Reynold
loi Vapaan Sanan, Hilma Reynoldille puitteet
Reynold Pehkosen
pitkälle neljännelle kymmenelleen ehtinyt päätoimittajan
ura sanomalehti Vapaassa Sanassa kuuluu työsuoritteisiin, joita
kuvataan sanoilla ”larger than life”.
Muodostuu kuva joustavasta ja kohteliaasta päätoimittajasta,
joka on rajannut oman roolinsa oleelliseen eikä puutu kaikkiin
asioihin, vielä silloin suuressa lehdessään. Mutta
kuvaan kuuluu myös tiukka periaatteelinen alue, jossa ”periksi
ei anneta”. Se Pehkosen ”oleellinen” oli aatteellista
rajankäyntiä suomalaisten piirissä täällä
Kanadassa.
Muistelmia Pehkonen ei kirjoittanut.
Sanomalehti Vapaan Sanan toimituksellinen
johtokaksikko Reynold Pehkonen ja ”toinen toimittaja”
Bruno Tenhunen oli aloittanut yhdessä jo Vapaudessa. Heidän
työnjakonsa oli selvä: Pehkonen vastasi täysin siitä,
mitä lehteen meni, kun taas Tenhunen edusti lehteä ulospäin,
etenkin englanninkieliseen maailmaan, kertoo Iiro Nummi, Pehkosen
viimeisen vuosikymmenen nuori lehden talousmies.
Pehkosen englannin taito ei ollut kehuttava ja niinpä Tenhosen
alueeseen kuului myös uutisten kääntäminen englanninkielisestä
lehdistöstä. Pehkonen istui toimituksessa ja mm valitsi
yleisöltä tulleet jutut julkaistaviksi ja ennen kaikkea
kirjoitti pääkirjoituksia ja poliittisluonteisia pakinoita.
Jutuntekoon kaupungille Pehkonen meni harvoin, tosin osallistui
suuriin juhliin sitten viran puolesta. Puhelimen käyttö
oli minimaalista; uutiset otettiin lehdistä, tai ne tulivat
kirjeissä.
Ärhäkkä pakinoitsija
oli ihmisenä ujo
Vaikka pakinoissa sanat iskivät, Pehkonen oli ihmisenä
vetäytyvä, ehkä jopa ujo. Mahdollisesti hän
pakinoissaan, nimimerkillä Kiviperän Pekka kompensoikin
sitten muun ilmaisun niukkuutta.
- Pienessä piirissä hän oli hyvinkin huumorintajuinen
ja lupsakka, suuremmissa joukoissa ei, kertoo Iiro Nummi. Kerran
kun Bruno Tenhunen tuli aamulla harmistuneena töihin kertoen,
että pyykinpesukone oli kotona mennyt rikki, Pehkonen kysy,
mitä Tyynelle oli tapahtunut?
Kun lukee Pehkosen pakinoita 40- ja 50-luvuilta, on vaikea uskoa,
että aatteellisesti hyvin antikommunistisen tekstin takana
on entinen kommunisti. Pehkosen aatteellinen siirtymä oli tapahtunut
30-luvun mittaan, ehkä häntä nykyisin sanottaisiin
oikeistososialidemokraatiksi. Suomalaisen vasemmiston sisäisen
tilan ulkopuolisena vuoden 1966 vaaleihin saakka elänyt suomalainen
ei näe tässä mitään ihmeellistä.
- Suomalaisen Järjestön (CSJ - FOC) suuntaan Pehkonen
ei koskaan pehmennyt. - Aika tarkkaa oli se rajanveto silloin suomalaisessa
yhteisössä, kuvaa Iiro Nummi.
Näin Vapaan Sanan historian näkökulmasta voi tietenkin
pohtia, millaiseksi kanadansuomalainen mielipidekenttä olisi
muotoutunut, jos Pehkosen suhde Järjestöön olisi
ollut toinen. Pehkonen oli suuri mielipidejohtaja täällä
kanadansuomalaisessa kentässä. Mieleen tulee Suomen median
Jahvetti, eli toimittaja Yrjö Kilpeläinen. Hänkin
oli aikalaistensa mukaan ulkoisesti vaatimaton mutta tuotteissaan
värikäs.
Pehkosen taustalla oli voimakastahtoinen ja hyvin edustuskelpoinen
vaimo, Hilma. Lehtiasioihin Mrs Pehkosen ei kerrota puuttuneen,
mutta hän vaikutti tietenkin pariskunnan suhteisiin torontolaisessa
kentässä. Ja emmehän tiedä, millaisia neuvoja
Hilma kotona iltapalan jälkeen miehellen antoi.
- Näin varmaan tapahtuu kaikissa perheissä, sanoo Maija
Nummi.
Rouva Nummen suhdetta rouva Pehkoseen näyttää leimanneen
vuosien luottamus ja rva Nummi punnitsee tarkoin sanottavansa. Siitä
heijastuu arvostus ja analyysi. Ymmärrettävästi ehkä
myös hienoinen pelko, ettei toimittaja riko mitään.
