VAPAA SANA KESTI KILPAILU PAINEET

Sanomalehdenteko on bisnestä. Alkuvuosina Vapaan Sanan ympärillä oli vapaaehtoista innostusta, mutta sittemmin lehden ilmestymisen laajuus on ollut kiinni liiketalouden lainalaisuuksista. Suurimmillaan Vapaan Sanan levikki on ollut kuuden tuhannen luokkaa.
Lehti ilmestyi pitkään kolmasti viikossa, sitten lyhyen aikaa kahdesti ja jo 1970-luvun lopulla siirryttiin ilmestymään kerran viikossa.
Vapaan Sanan perinteinen kilpailutilanne oli suhteessa Vapauteen, josta eroamalla lehti oli syntynyt. Lehtikilpailussa oli kuitenkin ideologisen taistelun leima, joten markkinointi ei ollut ratkaisevaa.

Levikin lasku
alkoi 1970-luvulla

Suurimmillaan sanomalehti Vapaan Sanan levikki on ollut kuuden tuhannen tienoissa. Huippu saavutettiin sotavuosina. Koska USA ei ollut julistanut Suomelle sotaa, tietoja Suomesta saatiin etelän kautta varsin hyvin. Vapaa Sana oli kasvattanut kysyntäänsä talvisodan aikana. Uutislinjauksissaan Vapaa Sana poikkesi voimakkaasti Vapaudesta.
Vapaa Sana oli ohittanut Vapauden silloisen alle neljän tuhannen levikin jo vuonna 1937. Vapauden ja Vapaan Sanan kilpailu jatkui varsin tasaväkisenä pitkään, sodan päättyessä Vapauden levikki oli 4500.
Päätoimittaja Lauri Toiviainen kertoo, että Vapaan Sanan levikki hänen tullessaan taloon tammikuussa 1967 oli 4500, kun kilpailijan levikki oli kolmen tuhannen tienoilla. Vapaan Sanan tilaajamäärä pysyi pitkään neljän tuhannen tienoilla ja alkoi laskea vähitellen 70-luvulla.
- Tuohon aikaan vuosikerran tilaushinta ja kuolinilmoitus maksoivat suunnilleen yhtä paljon. 20-luvun ja 30-luvun alun siirtolaispolven alkaessa siirtyä kuolinilmoitusten puolelle saimme tavallaan pitkäaikaisen tilaajan loppumaksuna “vuoden lisää”, kertoo Toiviainen.
Vielä 90-luvun Vapaata Sanaa painettiin yli kolme tuhatta kappaletta. Seuraavan vuosikymmenen alussa painos oli jo lähempänä kahta tuhatta.

Kilpailijoita syntyi,
kuoli ja ostettiin

Vanha kilpailija Vapaus taantui 1970-luvulta alkaen nopeasti, välillä lehti ilmestyi Viikkosanomien nimellä ja lopulta taas Vapautena, kunnes kuoli 1990. Vapaassa Sanassa oli jo 80-luvulta nähty kilpailijana lähinnä Canadan Uutiset. Thunderbayläinen lehti siirtyi 90-luvun alussa suomalaiselle yrittäjälle, joka oli aiemmin hankkinut floridalaisen lehden Amerikan Uutiset.
Uusi kilpailija ahdisti Vapaata Sanaa tavallaan kahdelta suunnalta ja oli mukana aluksi myös Torontoon syntyneessä paikallislehdessä. Markkinatilanne näkyi siinä, että avustajat saattoivat kilpailuttaa palkkiotasoaan. Yrittäjälle kertyi kuitenkin vaikeuksia ja Thunder Bayn lehti loppui. Siinä tilanteessa Vapaa Sana ryhtyi voimakkaasti lisäämään Thunder Bayn aiheiden seurantaa. Sinne kiinnitettiin kirjeenvaihtajaksi Pirjo Hirvonen.
Thunder Bayhin syntyi kuitenkin pian uusi lehti, Canadan Sanomat, josta tuli alueelle jalansijaa saaneen Vapaan Sanan kilpailija. Sisältökilpailussa Vapaa Sana olikin Canadan Sanomille varsin tasaväkinen vastus, myös paikallisesti Pirjo Hirvosen panoksen takia. Kuitenkin sitten 2005 Vapaa Sana Press Ltd osti vähän yllättäen Canadan Sanomat. Kilpailutilanne hoidettiinkin siis pois toimialarationalisoinnilla.
Aikanaan vielä 1970-luvulla lehtiyhtiö sai merkittäviä tuloja kirjapainotoiminnastaan. Kun lehden painaminen siirtyi ulkopuoliselle, se tulolähde ehtyi. Lehden oma kirjakauppa tuotti myös aikanaan hyvin.
Lehden omistajia ovat tuhannet kanadansuomalaiset, nykyisin usein heidän perikuntansa, sekä muutamat suomalaiset järjestöt. Suurin osakkeenomistaja lienee Toronton Finnish Social Club, huomattavia osakemääriä on myös järjestöillä Sudburyssä ja Timminsissä.
Lehden yrityskulttuurille näyttää olleen jotenkin tyypillistä viime vuosikymmeninä omistajia edustavan johtokunnan ja toimituksen etäisyyden vaihtelu. Lauri Toiviainen sanoo, että johtokunnassa ei ole aina ollut lehdenteon käytännön tuntijoita.
Suomalaisyhteisöjen englanninkielistyminen näkyy lehden hallinnossakin. Nykyisellään kaikki lehden johtokunnan jäsenet eivät ymmärrä suomea, ja johtokunnan työkieleksi on tullut osittain englanti.

Kustannuksia karsittu voimakkaasti 2000-luvulla
Lehden tilaushintaa on kustannusten kattamiseksi jouduttu aika ajoin nostamaan. Kuitenkin VS:n perinne on ollut pitää hintoja muuttumattomina mahdollisimman pitkään. Korotukset ovat kuitenkin silloin toisaalta vaikuttaneet suurilta. Nykyisellään tilaushinta, 106 dollaria, voi olla mahdollisille uusille tilaajille jo korkea.
Vuoden 2004 jälkeen Vapaan Sanan kustannusrakennetta on kevennetty varsin voimakkain ottein tappioiden vähentämiseksi. Vielä vuosikymmenen alussa lehdessä oli pari täysipäiväistä toimittajaa, markkinointihenkilö ja toimistonhoitaja. Jonkin aikaa tällä vuosikymmenellä palkkalistoilla oli myös toimitusjohtaja. Aikanaan sillä nimikkeellä oli ollut edeltäjiäkin.
Rajun saneerauksen jälkeen lehteä hoitaa nykyisin lähinnä yksi toimittaja ja tuntipalkkaiset toimistonhoitaja ja kirjanpitäjä. Suomen harjoittelijavaihtopalvelun avustuksella saatujen suomalaisten reportterien työpanos on noussut lehdessä keskeiseksi..