Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

Kolumneja
Vuoden 2010 alkupuoliskolla kolumneja lehteen kirjoittaa Johannes Niemeläinen.

What is Vapaa Sana?
Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Published since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Torontoa uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Suomen Sillan (SS) ja Expatriumin äskeisiä kansia. Suomi-Seuran lehti on viime aikoina nykyaikaistanut ulkoasuaan.

Suomi-Seuran

uusi aika?

Suomi-Seuran mitalien jako on ollut usein siirtolaisyhteisöjen juhlien kohokohta. Tämän mitalienjaon Vapaan Sanan kuvaaja ikuisti Vancouverin suurjuhlilla 1999.

Suomi-Seurassa alkoi huhtikuun 2010 vuosikokouksesta Ville Itälän aika.

Kokoomustaustainen europarlamentaarikko sai johdettavakseen laajaa kansainvälistä toimintaa ylläpitävän seuran (tai valtionapulaitoksen), joka saa paljon aikaan, mutta kärsii jonkinlaisesta imagovajeesta suuren yleisön näkökentässä. Juhani Niinistö kirjoitti seuran asemasta numerossa 14/2010.

Suomi-Seura on nykyisellään valtionhallinnon apulainen, joka mm hoitaa Suomi-kouluasioita valtion lukuun. SS jakaa apurahoja järjestöille ja ulkosuomalaisten medialle. Tällä avustustoiminnalla on monasti saajille keskeinen merkitys. Jäsenmaksunsa suorittaneet jäsenet voivat käyttää seuran neuvontapalvelua, sillä on ollut vuosittain viitisentuhatta asiakasta. Seura julkaisee lehteä Suomen Silta.

Toisaalta SS on ulkosuomalaisten edunvalvoja Suomessa.
Ulkosuomalaisparlamentin perustamisen jälkeen edunvalvontatoiminta on noussut näkyväksi. Seuran puheenjohtajana 1998-2010 toiminut Pertti Paasio avasi ovia ja vei USP-puheenjohtajistonsa vallan käytäville Helsingissä. Itälän on huolehdittava siitä, että ovet eivät mene kiinni.

Arvot
seuralle hankalia

Ulkosuomalaisia yhdistävät periaatteessa siteet Suomeen. Mutta suurten ulkosuomalaisjoukkojen yhteinen nimittäjä jää aika pieneksi.
Ainakaan nyky-Suomen konsensusarvot eivät etenkään perinteisen siirtolaisuuden ulkosuomalaisten kenttää yhdistä.

Arvokysymykset ovatkin Suomi-Seuralle hankalia. Etenkin täällä Pohjois-Amerikassa on paljon suomalaistaustaisia, joiden mielestä Suomi on mennyt ihan "väärään suuntaan" mm sosiaali- ja koulutuspolitiikassa. Kun kokoomus voitti Suomen vaaleissa keväällä 07 Torontossa kysyttiinkin poliittista tilannetta selostaneelta diplomaatilta, luovutaanko nyt sellaisista hömpötyksistä kuin laajasti ilmaisesta koulutuksesta. Kanadan puolella Suomen terveydenhoitojärjestelmä sentään hyväksytään, USA:n ulkosuomalaiskentässä se on monelle sosialismia. Hankaliin asioihin kuuluu myös suomalainen työelämä tessien yleissitovuuksineen ja pitkine lomineen.

Puhemiesottein esiintyneelle
Pertti Paasiolle on sentään voitu hurrata (tai ainakin melkein), vaikka kanadansuomalaista demaripoliitiikkoa Meagan Lesliä (ensimmäistä suomalaistaustaista kansanedustajaa vuosikymmeniin) ei tohdittu kutsua kesän 2009 suurjuhille “liian poliittisena”. Kesäksi 2010 jo on.

Suomi-Seuran nykyisellä tiedotuspäälliköllä on toimituskemusta amerikansuomalaisten mediasta ja siten näppituntuma siihen, mikä voisi pilata yleisösuhteen tämän suunnan perinteisten jäsenten keskuudessa. Nyky-Suomen arvoja ei siirtolaisille tuputeta.

Toisaalta varovaisuus ehkä latistaa. Kysyntää voisi olla myös ulkosuomalaiskentän "Kanavalle" tai "Suomen Kuvalehdelle".

Expatrium näyttävä kilpailija

Suomi-Seuran ilmeinen pääkilpailija on yksityinen yritys, joka tunnetaan tuotemerkistään Expatrium. Se on toimialaltaan kapeampi, keskittyy ulkomaille määräaikaistöihin menneisiin tai kansainvälisen uran tekijöihin. Tämä on kuitenkin eläkeläismuuton ohella nyky-ulkosuomalaisuuden ydintä. Prosentuaalisesti koko satojen tuhansien ulkosuomalaiskentästä työperäinen nykymuutto on tietenkin pieni osa, mutta se on alue, jossa SS voisi tehostaa läsnäoloaan. Pääosa uus-expateista maksaa kuuden kuukauden säännöistä huolimatta Suomeen verojakin, koska “oleellisia siteitä” on. Uusi puheenjohtaja voi halutessaan linjata, mihin SS ryhtyy ja mikä on kilpailusärmä nyt ja tulevaisuudessa.

Ne kaikki muut Suomi-seurat

Paitsi Helsingin Suomi-Seura, maailmalle on syntynyt ehkä nimen innoittamana paikallisia Suomi-Seuroja. Niillä ei kuitenkaan ole yhteyttä Helsingin Suomi-Seuraan organisaatiomielessä.
Täällä Kanadassa nimeä käyttävät muutamat Loyal Finns -aikana syntyneet seurat, jäljellä ovat ainakin Montreal ja Windsor. Niille oli tyypillistä jonkinlainen oikeistohenki, jäseneksi otettaessa piti vakuuttaa, että ei ollut vasemmalta.

Noiden paikallisten Suomi-Seurojen imago on täällä Kanadassa perusteetta vuotanut SS:n tontille. Sillä vaikka SS on kuin kotonaan perinteisen siirtolaisuuden sotienjälkeisen kerrostuman parissa, kuten kanadansuomalaisten suurjuhlilla, sillä on toimiva yhteys täällä Kanadassa myös aiemman siirtolaisuuden järjestöihin. Helsingin Suomi-Seura yhdistää niitäkin, joilla täällä Kanadassa ei ole juuri mitään yhteistä, aina eivät toisistaan tiedäkään.

Suomi-Seura ei ole apurahapolitiikassaan aatteellisesti kallellaan, mihinkään siirtolaiskentän suuntaan. (Tosin liika elämöiminen tasapuolisuudella voisi johtaa kysymykseen, ettei kai se seura p-kele nyt "niille" rahaa anna.)

Todettakoon selvyyden vuoksi vielä se, että osa noista Loyal Finns-seuroista otti täällä nimekseen kansallisseura. Sellaisia on jotenkin elämässä kiinni vielä Sudburyssä ja Thunder Bayssa. Suomessa nimike kansallisseura vakiintui kauan sitten kokoomuksen paikallisosastoille. EU-aikana ulkomaille syntyneet kokoomuspuolueen paikallisosastot - kuten kai ainakin Lontoon alueella ja Espanjassa - toivat käsitteen sitten eurooppalaiseen ulkosuomalaiskenttään. JN