Maija Nummi on hyvä kertoja, ja hänen kuvauksistaan piirtyy
kokonaiskuva Hilma Pehkosesta ja tämän suhteesta mieheensä.
Varmaankin aika lähellä oikeaa.
Mrs Pehkonen oli ennen avioitumistaan ja vielä sen jälkeenkin,
kuten monet aikalaisensa, tasokkaissa perheissä sisäkköinä
tai muissa vastaavissa tehtävissä.
- Luottopalvelijat saivat usein mm lahjoja ja ehkä ylimääräistä
rahaakin. Palvelijat matkustivat tarpeen vaatiessa mukana. Hilma
Pehkonen oli mm Välimeren risteilyllä Barbara Hamiltonin
äidin seuralaisena.
- Sinne teetettiin ja tehtiin asiaankuluvat asut. Varakkaiden perheissä
taloushenkilöinä toimivat suomalaiset olivat usein hyvin
tyylikkäitä, huomauttaa Maija Nummi. Mrs Pehkosen lempivärejä
olivat beige ja sininen.
- Kun myöhemmin kävimme Hilmalla kylässä, high
tea -tyyppisesti, istuttiin usein kynttilöiden valossa, kertoo
Maija Nummi.
Hilmalla oli varmasti myös tuttavia, jotka olivat kuuluneet
Suomalaiseen Järjestöön tai ammattiyhdistyksiin.
- Kun Hilmaa haastateltiin tutkimustarkoituksiin ja yksi kysymyksistä
koski kuulumista palvelijoiden yhdistykseen, Hilma suuttui ja kiisti
jyrkästi. Haastattelijalle hän ei voinut antaa anteeksi
loppuikänään.
Hilmalle oli tärkeä myös talon puutarha. Etupihalla
oli monivuotisia kasveja, mm liljoja ja ruusupensas. Takapihalla
kasvoi suuri puu. - Hilma oli keskeisesti mukana täällä
paljon toimineessa Kultaisen iän kerhossa, ja puutarhassa järjestettiin
usein tilaisuuksia KIK-laisille.
Työmatkaa oli
rappusten verran
Pehkoset asuivat pitkään Vapaan Sanan yläkerrassa,
ja olisivat ehkä asuneet siellä lopun aikaakin ellei Mrs
Pehkosen työnantaja olisi tullut apuun. Sieltä lainattiin
rahallinen pesämuna, jonka avulla Pehkosen pääsivät
hankkimaan bungalow-tyyppisen kaupunkitalon. Heillä oli ollut
jo aiempaa perua mökki Sudburyssä, ja se myytiin talon
hankinnan yhteydessä.
Jos kireä suhde CSJ-FOC:n suuntaan jätetään
huomiotta, Pehkoset olivat muutoin sitoutumattomia, eivät kuuluneet
sen enempää esimerkiksi Agricolaan kuin Yhdistyneeseenkään
seurakuntaankaan. (Itse asiassa, tuotahan sitoutumattomuus tällä
puolen suurta jakoa on, CSJ-FOC on ikäänkuin itsestäänselvästi
kaiken ulkopuolella, mutta tällä sen ulkopuolelle jäävällä
tontilla oltiin siten sitoutumattomia tai johonkin sitoutuneita.)
Toronton Suomalaiseen Metsästys- ja Kalastusseuraan Pehkonen
kuului, tuo seurahan oli nimeään paljon suurempi seura
mm tarjosi matkoja Suomeen, järjesti lahjan Kekkoselle, ja
kaikkea muuta. Myös Toronton Sisu oli heidän sydäntään
lähellä.
Maija Nummi puhuu lämmöllä Pehkosista, etenkin Hilmasta.
Iiro Nummi oli tullut Vapaan Sanan palvelukseen 60-luvun alussa.
-Pehkonen piti Iirosta, sanoo Maija.
Hilma ja Reynold loivat läheiset
suhteet suomalaiseen nuoreenpariin.
Hilma Pehkonen oli sanavalmis ja joskus kipakkakin. Pehkoset seurasivat
aikaansa ja uutisia. Hilman ajoittainen kärkkäys ei kuitenkaan
merkinnyt, että Pehkonen olisi ollut tossun alla, hän
pystyi vastaamaan samalla mitalla.
Suomi jäi
meren taa
Pehkosilla ei ollut lapsia. He olivat avioituneet verraten myöhään.
- Kun Mrs Pehkonen huomasi, että me arvostamme kauneusarvoja,
hän antoi lahjaksi esineitä, kertoo Maija Nummi. (Näemme
niitä tämän sivun kuvissa.) Ja näin, yli neljäkymmentä
vuotta siitä kun Reynold Pehkonen jätti Vapaan Sanan,
Pehkosten kodin esineistö on paikalla, kun teemme lehden 75-vuotisjuhlanumeroa.
Hyvin ajateltu Hilmalta ja Reynoldilta, tai ainakin Hilmalta.
Reynold Pehkonen ei päätoimittajaksi tultuaan koskaan
palannut Suomeen.
