Etusivulle
Uusin pääkirjoitus
Artikkelit
News in english
Tapahtumia
Yhteystiedot
Kirjakauppa

Tilaukset
Linkit
Lukijoiden mielipiteitä
Hintoja ilmoittelusta

Uutena Torontossa ?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.


Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.


 



 

Tupakkaseudun suomalais-kanadalaiset lasitaiteilijat

Vapaaseen Sanaan tuli kutsu lasitaidenäyttelyn avajaisiin Simcoen kaupungissa, Norfolk County. Lähettäjänä oli lasipaja Pipe and Punty, allekirjoittajana ilmeisen suomalainen Miia Virtasalmi. .. Siis suomalaista taidepanosta, tuolla varsin kaukana lounaassa. Vanhaa siirtolaisuutta, vai uusmuuttoa? Puhuvatko suomea? Siitä piti ottaa selvää.

Kävi ilmi, että kyse on lasinpuhaltajapariskunnasta, Robert Tannahill ja Miia Virtasalmi. He olivat tutustuneet opiskellessaan Kanadassa, muuttaneet Suomeen, jatkaneet opiskelua siellä Taideteollisessa, mutta nyt jo kahden lapsen kanssa palanneet Kanadaan. Simcoen kaupunki Norfolk Countyssä on Robert Tannahillin kotiseutua ja siinä syy asettautumiseen sinne entiselle tupakka-alueelle.
Ja ehkä Kanadassa mahdollisuuksia on enemmän kuin Suomessa: -Siellä Suomessa arvostetaan lasisuunnittelijoita, siis tehtaan suunnittelijoita, sanoo Miia Virtasalmi. Ja sanoo sen äänenpainolla, joka viestii sitä, että Suomen asennemaailma lasiasioissa ei ehkä ollut ihan kohdallaan. - Me puhallamme lasia alusta saakka, teemme ne teokset. Emme ole vain suunnittelijoita. Töitä ja taustaa enemmän osoitteessa www.pipeandpunty.com


Puhaltamassa Virtasalmi ja Tannahill käyvät Toronton liepeillä Mississaugassa. Paikan nimi on Living Arts Centre. Taiteilijat voivat hankkia sieltä puhallusaikaa. - Käymme siellä yleensä sunnuntaisin, kertoo Miia Virtasalmi. Centressä on myös putiikki, joka myy paikan taiteilijoiden tuotteita. Osoite on 4141 Living Arts Drive.

Näyttely Norfolk Arts Centressä päättyi 22.11.08



Suomalais-kanadalaisten lasinpuhaltajien näyttelypaikka on Norfolkin kunnallinen taidekeskus. Paikka tunnetaan Lynnwoodina ja on samanimisen kadun varrella. Talo on Simcoen kaupungin historiaa. Se on rakentanut noin vuonna 1850 Duncan Campbell, Simcoen postimestari, pankkiiri ja rikas vaikuttaja.
Osoite on Lynnwood National Historical Site
21 Lynnwood Ave
Simcoe, ON N3Y 4K8, puhelin 519 428-054
0

 

Monivaiheinen Lynnwood


Illan näyttelyn teokset oli juuri asetettu paikoilleen ja taiteilijat lähteneet käymään kotona, mutta taidekeskuksen johtajalla Wendy Kempillä on aikaa kertoa talosta ja sen historiasta.
Talo oli ollut yksityiskäytössä aina 1970-luvulle saakka. Silloin ryhmä taiteilijoita avasi sinne yksityisellä pohjalla taidekeskuksen. - Lynnwoodin kulta-aikana tämä oli “aina auki” ja tänne tultiin kaukaa, Wendy Kemp kertoo.
-Mutta keskeisen uurastajan jäätyä eläkkeelle, talo joutui hunnigolle. Lopulta Norfolkin County otti sen vastuulleen. Aikanaan koko talon käsittänyt taidekeskus supistui yhteen kerrokseen, loppuosa on kaupungin virastokäytössä. - Osa poliitikoista vastusti julkisten varojen käyttämistä tällaiseen, mutta toiminta on kuitenkin jatkunut, kertoo Wendy Kemp. Hänellä on hieman henkilökohtaista suhdetta talon vaiheisiin sikäli, että hänen veljensä oli yksi 70-luvun taidekeskuksen perustajista.
Simcoen suuri menetys on ollut tupakanviljelyn taantuminen. Luopumispalkkioita on tarjonnut sekä liittovaltio että provinssi. - Muutama viljelijä on, tupakkaa menee mm first nation - alueille, Wendy Kemp tietää.
-Tupakanviljely toimi lähes omin voimin täällä, ilman ulkopuolista työvoimaa. Koulujen lomat oli ajoitettu sadonkorjuuseen. 70-luvulla alkoi tulla mm kesäisin ihmisiä Quebecistä etsimään töitä.
Kysyn Wendy Kempiltä taiteen markkionoista alueella. Uskooko hän, että esimerkiksi illalla avattavan näyttelyn taiteilijat saavat paikallisiakin asiakkaita. - Täällä on paljon varakkaita ihmisiä ja mm eläkkeelle on muutettu Port of Doveriin, kyllä täällä hintavillekin teoksille on kysyntää, arvelee Kemp.

 


 


“Tehtaan suunnittelijat
disainaa, me olemme
käsityöläisiä....”

Helmi on neljän vuoden, onni viidentoista kuukauden. Miia Virtasalmi sanoi puhuvansa lapsille suomea, isä puhuu englantia. Tämä ei tarkoita, etteikö Robert osaisi suomea. Hän kirjoitti anomuksetkin, joilla saimme Suomen Kulttuurirahaston tukea tälle näyttelylle.., kertoo Miia. - Kiva olisi tietenkin käydä Suomessa useammin, mutta neljän hengen matka sinne maksaakin, hän pohtii.

Koti-ikävä toistui muutamien töiden nimissä. No, olihan näyttelyn nimi All Roads Lead to Home. Yläpuolella olevan Robert Tannahillin työn nimi oli Kilpi koti-ikävää vastaan..Alla oleva Miia Virtasalmen työ puhuu puolestaan.

Yksi Robert Tannahillin työsarjoista kuvaa Mohawk-kansan naamioita. Hän on itse kansan jälkeläisiä. Mohawkit, yksi irokeesien ryhmistä, pitivät maskeja parannusseremonioissaan ja uskoivat niissä olevan metsän voimia.
Robert Tannahill kertoi mohawkkien perinteiden hukkuneen suvun historiaan. - Mutta näillä teoksilla yritän saada uudelleen henkiin tai keksiä itselleni ne kertomukset, joita en koskaan kuullut.

 


.