Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

Kolumneja
Vuoden 2010 alkupuoliskolla kolumneja lehteen kirjoittaa Johannes Niemeläinen.

What is Vapaa Sana?
Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Published since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Torontoa uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Vapaa Sana kirjoitti 18.5.10 ulkosuomalaisparlamentin tavoittavuudesta ja tulevaisuudesta.

Legacy-suomalaiset, työhön menneet, eläkeläiset..

Maailmalla asuvien suomalaisten edustajat ovat toukokuun lopulla koolla Helsingissä. 90-luvulla perustettu ulkosuomalaisparlamentti on kehittynyt keskustelufoorumiksi ja painostusryhmäksi, joka on vaikuttanut ennen kaikkea siihen, että Suomi on hyväksynyt kaksoiskansalaisuuden. Parlamentti on sen lisäksi tarttunut moniin sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin. Sen kädenjälki näkyy mm. ulkomaille maksettavien eläkkeiden verotuskäytännössä.
Ulkosuomalaisparlamentti syntyi Suomi-Seuran aloitteesta ja Suomi-Seura on ollut koko ajan myös sen sihteeristönä. Sääntöjen mukaan seuran puheenjohtaja on samalla USP:n puhemies. Tänä vuonna nuijaan tarttuu Ville Itälä, lähes alusta saakka puheenjohtajana toimineen Pertti Paasion saavutettua Suomi-Seuran sääntöjen mukaiset enimmäisvuodet. Puhemiehen tukena on eri maanosia ja erikseen suomenruotsalaisia maailmalla edustava puhemiehistö. Sen miehityksessä on jo menossa toinen kierros, perustamisvaiheen varapuhemiehet ovat väistyneet.
USP perustettiin pääasiassa perinteisen siirtolaistoiminnan varaan. Suomalaiset ovat järjestäytyneet seuroiksi ja laajemmiksi organisaatioiksi, eri tavoin eri maissa ja maanosissa.
Ulkosuomalaisparlamentin heikoin lenkki on ollut ehkä edustavuus ja paikallistautuminen eri maanosissa. Esimerkiksi täällä Kanadassa valmistelevien aluekokousten osanotto on ollut vaatimaton. Niitä on järjestetty muun ohjelman lomassa kanadansuomalaisten suurjuhlilla. Kaikki eivät sellaisille juhlille osallistu, ja juhlilla on kokousten kanssa kilpailevaakin ohjelmaa. Edustavuuden toinen ja suurempi ongelma on se, että nykymuuton suomalaiset, usein väliaikaisesti ulkomaille töihin menneet, eivät välttämättä perusta seuroja.
Perinteisen siirtolaisuuden suomalaisuus ohentuu ja englanninkielistyy. Se on täällä Pohjois-Amerikassa yhä etäämmällä nykysuomalaisesta “työlupamuutosta”. USP:n tulisi luoda osallistumis- ja vaikuttamismuotoja, jotka nykymuuton suomalaiset kokevat luonteviksi ja kiinnostaviksi.
Aluepohjaiset organisaation lisäksi USP voisi harkita elämäntilanne-pohjaista lähestymistä. Siirtolaisuuden peruina jatkuva legacy- tai perinnesuomalaisuus on eri asia kuin nykyinen työperäinen ulkosuomalaisuus. Kolmas ryhmä ovat ulkomaille muuttavat suomalaiset eläkeläiset. Osa heistä on usein puolet vuotta Suomessa, puolet maailmalla. Heidän tuleviin palvelutarpeisiinsa voidaan hyödyntää siirtolaismaista saatuja kokemuksia senioripalveluista, vaikka juuri muita yhtymäkohtia aiempiin ryhmiin ei olekaan.
Ulkosuomalaisparlamentilla ja samalla sen asioita hoitavalla Suomi-Seuralla on joka tapauksessa useita erilaisia kohderyhmiä, maanosajaon ja kotimaisen kielijaon ulkopuolellakin.

Vapaa Sana kirjoitti 18.5.10 suomalaisten arvojen esilläpidosta yhteyksissä ulkosuomalaisiin.

EI sammutetuin lyhdyin

Suomalaisuus elää eri puolilla maailmaa. Etenkin siirtolaisuuteen liittyvän perinnesuomalaisuuden yhteys nyky-Suomeen on kuitenkin usein etäinen. Suomi on ehkä enemmän tunnetta, perinnetietoa ja mielikuvitusta kuin nykyistä todellisuutta.
On arvostuskysymys, tulisiko ulkosuomalaisille suunnatussa tiedotustoiminnassa kertoa korostetummin nyky-Suomen konsensus-arvoista. Sellaisia ovat mm. perheen varallisuudesta riippumaton mahdollisuus saada koulutusta, ainakin kohtuullisesti toimiva julkinen terveydenhoito ja työelämän järjestäytymisen yleinen hyväksyminen pelisääntöineen. Ne eivät ole Suomessa suuren poliittisen erimielisyyden kohteena eivätkä tosiaan ryhmäkuntaisia arvoja. Ne ovat olleet myös tekijöitä Suomen viime vuosikymmenten menestymisessä ja niistä on syytä puhua.
Vaikkakin osalle ulkosuomalaisista, etenkin perinteisessä pohjoisamerikkalaisessa siirtolaiskentässä, nyky-Suomen arvot ovat likimain kauhistus, Suomen edustajien ei pidä toimia sammutetuin lyhdyin viestinnässään ulkosuomalaisille.
Saati sitten yrittää kohteliaasti mukautua pohjoisamerikkalaisen konservatismin maailmankuvaan