Etusivulle
Uusin pääkirjoitus
Artikkelit
News in english
Tapahtumia
Yhteystiedot
Kirjakauppa

Tilaukset
Linkit
Lukijoiden mielipiteitä
Hintoja ilmoittelusta

UUTENA TORONTOSSA?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle?






  Thomas tietää, mitä haluaa


Onnellinen on se, joka saa tehdä työkseen sitä, mitä haluaa. Thomas Paloheimo tiesi jo 12-vuotiaana, että hän haluaa tehdä elokuvia. Hän kirjoitti ja ohjasi tuolloin ensimmäisen filminsä. Elokuva oli englannin tunnille tehty kuusiminuuttinen draama Mafiasta.
"Se oli aika moniulotteinen tarina", Thomas hymyilee.
"Ideani ovat edelleen hyvin moniulotteisia. Elokuvia varten minun pitää oppia yksinkertaistamaan. "
Siitä ei ole epäselvyyttä, etteikö Thomas olisi oikealla alalla.
"I love film making. I really enjoy it", hän toistaa useampaan kertaan.
Elokuva-ala on suosittu, eikä opiskelemaan ole helppo päästä. Thomas yritti muutaman kerran opiskelemaan alaa eri yliopistoihin, mutta pääsi lopulta ensimmäisellä yrittämällä Toronton Humber Collegeen opiskelemaan elokuvatuotantoa. Ensimmäinen vuosi on takana ja kaksi edessä.
Thomas haluaa elokuvaohjaajaksi. Siihen hän erikoistuu kolmantena opiskeluvuonna. Hän ei ole vielä päättänyt, erikoistuuko ohjauksen lisäksi käsikirjoittamiseen vai kuvaamiseen.
"Se riippuu, missä vaiheessa olen silloin ja kummassa tarvitsen enemmän oppia."

Käännekohtien kesä

Vaikka alan opiskelua on takana vasta vuosi, Thomas on hyvää vauhtia matkalla maineeseen.
"Koen, että tämä kesä on ollut minulle käännekohta. Merkki siitä, että olen oikealla polulla."
Thomas oli mukana tekemässä kanadansuomalaista lyhytelokuvaa Sorry, Wrong Planet, joka filmattiin Sudburyssa kesäkuussa. Hänen toimenkuvansa oli script supervisor/continuity.
"Sitä hommaa ei yleensä anneta opiskelijalle", hän iloitsee.
Sudburyssa Thomaksen piti seurata tarkkaan, että näyttelijät noudattivat käsikirjoituksessa olevia vuorosanoja ja että kohtaukset seurasivat toisiaan luontevasti. Thomaksen piti esimerkiksi tarkkailla, että näyttelijällä on kahdessa peräkkäisessä kohtauksessa päässään täsmälleen sama huivi, jos näin on määrä olla. Tai että katseensuunnat ovat eri kohtauksissa täsmälleen niin kuin pitää, jotta elokuva ei näyttäisi hullunkuriselta.
Thomas myös kirjoitti muistiinpanoja editoijille ja äänimiehille.
"Olen uskomattoman onnellinen, että sain tehdä töitä niin lähellä ohjaajaa. Puhuin koko ajan alan eri ihmisten kanssa: ohjaajan, kuvaajien, lavastajien, puvustajan, näyttelijöiden... Elokuva tehtiin 35 millimetrin filmille, joka on korkealaatuisin filmiformaatti. Ja se oli ensimmäinen oikea filmityöni."

"Missä tääl on vessa?"

