Pertti Paasio on nykypäivän ulkosuomalaisjohtaja

Ulkosuomalaisten yhteydenpitojärjestöstä Suomi-Seura ry:stä on kehittynyt ulkomailla asuvien suomalaisten edunvalvoja Suomessa ja samalla valtionhallinnon asiantuntija ja aputoimija. Muutos on tapahtunut paljolti Pertti Paasion pitkällä puheenjohtajakaudella. Paasio, arvonimeltään ministeri, täytti 70 vuotta 2.huhtikuuta, 2009.

Paasio tuli Suomi-Seuran puheenjohtajaksi Kalevi Sorsan jälkeen 1998. Siinä vaiheessa Paasio oli Euroopan parlamentin jäsen. Kansanedustajana Paasio oli ollut vuoteen 1996. Eduskuntaan hän oli noussut 1975, oli välillä poissa, mutta valittiin uudestaan 1982. Paasio toimi Holkerin hallituksen ulkoministerinä 1989-1991 ja Suomen Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajana 1987-1991.

Suomi-Seuran jäsenistö ulottuu perinteisen siirtolaisuuden maastamuuttajista nykypäivän tilapäisulkosuomalaisuuteen.
Ulkosuomalaisparlamentti on tuonut kontaktipintaan uutta syvyyttä. Parlamentin aluekokoukset ovat jossain päin maailmaa enemmänkin pro forma -informaatiotilaisuuksia ja Helsingistä paikalle tullut puhemies voi pitää sille yleisölle viritetyn peruspuheen. Mutta paikoitellen parlamentti on luonut vaikutuskanavan, jonne on tunkua. Muutama vuosi sitten Keski-Euroopan kokouksessa Pariisissa oli kilpailua nosteesta lähes veitsellä leikaten. Tilanteen nähdessään Paasio päätti poistua muutamaksi tunniksi paikalta, jotta mitään ei tulkittaisi kannatukseksi suuntaan tai toiseen. Puheenjohtaja palasi kokoukseen vasta äänestysten jälkeen.

Suomi-Seuran puheenjohtajan arvovalta ohittaa poliittisen värin. Täällä Kanadassa törmää siihen, että paikallisia demareita eli NDP:tä osassa suomalaiskenttää kovasti karsastetaan, vanhan asennepainolastin vuoksi.
Mutta vasemmiston pelko siinä osassa suomalaiskenttää ei kumma kyllä kohdistu Paasioon, niin suomalaisen perinteisen työväenliikkeen mies kuin onkin. Kyse on varmaan henkilökohtaisista ominaisuuksista ja ehkä vähän suomalaisesta aseman kunnioituksesta. Tilannetta helpottaa myös se, että Suomi-Seura ei juuri ota kantaa arvokysymyksiin, ainakaan tasa-arvoasioihin, työntekijän asemaan tai ay-liikkeen kohteluun maissa, joihin suomalaiset ovat muuttaneet. Joten Suomi-Seuran puheenjohtaja ei helposti astu miinaan, vaikka perinteisen siirtolaisuuden vaikeassa asennemaailmassa liikkuukin.

Aikanaan puhtaasti perinteisten siirtolaisten yhteydenpidon parissa puuhastellut Suomi-Seura on Paasion vuosina, ja toiminnanjohtaja Paula Seleniuksen johdolla muuttunut epämääräisestä kulttuurisillasta etujärjestön suuntaan. Nostetta seuralle on antanut Suomen tarve saada paluumuuttajia. Seurassa valmistelut uudelle roolille alkoivat kyllä jo kauan ennen kysynnän heräämistä valtion suunnalla. Henkilöjäsenyyteen perustuneesta seurasta on tullut yhä enemmän valtion tarvitsema asiantuntijaelin. Kun uusmuuttajat eivät enää välttämättä muodosta yhdistyksiä asuinmaihinsa, on seuralle ehkä kehittynyt samalla tavoittavuus- ja kontaktipintaongelmaa.

Paasion aikana puheenjohtajasta on tullut keskeinen osa Suomi-Seuran julkisuuskuvaa maailmalla. Aiemmin puheenjohtajat olivat enemmän taustalla ja seuraa edustivat toiminnanjohtajat, etenkin pitkäaikainen Tauri Aaltio.
Kun Aaltio täytti viisikymmentä 70-luvulla, tämä lehti julkaisi peräti erityisnumeron, johon kerättiin onnitteluja kiitollisilta siirtolaisilta. Aika on muuttunut, ja onnittelut jäävät näin yhden sivun jutun varaan.
Näillä näkymin Paasion vuodet SS:ssa tulevat täyteen nyt alkaneen puheenjohtajuuden jälkeen. Seuran johtokunnassa on määrävuosirajoitus.
Paasion aikana Suomi-Seuran puheenjohtajuuden painoarvo on noussut. Paikkaa voidaan tavoitellakin. Valitsijoilta vaaditaan kykyä nähdä, kuka viitsii kiinnostua moisesta tehtävästä, ihan tosissaan. Voi olla vaikea tilanne.
Juhani Niinistö