UUTENA TORONTOSSA?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle?

Stefan Ranströmin työssä ovat mukana sydän ja pää

Stefan Randström on valmiina lähtemään Aasian tulva-alueille, jos käsky lähipäivinä käy. Free lance -toimittaja-kuvaajana työskentelevä mies tekee paljon uutisia, dokumentteja ja reportaaseja varsinkin kanadalaiselle CBC:lle. Kanava oli tulvakatastrofin jälkeen yrittänyt tavoittaa Ranströmiä, jotta tämä olisi lähtenyt paikanpäälle raportoimaan.
"Eivät saaneet minua heti kiinni, joten lähettivät Indonesiaan toisen kuvausryhmän", Ranström kertoo. Työ on kuitenkin raskasta ja yksi porukka jaksaa paikanpäällä viikon tai pari, kunnes paikalle lähetetään tuoretta verta. "Olen valmis lähtemään, jos soitto tulee", Ranström lupaa.

Rajansa maullakin
Pelkäksi kameramieheksi kutsuminen olisi Ranströmin kohdalla melkoista vähättelyä. "Tässä työssä pitää pystyä tekemään kaikkea", Ranströn sanoo. Hän hoitaa itse juttujensa ideoinnin, käsikirjoituksen, ohjauksen, haastattelut, taustamateriaalin hankkimisen, kuvauksen ja lopullisen materiaalin editoinnin. Yhden miehen kuvauskalusto kulkee kätevästi parissa laukussa.
Mutta toimittajan työssä olennaisinta Ranströmille ei olekaan oikea kuvakulma tai hyvä jutunaihe. "Tärkeintä on, ettei kenellekään tehdä pahaa", Ranström tiivistää. "Toimittajalla on niin paljon valtaa, että hyvän ja huonon rajaa voi olla joskus vaikea noudattaa. Pää ja sydän pitää olla paikallaan ja kokemuksesta on apua", hän toteaa. Ranströmin mukaan tulvauutisoinnissa aletaan käydä jo hyvän maun rajoilla. Ihmisen tuska huomioidaan hänen mielestään jossain uutisvälineissä vääristyneellä tavalla. Sitä on miehen mukaan ikävä nähdä toimitustyössä.

Suomea ja ruotsia
Ranström saapui Kanadaan vuonna 1995. Maa oli jonkin verran entuudestaan tuttu aikaisimmilta reissuilta, sillä suomalainen oli tavannut tulevan Karen-vaimonsa Kanadassa toukokuussa 1994. "Aika pian tapaamisemme jälkeen oli selvää, että jomman kumman on muuettava suuntaan tai toiseen. Ei kestänyt aikaakaan, kun pakkasin laukkuni ja tulin Kanadaan", Ranströn hymyilee. Sittemmin perhe on kasvanut puolitoistavuotiaalla pojalla ja 8-vuotiaalla tyttärellä.
Ranström on kotoisin Hangosta ja äidinkielenään hän puhuu ruotsia. "Olen ollut tavattoman yllättynyt siitä, miten vaikeaa kanadalaisille on ollut tajuta, etten ole ruotsalainen, vaikka ruotsi onkin äidinkieleni", Ranström hämmästelee. Kaksikielisessä maassa hän olisi odottanut ihmisten ymmärtävän Suomen ruotsinkielisen kulttuurin päälle. Mutta ei. "Olen asiaa pohtinut ja päätynyt siihen, että Suomi ja Ruotsi naapurivaltioina ovat yksinkertaisesti fyysisesti lähellä toisiaan", Ranström tuumii. " Ranska on Euroopan maa ja täällä tuo kanadanranskalainen kulttuuri on tarpeeksi kaukana emämaastaan, ilman että ketään ranskaapuhuva sotkettaisiin automaattisesti eurooppalaiseksi", hän pohtii ja lisää, ettei väärinkäsityksistä ole kuitenkaan koitunut suurempaa mielipahaa.
Suomalaisuudestaan Ranström on ylpeä. Myös Hangon kotiseutu tuntuu olevan miehellä tärkeä. Ruotsia puhuessaan hän pitää hanakasti kiinni hankolaisesta murteestaan, mitä ei Suomen televisiotyössä aina katsottu hyvällä. "Sanomaton sääntö on, että jos televisioon tai muuhun julkiseen työhön päädyt, niin murre pitää tiputtaa pois. Itse pidin itsepintaisesti murteestani kiinni, sillä se kuului identiteettiini ja oli minulle tärkeä asia. Varsinkin televisio-ohjelmia juontaessani sain kuulla siitä tasaisin väliajoin", Ranström myöntää.

Vapaa ja tuottelias
Kanadaan saapuessaan Ranströmiä jännitti työnhaku. "Olin sentään 30-vuotias ja tehnyt paljon toimittajan työtä Suomessa. En halunnut päätyä tilanteeseen, jossa joutuisin uudessa maassa aloittamaan kaiken siitä pisteestä, jossa olin urallani ollut 15 vuotta aiemmin", mies kertoo.
Rautaisella ammattitaidolla ja vuosien kokemuksella varustettu free lance -toimittaja sai kuitenkin melko pian työnsyrjästä kiinni.
Suomessa Ranström oli työskennellyt Ylellä, ruotsinkielisen FST:n puolella. Hän muun muassa juonsi ja tuotti palkittua "Talking Heads" -nuorten keskusteluohjelmaa, joka edusti Suomea vuoden 1994 Inputissa Montrealissa. Tuotteliaan Ranströmin työhistoriaan kuuluvat myös lukuisat dokumenttiprojektit sekä kirjojen kirjoittaminen.
Kanadaan tulleessaan Ranström saattoi jatkaa työtään vapaana toimittajana. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä paikallisen CBC-kanavan kanssa, jolle mies työskentelee vuoden alusta "puolivakituisena" toimittajana. "CBC on ikään kuin Kanadan vastinen Ylelle, joten heille oli helppo alkaa tekemään töitä", edelleen muillekin kanaville niin Suomeen kuin Kanadaan materiaalia työstävä Ranström kertoo.
Suomalaista ja kanadalaista televisiotyötä verratessaan Ranström sanoo Suomen tulleen pitkälle. "Vielä kymmenen vuotta sitten olisin sanonut, että Kanadan tv on suomalaista huomattavasti edellä. Sittemmin esimerkiksi kotimainen draama on tuottanut hyvää jälkeä", Ranström vertailee. "Ja ainahan varsinkin suomalainen uutisointi ja talkshow´t ovat olleet erinomaisen hyviä", hän lisää.
Viimeisin Ranströmin kuvausprojekti CBC:lle on "Finnish Survival Guide to Canadian Winter", jossa esitellään, mitä kaikkia kekseliäitä konsteja suomalaiset ovat kehittäneet selvitäkseen Pohjolan viimoista. Ties vaikka huopatossuista, pakkasmittareista ja potkukelkoista syntyisi seuraavana talvena Kanadan suurimmat buumit.
Terhi Anttila