Etusivulle
Uusin pääkirjoitus
Artikkelit
News in english
Tapahtumia
Yhteystiedot
Kirjakauppa

Tilaukset
Linkit
Lukijoiden mielipiteitä
Hintoja ilmoittelusta
Kolumnit
Vapaassa Sanassa julkaistuja toimittajien kolumneja. Keväällä 2009 kolumneja on kirjoittanut Aku Karjalainen.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn kautta harjoittelijoita. Monikulttuurinen Toronto ja sen mediakenttä ovat todennäköisesti mielenkiintoinen kokemus. Muuhun palkkaamiseen VS:llä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Hakemukset hoitaa CIMO Helsingissä. Lue tästä mitä Vapaa Sana edellyttää.


Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.


 



 

Ammattiliitot selkeyttävät pelisääntöjä

Pirjo Ojanen ei välttämättä usko lakkoilun voimaan. Hänen mielestään neuvottelutaito on avain onnistuneeseen edunvalvontatoimintaan.

Työntekijöiden edut eivät synny itsestään. Ontarion oikeuslaitoksessa työskentelevä Pirjo Ojanen on toiminut ammattiyhdistysaktiivina kymmenen vuoden ajan. Hän toimii tällä hetkellä Ontario Public Service Employees Unionin (OPSEU) Local 510 -paikallisosaston vara-presidenttinä ja rahastonhoitajana.
– Ammattiliitoilla on hyvä maine siinä mielessä, että ihmiset myöntävät yleisesti, että monet etuudet, kuten palkalliset sairaslomapäivät, irtisanomissuoja, terveyspalvelut, vakuutukset, eläkkeet sekä pidemmät kesä- ja äitiyslomat ovat liittojen aikaansaamia.
– Yksityinen työnantaja haluaa bisneksensä tuottavan mahdollisimman hyvin, joten työntekijöiden etuudet noudattavat monesti vain pakollisia pykäliä, Ojanen summaa.
Liiton selvistä eduista huolimatta hän on huomannut, että työntekijöiden suhtautuminen ammattiliittoihin on kuitenkin kaksijakoinen: aikaansaannokset tunnustetaan, mutta niiden kannattamista emmitään.
Tilastojen mukaan Kanadassa ammattiliittoihin kuuluu 31,1 prosenttia työntekijöistä. Yksityisellä sektorilla työntekijöiden järjestäytymisaste on 22 prosenttia, kun taas julkisella se on lähes kolme kertaa suurempi eli 73 prosenttia.
Liittoon kuuluvillakin työpaikoilla kannatus on monesti kaikkea muuta kuin yksimielistä. Esimerkiksi Ojanen arvelee, että hänen osastollaan alle puolet työntekijöistä kannattaa liittoa.
– Työpaikoilla, joissa liitto on ollut aina, kuten meillä, ei välttämättä aina muisteta, että liitto on se syy, että meillä on esimerkiksi palkankorotukset ja paremmat terveyshoitoedut. Vaihtoehto unohtuu, kun kolmen vuoden sopimuksen aikana kaikki on taas hyvin.
Kielteisen maineen takana on Ojasen mielestä myös se, että työntekijä ei saa itse päättää kuuluuko liittoon. Kun työpaikka järjestäytyy, tulee jokaisesta työntekijästä automaattisesti liiton jäsen. Järjestäytymisestä päätetään äänestämällä ja voittoisaan tulokseen vaaditaan vähintään 50 prosenttia äänistä sekä yksi ääni. Työnantaja ei voi estää laillisesti järjestäytymistä.
Kun Suomessa työntekijät järjestäytyvät ammattiryhmien mukaan, järjestäydytään kanadalaisessa järjestelmässä tavallisimmin työpaikoittain saman liiton alaisuuteen. Näin ollen myös OPSEU:iin kuuluu jäseniä aina siivoojista vanginvartioihin. Johtohenkilöt eivät voi liittyä liittoon.
Mutta pystyykö yksi liitto sitten ajamaan tasapuolisesti näin monimuotoisen joukon asioita?
Ojasen mielestä kyllä. Työehtosopimukset koostuvat nimittäin kaikkien työntekijöiden yhteiset edut käsittävästä collective agreementista ja alakohtaisista pykälistä.
– Työehtosopimusta neuvoteltaessa pyritään siihen, että neuvottelukunnassa on vähintään yksi edustaja jokaiselta alalta, jotka tekevät yhteissopimuksen lisäksi työnantajan kanssa erillisen sopimuksen.