Sudburyn filmikeikka opetti Thomakselle myös suomalaista kulttuuria. Suomenkielisten vuorosanojen seuraaminen oli aluksi vaikeaa, sillä Thomas ei osaa suomea.
"Opin kuitenkin parissa päivässä, miten suomea lausutaan. Opin myös sanoja, kuten terve ja isoäiti sekä lauseen missä tääl on vessa", hän nauraa.
"Nyt tunnistan takuuvarmasti, jos kuulen suomen kieltä tai kuulen jonkun puhuvan englantia suomalaisella aksentilla."
Thomaksen isä Jyri Paloheimo muutti Kuhmosta Kanadaan kolmekymmentä vuotta sitten. Hän käy Suomessa lähes vuosittain, mutta Thomas ei ole sinne asti vielä päässyt.
"Haluan kyllä Suomeen jonakin päivänä. Haluan mennä retkeilemään itäsuomalaiseen metsään, Karjalan lähelle. Siellä on romanttista, enkä tarkoita miehen ja naisen välistä romantiikkaa."
"Rakastan muuten glögiä."
Thomas haluaa myös tehdä elokuvan Sibeliuksesta. Se, että Timo Koivusalo on juuri tehnyt Sibelius-elokuvan, ei häntä hetkauta.
"Ai jaa, minkälaisen?", Thomas kysyy ja jatkaa: "Haluan tehdä elokuvan siitä, miten Sibeliuksen musiikki vaikutti Suomen itsenäisyystaisteluun ja päinvastoin."
Thomas tietää Sibeliuksesta jo nyt enemmän kuin moni suomalainen. Hän teki säveltäjästä tutkimuksen jo lukiossa.
"Sibeliuksen vanhin tytär, Eeva meni naimisiin Paloheimon kanssa. I got quite excited about that."
Thomas aikoo hankkia Suomen kaksoiskansalaisuuden, jotta voi tarvittaessa työskennellä EU-maissa.
"Haluan oppia eri kulttuureista eri filmejä varten. Rakastan eksoottisia kulttuureja. Viimeksi tein koulutyönäni filmin etiopialaisesta viulunsoittajasta ja kaikki näyttelijät olivat afrikkalaisia."
"Suomalaisesta kulttuurista en tiedä vielä riittävästi. Toivon, että voisin jotain kautta joskus kertoa Suomesta ja suomalaisista. Kanadassa suomalainen kulttuuri ei ole juurikaan saanut huomiota. Suomi ei esimerkiksi näy täällä mediassa. Siksi onkin hienoa, että Marcus Robinson ohjasi elokuvan Sorry, Wrong Planet."

Teetä ja paljon työtä

Thomas kertoo olevansa sydämeltään tarinankertoja.
"Olen hyvin luova persoona. Minulla on päässäni kaikenlaisia hienoja ideoita enkä voi levätä ennen kuin olen ilmaissut ne. Koska ajatukseni ovat niin moniulotteisia, olisin parempi romaanikirjailijana. En kuitenkaan ole riittävän hyvä kirjoittaja. Lisäksi olen hyvin visuaalinen."
Rakkauden kirjoittamiseen Thomas on perinyt skotlantilaista syntyperää olevalta äidiltään, joka työskentelee englanninopettajana. Loogisuus taas tulee matemaatikkoisältä.
"Minä olen meidän perheen lapsista se, josta piti tulla jotain akateemista. Sen sijaan olenkin nyt ainoa, joka on taidealalla."
Thomaksen vanhemmat pistivät pojan ammattivalinnalle aluksi kampoihin. He olisivat halunneet Thomaksen hankkivan varmemman ammatin.
"Mutta nyt he ovat töistäni kovasti innoissaan."
Mutta miten tehdään elokuvia?
"Juon teetä ja leikin erilaisilla käsitteillä. Tarvitsen hienon idean, joka motivoi. Kun minulla on idea, alan tutkia. Elokuvan tekeminen on työtä, työtä ja työtä. Ihmiset eivät ehkä osaa arvostaa, miten pitkä prosessi se on. Pitää luoda henkilöhahmot ja näyttää heidän luonteensa, keksiä käännekohdat, miettiä yksityiskohdat... Itse kirjoitusprosessi on ainakin minulla varsin lyhyt."
Tänä kesänä Thomas on ollut mukana tekemässä TV-mainoksia vaatefirmalle, ja parhaillaan hän tekee ensimmäistä itsenäistä palkallista ohjaustyötään. Se on mainos, jota varten Thomaksen pitää ottaa yhteyttä NASA:an. Thomas on myös lähettänyt murhamysteerin CBC Radion kilpailuun, jonka tulokset selviävät syyskuussa.
Hän kertoo olevansa perfektionisti, mutta ei pelkää haasteita.
"Sain Sudburyn filmauksista sellaista itseluottamusta, että nyt olen valmis tekemään, mitä vastaan tulee."
Ensimmäisestä filmistä on yksitoista vuotta, mutta unelma on yhä sama.
"Haluan kirjoittaa ja ohjata miljoonien dollarien elokuvan. Haluan, että filmi on jotain, mitä kukaan ei ole ennen tehnyt. Ja että mahdollisimman moni haluaa nähdä sen. Tosin monella on sama unelma."
Jokaisella on unelmia, toivottavasti, mutta vain sitkeät toteuttavat ne. Ei ole epäselvyyttä, kumpaan joukkoon Thomas kuuluu.


Tiina Hämäläinen
KUVA: TIINA HÄMÄLÄINEN
Thomas Paloheimo opiskelee elokuvatuotantoa. Viime lukuvuonna opinnot Humber Collegessa sisälsivät muun muassa kirjoittamista, kuvaamista ja valaistusta. Tämä valokuva on otettu kuvaustauolla Sudburyssa. Viikko siellä oli Thomakselle käännekohta.