Etusivulle
Uusin pääkirjoitus
Artikkelit
News in english
Tapahtumia
Yhteystiedot
Kirjakauppa

Tilaukset
Linkit
Lukijoiden mielipiteitä
Hintoja ilmoittelusta

UUTENA TORONTOSSA?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle?






 

Reynold loi Vapaan Sanan, Hilma Reynoldille puitteet

Reynold Pehkosen
pitkälle neljännelle kymmenelleen ehtinyt päätoimittajan ura sanomalehti Vapaassa Sanassa kuuluu työsuoritteisiin, joita kuvataan sanoilla ”larger than life”.

Muodostuu kuva joustavasta ja kohteliaasta päätoimittajasta, joka on rajannut oman roolinsa oleelliseen eikä puutu kaikkiin asioihin, vielä silloin suuressa lehdessään. Mutta kuvaan kuuluu myös tiukka periaatteelinen alue, jossa ”periksi ei anneta”. Se Pehkosen ”oleellinen” oli aatteellista rajankäyntiä suomalaisten piirissä täällä Kanadassa.

Muistelmia Pehkonen ei kirjoittanut.


Sanomalehti Vapaan Sanan toimituksellinen johtokaksikko Reynold Pehkonen ja ”toinen toimittaja” Bruno Tenhunen oli aloittanut yhdessä jo Vapaudessa. Heidän työnjakonsa oli selvä: Pehkonen vastasi täysin siitä, mitä lehteen meni, kun taas Tenhunen edusti lehteä ulospäin, etenkin englanninkieliseen maailmaan, kertoo Iiro Nummi, Pehkosen viimeisen vuosikymmenen nuori lehden talousmies.
Pehkosen englannin taito ei ollut kehuttava ja niinpä Tenhosen alueeseen kuului myös uutisten kääntäminen englanninkielisestä lehdistöstä. Pehkonen istui toimituksessa ja mm valitsi yleisöltä tulleet jutut julkaistaviksi ja ennen kaikkea kirjoitti pääkirjoituksia ja poliittisluonteisia pakinoita. Jutuntekoon kaupungille Pehkonen meni harvoin, tosin osallistui suuriin juhliin sitten viran puolesta. Puhelimen käyttö oli minimaalista; uutiset otettiin lehdistä, tai ne tulivat kirjeissä.