Neuvottelutaito takaa
kestävän ratkaisun


Ammattiyhdistystoiminnassa Ojasta veti puoleensa halu parantaa sekä omia että kollegojen etuja. Lähtökohta edunvalvontatyöhön oli myös otollinen, sillä hän on päivittäin tekemisissä lakiasioiden kanssa ja silloin osa-aikainen päivätyö mahdollisti enemmän aikaa vapaaehtoistyölle.
– En halunnut vain valittaa ja olla tekemättä mitään, vaan näin, että paras tapa parantaa asioita on tehdä yhteistyötä johtoportaan kanssa.
Ojanen näkeekin, että yhteistyö työnantajan kanssa on onnistunein tie menestykseen, sillä suomalaisesta näkökulmasta ammattiliittojen valta on heikko. Kanadassa järjestäytymisaste on alhainen, vakiintunutta yleissitovaa työehtosopimusjärjestelmää ei ole ja lakko-oikeus on rajoitettu tietyillä aloilla. Ja välillä provinssi saattaa puuttua lakon kulkuun, kuten viimeksi talvella Yorkin yliopiston työntekijöiden kohdalla, jolloin lakko-oikeus purettiin ja työntekijät pakotettiin takaisin töihin.
Lakon sijaan työntekijät voivat käyttää yhteishenkeä osoittaakseen pehmeämpiä keinoja: solidaarisuuden osoitukseen samanvärisiä paitoja, taukojen pitämistä minuutilleen, hidasta työntekoa eivätkä ennen kuulumattomia ole myöskään yllättävän sairastumiset kesken työtaistelun.
Kaiken tärkein on kuitenkin neuvottelutaito.
– Pidän neuvottelutaitoa erittäin tärkeänä, ja suoritankin parhaillaan Yorkin yliopistossa tutkintoa joka tähtää työpaikkaerimielisyyksien ja lakiasioiden selvittelyyn. Jos on erimielisyyksiä, neuvottelu on tapa, jolla kiista ratkaistaan, ei lakkoilulla. Näenkin oman roolini ammattiliitossa juuri sovittelijana, osapuolten yhdistäjänä.
Vaikka tällä tavalla tuloksia ei ehkä saavutetakaan yhtä nopeasti kuin vaikkapa lakkoilemalla, on tulos kestävämpi eikä tulehduta välejä työpaikoilla.
– Palkoissa ja lomissa neuvottelu on paras keino. Tosin välillä lakko on oikeutettu. Jos keskustelu esimerkiksi huonojen työolosuhteiden parantamisesta ei ole tuottanut tulosta, herättää ulosmarssi viimeistään työnantajan huomion.
Monesti ammattiliittojen toiminta nähdään työnantajaa haittaavana. Ojanen on kuitenkin huomannut, että ammattiliitto ei ole työnantajalle suinkaan punainen vaate; tosin lähtökohta on hyvin erilainen valtiolla ja yksityisellä työnantajalla työskenneltäessä.
– Yksityiset työnantajat saattavat joissakin tapauksissa katsoa ammattiliiton vaatimuksia ylimääräisenä kulueränä.
– Omalla kohdallani olen kuitenkin huomannut, että se selkeyttää asioita. Liitto on yhdistävä tekijä. Jokaisen asian ei tarvitse olla kiista, vaan asiat sujuvat hyvin, kun noudatetaan tiettyjä sääntöjä ja sopimuksia.

Laman vaikutus näkyy työehtosopimuksissa

Viime syksynä käytiin monissa OPSEU:in osastoissa neuvottelut uusista työehtosopimuksista. Ojanen pani merkille, että lamalla oli vaikutusta ihmisten mielipiteisiin.
– Sopimuksissa näkyy seuraavat kolme vuotta laman vaikutus, vaikka edistystä aikaisempaan tuli. Asenne oli selvästi sellainen, että hyvä näin, sillä tilanne olisi voinut olla huonompikin. Lakkoilua yritettiin välttää.
Ojanen myöntää, että valtio työnantajana voi olla kinkkinen. Kun yritysmaailmassa yrityksen varat näkyvät vuosikatsauksessa, on valtiolla kyse enemmänkin priorisoinnista, mihin halutaan investoida.
– Tähän aikaan on vaikea pyytää lisää palkkaa, kun muilla menee huonosti, saammehan palkkamme verotuloista.
Vaikka yleisesti ottaen Ojanen on tyytyväinen ammattiliittojen toimintaan, löytyy toiminnasta myös kehitettävää. Hän haluaisi lisätä enemmän ihmisten tietoisuutta ammattiliitosta, ei vain saada lisää jäseniä.
– Mitä enemmän ihmiset tietävät liitosta, sitä enemmän he tietävät mahdollisuuksista ja sitä kautta toiminta kehittyy.
Myös Suomesta hän haluaisi tuoda jotain.
– Työntekijöiden tulisi voida itse päättää, haluavatko he kuulua liittoon. Lisäksi haluaisin tuoda mukaan oheispalveluja, kuten liiton panostusta jasenten vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin, esimerkiksi mökkien vuokrausta liiton jäsenille tai vakuutusetuja, muutamia etuvaihtoehtoja mainitakseni. Näin jäsen tuntisi saavansa heti jotain positiivista ja konkreettista, ei vain negatiivista mainetta
.

Aku Karjalainen


KUVA: AKU KARJALAINEN
Pirjo Ojanen toimii ammattiyhdistystyön lisäksi vapaaehtoissovittelijana ihmisten keskinäisissä erimielisyyksissä. Tarkoituksena on välttää kallis oikeudenkäynti. Hän näkeekin ammattiyhdistystoiminnan ja sovittelijatyön välillä paljon yhtäläisyyksiä. Suurimpana erona on, että ammattiyhdistystoimintaan on paljon vaikeampi löytää vapaaehtoisia.