeskus oli antoisa kokemus hetkellisestä tylsistymisestä huolimatta.
Harmittamaan jäi vain se, että minulla ei ollut mahdollisuutta seurata Obamaa ja muita maailman johtajia. Medialla oli rajoitettu sisäänpääsy G20-kokoukseen, mukaan pääsi pressikeskuksessa ilmoittautumalla. Paikkoja oli vain muutamia, ja valitettavasti Vapaa Sana ei kuulunut tärkeiden tiedonvälittäjien joukkoon.
Se vielä sanottakoon, että olin luultavasti ainoa kokouksiin osallistunut suomalainen. Paikalla ei ollut muita suomalaisia toimittajia, ja on epätodennäköistä, että G8- tai G20-maiden delegaatioissa olisi muiden maiden kansalaisia. Mielenosoittajien joukossa suomalaisia saattoi olla, mutta siitä ei ole toistaiseksi tietoa.