Ärhäkkä pakinoitsija
oli ihmisenä ujo


Vaikka pakinoissa sanat iskivät, Pehkonen oli ihmisenä vetäytyvä, ehkä jopa ujo. Mahdollisesti hän pakinoissaan, nimimerkillä Kiviperän Pekka kompensoikin sitten muun ilmaisun niukkuutta.
- Pienessä piirissä hän oli hyvinkin huumorintajuinen ja lupsakka, suuremmissa joukoissa ei, kertoo Iiro Nummi. Kerran kun Bruno Tenhunen tuli aamulla harmistuneena töihin kertoen, että pyykinpesukone oli kotona mennyt rikki, Pehkonen kysy, mitä Tyynelle oli tapahtunut?
Kun lukee Pehkosen pakinoita 40- ja 50-luvuilta, on vaikea uskoa, että aatteellisesti hyvin antikommunistisen tekstin takana on entinen kommunisti. Pehkosen aatteellinen siirtymä oli tapahtunut 30-luvun mittaan, ehkä häntä nykyisin sanottaisiin oikeistososialidemokraatiksi. Suomalaisen vasemmiston sisäisen tilan ulkopuolisena vuoden 1966 vaaleihin saakka elänyt suomalainen ei näe tässä mitään ihmeellistä.
- Suomalaisen Järjestön (CSJ - FOC) suuntaan Pehkonen ei koskaan pehmennyt. - Aika tarkkaa oli se rajanveto silloin suomalaisessa yhteisössä, kuvaa Iiro Nummi.
Näin Vapaan Sanan historian näkökulmasta voi tietenkin pohtia, millaiseksi kanadansuomalainen mielipidekenttä olisi muotoutunut, jos Pehkosen suhde Järjestöön olisi ollut toinen. Pehkonen oli suuri mielipidejohtaja täällä kanadansuomalaisessa kentässä. Mieleen tulee Suomen median Jahvetti, eli toimittaja Yrjö Kilpeläinen. Hänkin oli aikalaistensa mukaan ulkoisesti vaatimaton mutta tuotteissaan värikäs.
Pehkosen taustalla oli voimakastahtoinen ja hyvin edustuskelpoinen vaimo, Hilma. Lehtiasioihin Mrs Pehkosen ei kerrota puuttuneen, mutta hän vaikutti tietenkin pariskunnan suhteisiin torontolaisessa kentässä. Ja emmehän tiedä, millaisia neuvoja Hilma kotona iltapalan jälkeen miehellen antoi.
- Näin varmaan tapahtuu kaikissa perheissä, sanoo Maija Nummi.
Rouva Nummen suhdetta rouva Pehkoseen näyttää leimanneen vuosien luottamus ja rva Nummi punnitsee tarkoin sanottavansa. Siitä heijastuu arvostus ja analyysi. Ymmärrettävästi ehkä myös hienoinen pelko, ettei toimittaja riko mitään. Maija Nummi on hyvä kertoja, ja hänen kuvauksistaan piirtyy kokonaiskuva Hilma Pehkosesta ja tämän suhteesta mieheensä. Varmaankin aika lähellä oikeaa.
Mrs Pehkonen oli ennen avioitumistaan ja vielä sen jälkeenkin, kuten monet aikalaisensa, tasokkaissa perheissä sisäkköinä tai muissa vastaavissa tehtävissä.
- Luottopalvelijat saivat usein mm lahjoja ja ehkä ylimääräistä rahaakin. Palvelijat matkustivat tarpeen vaatiessa mukana. Hilma Pehkonen oli mm Välimeren risteilyllä Barbara Hamiltonin äidin seuralaisena.
- Sinne teetettiin ja tehtiin asiaankuluvat asut. Varakkaiden perheissä taloushenkilöinä toimivat suomalaiset olivat usein hyvin tyylikkäitä, huomauttaa Maija Nummi. Mrs Pehkosen lempivärejä olivat beige ja sininen.
- Kun myöhemmin kävimme Hilmalla kylässä, high tea -tyyppisesti, istuttiin usein kynttilöiden valossa, kertoo Maija Nummi.
Hilmalla oli varmasti myös tuttavia, jotka olivat kuuluneet Suomalaiseen Järjestöön tai ammattiyhdistyksiin. - Kun Hilmaa haastateltiin tutkimustarkoituksiin ja yksi kysymyksistä koski kuulumista palvelijoiden yhdistykseen, Hilma suuttui ja kiisti jyrkästi. Haastattelijalle hän ei voinut antaa anteeksi loppuikänään.
Hilmalle oli tärkeä myös talon puutarha. Etupihalla oli monivuotisia kasveja, mm liljoja ja ruusupensas. Takapihalla kasvoi suuri puu. - Hilma oli keskeisesti mukana täällä paljon toimineessa Kultaisen iän kerhossa, ja puutarhassa järjestettiin usein tilaisuuksia KIK-laisille.

