Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn kautta harjoittelijoita. Monikulttuurinen Toronto ja sen mediakenttä ovat todennäköisesti mielenkiintoinen kokemus. Hakemukset hoitaa CIMO Helsingissä. Lue tästä mitä Vapaa Sana edellyttää.
Muuhun palkkaamiseen VS:llä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia.

Kolumnit
Vapaassa Sanassa julkaistuja toimittajien kolumneja. Keväällä 2009 kolumneja kirjoitti Aku Karjalainen, elokuusta 2009 Vesa Lahtinen.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

The channel logo of the new Suomi TV in Finland.

The main owner:
This is not a religious operation

Canadian investment in a TV channel in Finland was met with questions about its aims

A free to air television channel has been launched in Finland primarily on Canadian money.

The Suomi TV available now throughout Finland has said it is committed to “family values” and has been described in the Finnish media as “a channel for families with children and their grandparents”. It has announced it will not show extreme violence, and avoids broadcasting shows not suitable for children before their bedtime.

The channel is owned by Ontario Inc., a Canadian company specializing in providing funding for television companies, and minor shareholders from Finland.
As some key individuals behind the channel are known to represent high profile Christian values the launch of the channel was preceded by Finnish media interest focussing on the ideology of the channel. The chairman of the company operating in Finland is investor Jeffrey Royer, with a 90-percent ownership. In Finnish media interviews he has dismissed the idea that the channel would be a religious operation. The “family concept” of the channel targets does not include same sex couples and their families though. The company refers to the small commercial basis such families would constitute in Finland.

Jeffrey Royer is the chairman of the Board at the The International Fellowship of Christians and Jews. He told Finnish media his business operations were unaffected by his work for Israel. The IFCJ got publicity last year through its fundraising spots. The organization has funded renovation of bomb shelters in Israel.

The new channel aims at gaining a ten percent market share on the Finnish commercially funded television market, currently slightly more than a half of the TV viewing time. In Finland, the public broadcaster YLE with its five channels took 45 percent of TV viewing in Finland in 2008, its main channel TV1 has a 24 percent share. Unlike here in Canada, the public broadcaster YLE does not depend on commercials at all, but is funded on the basis of a compulsory annual TV charge levied on households.

The new channel has not of yet opened its news operation.
It remains to be seen whether the new channel will become, for example, a platform for pro-Israeli documentaries, common on North American television, but rarely able to penetrate the gatekeeping of the procurement departments of major Finnish channels. Compared with North America, pro-Israeli media efforts have been modest in Finland, and with little impact

JN