Kristillinen
kampanjointi
jyrää

Marci McDonald: The Armageddon Factor. 2010. Random House Canada.

Jos joku olisi viitisen vuotta sitten ennustanut täällä Kanadassa olevan nyt toimintakykyinen kristillis-kansallismielinen oikeisto, ennustajaa olisi pidetty vastaanottajasta riippuen joko parantumattomana defaitistina tai epärealististen unelmien esittäjänä. Mutta näin on käynyt. VS:n numerossa 24/10 Juhani Niinistö kirjoitti Marci MacDonaldin kirjasta The Armageddon Factor.

Tunnettu kanadalaistoimittaja ja ulkomaankirjeenvaihtaja Marci McDonald on julkaissut kirjan kristillisen oikeiston noususta täällä Kanadassa. Näkökulma on kristillisen oikeiston ulkopuolelta, ja huolestunut.

Kirjan mukaan vuoden 2005 avioliittolakiesitys, sittemmin laiksi säädetty, synnytti kampanjoita, jotka jäivät elämään. Tappio avioliittoasiassa lisäsi myös motivaatiota. Tänne on syntynyt ajatushautomoita ja lobbausryhmiä, jotka ovat lopulta muuttaneet kansallista keskustelua. Yhteisen olohuoneemme eli television ja muun median vakituiseksi vieraaksi on tullut myös kristillinen oikeisto. Asia kuin asia, sieltä toimittaja saa helposti lausunnon.

Kristillinen oikeisto on joka tapauksessa saanut aikaan verkostoja ja tietokantoja, joilla saadaan nopeastikin ihmisiä liikkelle - ja mm kantoja nettikeskusteluihin.

Kirjan mukaan kehityskelpoisille nuorille on luotu intern- eli harjoittelijaohjelmia, jotka auttavat uusien aktivistisukupolvien valmentamisessa vaikuttamisen taitoihin. Sellaisiin osallistuneita on jo päässyt aika vaikutusvaltaisiinkin tehtäviin virkamieskunnassa, kansanedustajien toimistoissa ja pääministerin kansliassa.
Kirjan antaa kuvan, että mainstream media eli keskeiset suuren yleisön viestimet ovat vaaravyöhykkeessä. Siinä kun aikanaan sosiaaliset konservatiivit pitivät viestimiä suunnilleen vihollisinaan, nykyään sosiaaliset konservatiivit menevät mukaan ja heitä kutsutaan lausunnonantajiksi ja keskustelijoiksi.

Ihan pelkkinä numeroina maamme kristillinen oikeisto on vielä vain pieni osa amerikkalaisesta vastineestaan, mutta pienikin määrä tehokkaita toimijoita saa paljon aikaan, etenkin Kanadan oloissa, jossa yleinen poliittinen ja yhteiskunnallinen tiedon taso on alhainen.

Kirjassa haastateltu ottawalainen kommunikaatioasiantuntija Dennis Gruending huomauttaa myös, että “edistyksellisellä puolella” ei ole verkostoitumista, jotka vastaisivat uskonnollisen ja poliitisen oikeiston organisoitumisastetta. Kanadan yleistä epäpoliittisuutta, alhaista äänestysaktiivisutta ja yhteiskunnallisen tietotason mataluutta vasten peilattuna voi tapahtuakin melkein mitä vain, jos ja kun kanadalaiset heräävät sinä yhtenä kauniina aamuna konservatiivien enemmistöön Parliament Hillillä.

Yksi kirjassa mainittu nuorisolle suunnattu nettisivusto 4MYCanda. Kävin sitä silmäilemässä. Järjestö ilmoittaa olevansa uskontoperusteinen ja epäpoliittinen. Nykykanadassa hieman outo adjektiivipari, kun kuitenkin yhteiskunnan muutosta ajetaan politiikan kautta. Sivuilla oltiin ainakin vielä viikonloppuna sympaattisen huolestuneita siitä paineesta, jonka kohteena pääministeri on, jotta ottaisi kehitysmaiden aborttiasian G8/G20 -kokouksen asialistalle. (Viime tietojen mukaanhan Harper on onnistunut välttämään abortin maininnan, joten huoli ehkä on turha.)
Taustaorganisaatioina mainitaan mm Canadian Constitution Foundation, Canadian Physicians for Life ja Association of Reformed Political Action (ARPA). Ne toimivat vakiintuneempien evankelikaalisten ryhmien suunnalla ja koordinoivat niiden toimintoja, paremman vaikuttavuuden suuntaan. Arvosotaa käydään niiden toimesta mm avustetun vapaaehtoisen kuoleman dekriminalisaatiota vastaan.

Kirjan myyntitekstin mukaan ryhmä tosiuskovaisia on vienyt tämän maan paljon lähemmäksi amerikkalaista uskonnon ja politiikan sekoitusta kuin monet kanadalaiset voivat kuvitella.
Paikallisissa arvosteluissa on tartuttu kirjan epätarkkuuksiin ja pikkuvirheisiin. Vääriä ihmisiä on mainittu väärissä yhteyksissä. Ilmeisesti yksi syy on se, että kirjoittaja on ollut paljon ulkomailla. Turha suukopu olisi ollut vähäisempää pienellä lisätarkistusvaivalla.

McDonaldin mukaan kristilliset nationalistit uskovat, että lopun ajat ovat käsillä, ja haluavat varmistaa Kanadalle ainutlaatuisen roolin viimeisinä päivinä ennen vapahtajan toista tulemista. Eli siis poliittisella kielellä jonkinlainen asemiin ajo.

Hieman tästä kirjasta olen satunnaisesti keskustellut.
- Jos tuo toteutuu, sitten minä kyllä lähden politiikkaan, sanoi muuan kanadansuomalainen.
- Sitten taitaa olla jo liian myöhäistä, vastasin.