Työmatkaa oli
rappusten verran


Pehkoset asuivat pitkään Vapaan Sanan yläkerrassa, ja olisivat ehkä asuneet siellä lopun aikaakin ellei Mrs Pehkosen työnantaja olisi tullut apuun. Sieltä lainattiin rahallinen pesämuna, jonka avulla Pehkosen pääsivät hankkimaan bungalow-tyyppisen kaupunkitalon. Heillä oli ollut jo aiempaa perua mökki Sudburyssä, ja se myytiin talon hankinnan yhteydessä.
Jos kireä suhde CSJ-FOC:n suuntaan jätetään huomiotta, Pehkoset olivat muutoin sitoutumattomia, eivät kuuluneet sen enempää esimerkiksi Agricolaan kuin Yhdistyneeseenkään seurakuntaankaan. (Itse asiassa, tuotahan sitoutumattomuus tällä puolen suurta jakoa on, CSJ-FOC on ikäänkuin itsestäänselvästi kaiken ulkopuolella, mutta tällä sen ulkopuolelle jäävällä tontilla oltiin siten sitoutumattomia tai johonkin sitoutuneita.) Toronton Suomalaiseen Metsästys- ja Kalastusseuraan Pehkonen kuului, tuo seurahan oli nimeään paljon suurempi seura mm tarjosi matkoja Suomeen, järjesti lahjan Kekkoselle, ja kaikkea muuta. Myös Toronton Sisu oli heidän sydäntään lähellä.
Maija Nummi puhuu lämmöllä Pehkosista, etenkin Hilmasta. Iiro Nummi oli tullut Vapaan Sanan palvelukseen 60-luvun alussa.
-Pehkonen piti Iirosta, sanoo Maija.
Hilma ja Reynold loivat läheiset suhteet suomalaiseen nuoreenpariin.
Hilma Pehkonen oli sanavalmis ja joskus kipakkakin. Pehkoset seurasivat aikaansa ja uutisia. Hilman ajoittainen kärkkäys ei kuitenkaan merkinnyt, että Pehkonen olisi ollut tossun alla, hän pystyi vastaamaan samalla mitalla.

Suomi jäi
meren taa


Pehkosilla ei ollut lapsia. He olivat avioituneet verraten myöhään.
- Kun Mrs Pehkonen huomasi, että me arvostamme kauneusarvoja, hän antoi lahjaksi esineitä, kertoo Maija Nummi. (Näemme niitä tämän sivun kuvissa.) Ja näin, yli neljäkymmentä vuotta siitä kun Reynold Pehkonen jätti Vapaan Sanan, Pehkosten kodin esineistö on paikalla, kun teemme lehden 75-vuotisjuhlanumeroa. Hyvin ajateltu Hilmalta ja Reynoldilta, tai ainakin Hilmalta.
Reynold Pehkonen ei päätoimittajaksi tultuaan koskaan palannut Suomeen.
- Hilma harkitsi jossain vaiheessa Suomeen menoa, mutta hanke ei toteutunut, kertoo Maija Nummi.
- Hilmalle olisi järjestynyt asunto entisestä kotitalostaan Tämä kevennys: - Vierailemaan Suomessa Hilma olisi Reynoldin vienyt, jos tämä olisi korjauttanut hampaansa..
Pehkonen jäi eläkkeelle Vapaasta Sanasta vuoden 1966 lopussa. Pehkosta voisi kuvitella hyvin työnsidonnaiseksi mieheksi, jolle irrottautuminen olisi ollut vaikeaa. Olihan hän sentään VS:n luoja. Lauri Toiviainen on kertonut Pehkosen olleen parina ensimmäisenä kesänä auttamassa, ei sen jälkeen. Eli Pehkonen vetäytyi Vapaasta Sanasta, tosin kunniapäätoimittaja hän oli elämänsä loppuun.
- Ehkä Hilma oli asiaa pohjustanut ja sanonut, että nyt on aika, arvelee Iiro Nummi.
Pehkonen oli hyvässä kunnossa pitkään. Oliko ravintotottumuksilla osuutta asiaan, on vaikea sanoa. Mutta Maija Nummi kertoo Hilman olleen erityisen tarkka ruokatarvikkeiden laadusta. Pehkosille ostettiin mm vain parasta jauhelihaa. Lounas oli Pehkosilla täysi ateria, Reynold kävi lounaalla kotonaan.
Pehkoset asuivat omassa talossaan korkeaan ikään. Jo sairaalassa ollut Reynold oli talvella 1988 mennyt luomaan lunta, se oli sitten liikaa ja Pehkonen kuoli kotipihalleen. Hilma jatkoi talossa asumista, mutta muutti kesäkuussa 1993 Suomi-Kodille.
- Meille tämä oli vähän yllätys, hän oli omatoimisesti myynyt talon, ja saanut siitä hyvän hinnan, kertoo Maija Nummi. Hilma ehti Suomi-Kodissa kuitenkin asua omassa asunnossaan vain vuoden, hän ei ollut oikein hahmottanut, kuinka voimat olivat jo huvenneet. 1994 hän siirtyi Hoivaosastolle. - Siellä hän otti yksityishuoneen. Hilma Pehkonen kuoli maaliskuussa 1999.
Pehkoset eivät olleet erityisen uskonnollisia. (Ottaen huomioon Reynoldin aatekehityksen, tuskin siihen jälkeenpäin suurta uskonnollisuutta olisi voinut istuttaakaan, ajatteleva mies kun oli.) - Agricolassa heidät haudattiin, mutta ehkä kuitenkin olivat olleet enemmän United Churchin suuntaan, sanoo Maija Nummi. Agricolan kirkkoon Pehkonen kuitenkin lahjoitti ristin.
Iiro ja Maija Nummelle lankesi luottamustehtävä käydä Pehkosten kanssa valitsemassa hautapaikkaa. Pehkoset on haudattu Sheppard ja Youngin hautausmaalle.
- Sinne menimme syksyisenä päivänä, tuuli oli kova. Siellä sitten katseltiin, Pehkonen nojasi keppiinsä. Kohdalle osui länteen päin katsova kumpare, jossa kasvoi iso kuusi.
- Tähän, sanoi Pehkonen.

