Tupakkaseudun suomalais-kanadalaiset lasitaiteilijat

Vapaaseen Sanaan tuli kutsu lasitaidenäyttelyn avajaisiin Simcoen kaupungissa, Norfolk County. Lähettäjänä oli lasipaja Pipe and Punty, allekirjoittajana ilmeisen suomalainen Miia Virtasalmi. .. Siis suomalaista taidepanosta, tuolla varsin kaukana lounaassa. Vanhaa siirtolaisuutta, vai uusmuuttoa? Puhuvatko suomea? Siitä piti ottaa selvää.

Kävi ilmi, että kyse on lasinpuhaltajapariskunnasta, Robert Tannahill ja Miia Virtasalmi. He olivat tutustuneet opiskellessaan Kanadassa, muuttaneet Suomeen, jatkaneet opiskelua siellä Taideteollisessa, mutta nyt jo kahden lapsen kanssa palanneet Kanadaan. Simcoen kaupunki Norfolk Countyssä on Robert Tannahillin kotiseutua ja siinä syy asettautumiseen sinne entiselle tupakka-alueelle.
Ja ehkä Kanadassa mahdollisuuksia on enemmän kuin Suomessa: -Siellä Suomessa arvostetaan lasisuunnittelijoita, siis tehtaan suunnittelijoita, sanoo Miia Virtasalmi. Ja sanoo sen äänenpainolla, joka viestii sitä, että Suomen asennemaailma lasiasioissa ei ehkä ollut ihan kohdallaan. - Me puhallamme lasia alusta saakka, teemme ne teokset. Emme ole vain suunnittelijoita. Töitä ja taustaa enemmän osoitteessa www.pipeandpunty.com

Puhaltamassa Virtasalmi ja Tannahill käyvät Toronton liepeillä Mississaugassa. Paikan nimi on Living Arts Centre. Taiteilijat voivat hankkia sieltä puhallusaikaa. - Käymme siellä yleensä sunnuntaisin, kertoo Miia Virtasalmi. Centressä on myös putiikki, joka myy paikan taiteilijoiden tuotteita. Osoite on 4141 Living Arts Drive.

Näyttely Norfolk Arts Centressä päättyi 22.11.08

Suomalais-kanadalaisten lasinpuhaltajien näyttelypaikka on Norfolkin kunnallinen taidekeskus. Paikka tunnetaan Lynnwoodina ja on samanimisen kadun varrella. Talo on Simcoen kaupungin historiaa. Se on rakentanut noin vuonna 1850 Duncan Campbell, Simcoen postimestari, pankkiiri ja rikas vaikuttaja.
Osoite on Lynnwood National Historical Site
21 Lynnwood Ave
Simcoe, ON N3Y 4K8, puhelin 519 428-0540

Monivaiheinen Lynnwood

Illan näyttelyn teokset oli juuri asetettu paikoilleen ja taiteilijat lähteneet käymään kotona, mutta taidekeskuksen johtajalla Wendy Kempillä on aikaa kertoa talosta ja sen historiasta.
Talo oli ollut yksityiskäytössä aina 1970-luvulle saakka. Silloin ryhmä taiteilijoita avasi sinne yksityisellä pohjalla taidekeskuksen. - Lynnwoodin kulta-aikana tämä oli “aina auki” ja tänne tultiin kaukaa, Wendy Kemp kertoo.
-Mutta keskeisen uurastajan jäätyä eläkkeelle, talo joutui hunnigolle. Lopulta Norfolkin County otti sen vastuulleen. Aikanaan koko talon käsittänyt taidekeskus supistui yhteen kerrokseen, loppuosa on kaupungin virastokäytössä. - Osa poliitikoista vastusti julkisten varojen käyttämistä tällaiseen, mutta toiminta on kuitenkin jatkunut, kertoo Wendy Kemp. Hänellä on hieman henkilökohtaista suhdetta talon vaiheisiin sikäli, että hänen veljensä oli yksi 70-luvun taidekeskuksen perustajista.
Simcoen suuri menetys on ollut tupakanviljelyn taantuminen. Luopumispalkkioita on tarjonnut sekä liittovaltio että provinssi. - Muutama viljelijä on, tupakkaa menee mm first nation - alueille, Wendy Kemp tietää.
-Tupakanviljely toimi lähes omin voimin täällä, ilman ulkopuolista työvoimaa. Koulujen lomat oli ajoitettu sadonkorjuuseen. 70-luvulla alkoi tulla mm kesäisin ihmisiä Quebecistä etsimään töitä.
Kysyn Wendy Kempiltä taiteen markkionoista alueella. Uskooko hän, että esimerkiksi illalla avattavan näyttelyn taiteilijat saavat paikallisiakin asiakkaita. - Täällä on paljon varakkaita ihmisiä ja mm eläkkeelle on muutettu Port of Doveriin, kyllä täällä hintavillekin teoksille on kysyntää, arvelee Kemp.