- Hilma harkitsi jossain vaiheessa Suomeen menoa, mutta hanke ei
toteutunut, kertoo Maija Nummi.
- Hilmalle olisi järjestynyt asunto entisestä kotitalostaan
Tämä kevennys: - Vierailemaan Suomessa Hilma olisi Reynoldin
vienyt, jos tämä olisi korjauttanut hampaansa..
Pehkonen jäi eläkkeelle Vapaasta Sanasta vuoden 1966 lopussa.
Pehkosta voisi kuvitella hyvin työnsidonnaiseksi mieheksi,
jolle irrottautuminen olisi ollut vaikeaa. Olihan hän sentään
VS:n luoja. Lauri Toiviainen on kertonut Pehkosen olleen parina
ensimmäisenä kesänä auttamassa, ei sen jälkeen.
Eli Pehkonen vetäytyi Vapaasta Sanasta, tosin kunniapäätoimittaja
hän oli elämänsä loppuun.
- Ehkä Hilma oli asiaa pohjustanut ja sanonut, että nyt
on aika, arvelee Iiro Nummi.
Pehkonen oli hyvässä kunnossa pitkään. Oliko
ravintotottumuksilla osuutta asiaan, on vaikea sanoa. Mutta Maija
Nummi kertoo Hilman olleen erityisen tarkka ruokatarvikkeiden laadusta.
Pehkosille ostettiin mm vain parasta jauhelihaa. Lounas oli Pehkosilla
täysi ateria, Reynold kävi lounaalla kotonaan.
Pehkoset asuivat omassa talossaan korkeaan ikään. Jo sairaalassa
ollut Reynold oli talvella 1988 mennyt luomaan lunta, se oli sitten
liikaa ja Pehkonen kuoli kotipihalleen. Hilma jatkoi talossa asumista,
mutta muutti kesäkuussa 1993 Suomi-Kodille.
- Meille tämä oli vähän yllätys, hän
oli omatoimisesti myynyt talon, ja saanut siitä hyvän
hinnan, kertoo Maija Nummi. Hilma ehti Suomi-Kodissa kuitenkin asua
omassa asunnossaan vain vuoden, hän ei ollut oikein hahmottanut,
kuinka voimat olivat jo huvenneet. 1994 hän siirtyi Hoivaosastolle.
- Siellä hän otti yksityishuoneen. Hilma Pehkonen kuoli
maaliskuussa 1999.
Pehkoset eivät olleet erityisen uskonnollisia. (Ottaen huomioon
Reynoldin aatekehityksen, tuskin siihen jälkeenpäin suurta
uskonnollisuutta olisi voinut istuttaakaan, ajatteleva mies kun
oli.) - Agricolassa heidät haudattiin, mutta ehkä kuitenkin
olivat olleet enemmän United Churchin suuntaan, sanoo Maija
Nummi. Agricolan kirkkoon Pehkonen kuitenkin lahjoitti ristin.
Iiro ja Maija Nummelle lankesi luottamustehtävä käydä
Pehkosten kanssa valitsemassa hautapaikkaa. Pehkoset on haudattu
Sheppard ja Youngin hautausmaalle.
- Sinne menimme syksyisenä päivänä, tuuli oli
kova. Siellä sitten katseltiin, Pehkonen nojasi keppiinsä.
Kohdalle osui länteen päin katsova kumpare, jossa kasvoi
iso kuusi.
- Tähän, sanoi Pehkonen.
Pehkonen oli paennut punaisena
Venäjälle
Reynold Pehkosen vaiheet ennen Kanadaan tuloa olivat olleet värikkäät,
lievästi sanoen.
Osallistuttuaan vuoden 1918 sotaan punaisten puolella häntä
odotti todennäköinen vankeustuomio. Myöhempi Vapaa
Sana -kollegansa Bruno Tenhunen itse asiassa istui Tammisaaren vankilassa.
Pehkonen ei jäänyt sellaista odottamaan, vaan meni rajan
yli Petroskoihin vuonna 1921. Siellä hän asui muutaman
vuoden. Palatessaan Suomeen 1924 Pehkonen joutui pidätetyksi
ja passitettiin Sukevan vankilaan ilmottautumaan. Hän kuitenkin
säästyi vankeustuomiolta.
Vuonna 1927 Pehkonen päätti sitten lähteä Kanadaan.
Jo parin vuoden kuluttua Pehkonen kuitenkin palasi Suomeen vuodeksi,
ja sitten taas Kanadaan.
Siihen aikaan pikainen paluu Suomeen oli harvinaista. Mikä
Pehkosen vei Suomeen. Varmuutta siitä ei ole.
Kun Bruno Tenhusesta on Suomen entisen salaisen poliisin eli EK:n
arkistoissa paksu mappi, Reynold Pehkosesta ei ilmeisesti ole mitään,
vaikka hän oli käynyt kääntymässä
Neuvosto-Venäjälläkin. Viittaisiko tämä
siihen, että Pehkonen olisi ehkä mennyt EK:n palvelukseen?
Vastausta ei ole.
|