Pehkonen oli paennut punaisena Venäjälle

Reynold Pehkosen vaiheet ennen Kanadaan tuloa olivat olleet värikkäät, lievästi sanoen.
Osallistuttuaan vuoden 1918 sotaan punaisten puolella häntä odotti todennäköinen vankeustuomio. Myöhempi Vapaa Sana -kollegansa Bruno Tenhunen itse asiassa istui Tammisaaren vankilassa.
Pehkonen ei jäänyt sellaista odottamaan, vaan meni rajan yli Petroskoihin vuonna 1921. Siellä hän asui muutaman vuoden. Palatessaan Suomeen 1924 Pehkonen joutui pidätetyksi ja passitettiin Sukevan vankilaan ilmottautumaan. Hän kuitenkin säästyi vankeustuomiolta.
Vuonna 1927 Pehkonen päätti sitten lähteä Kanadaan. Jo parin vuoden kuluttua Pehkonen kuitenkin palasi Suomeen vuodeksi, ja sitten taas Kanadaan.
Siihen aikaan pikainen paluu Suomeen oli harvinaista. Mikä Pehkosen vei Suomeen. Varmuutta siitä ei ole.
Kun Bruno Tenhusesta on Suomen entisen salaisen poliisin eli EK:n arkistoissa paksu mappi, Reynold Pehkosesta ei ilmeisesti ole mitään, vaikka hän oli käynyt kääntymässä Neuvosto-Venäjälläkin. Viittaisiko tämä siihen, että Pehkonen olisi ehkä mennyt EK:n palvelukseen? Vastausta ei ole.

 


Papereitaan lukeva päätoimittaja 1960-luvulla. Ilmeisesti tyypillinen kuva Reynold Pehkosesta. Pehkonen oli kanadansuomalaisuuden yhden siiven suuri mielipidejohtaja vuosikymmenet. Pohtia voi, millaiseksi kanadansuomalainen yhteisö olisi muotoutunut, jos Pehkosen suhde entiseen taustaansa eli Kanadan Suomalaiseen Järjestöön olisi aikaa myöten kohentunut. Tiukka asenne CSJ-FOC:n suuntaan säilyi kuitenkin päätoimittajauran loppuun saakka.


Reynold ja Hilma 80-luvun alkupuolella, Suomi-Kodin ollessa valmistumassa. He eivät yhdessä sinne muuttaneet, vasta Hilma Raynoldin kuoltua.

Maija Nummen kädessä on Hilman tarjoilukalustoon kuulunut kahvikuppi. - Kun siellä kävi High Tea -aikaan, istuttiin usein kynttilöiden valossa, kertoi Maija Nummi.

Pehkosten perinteitä Maija ja Iiro Nummen kodissa. Tuolit ja kulho ovat Pehkosten talosta.