Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

Kolumneja
Vuoden 2010 alkupuoliskolla kolumneja lehteen kirjoittaa Johannes Niemeläinen.

What is Vapaa Sana?
Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Published since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Torontoa uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Johannes Niemeläisen kolumneja Vapaassa Sanassa keväällä 2010

Tilkkutäkki ei synny itsestään

Kävin parturissa Koreatownissa juutalaisen liikkeessä, jossa odotin vuoroani iranilaisparturille ruotsinlibanonilaismiehen kanssa, kun parturi leikkasi portugalilaisen miehen hiuksia.
Monikulttuurisuus oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi alunperin tulin Torontoon. Tiesin, että kaupunki on kauttaltaan eri kulttuurien kyllästämä. Täältä löytyvät perinteiset Chinatown ja Little Italy, mutta myös Little India, Greektown ja Little Portugal. Ja uusia kaupunginosia syntyy koko ajan. Minulta kysyttiin kerran tietä Little Jamaicaan.

Kanadan
kotouttamispolitiikan perustana on ollut tilkkutäkkimalli - “a mosaic of cultures”. Täällä on tarkoituksellisesti pyritty edistämään eri etnisten ryhmien ja kulttuurien rinnakkaiseloa sekä kulttuurien ja traditioiden jatkuvuutta. Ontarion lain mukaan vieraiden kielten opetus pitää taata, jos kaupungista löytyy 15 lasta, jotka puhuvat kyseistä kieltä.
Maahanmuuttajien kotouttamista Kanadassa pidetään esimerkkinä onnistuneesta kotouttamispolitiikasta. Kanadaa voikin ihailla. Eri etniset ryhmät rikastuttavat Kanadan ja Toronton ilmapiiriä ja kulttuuria. Lukuisat ravintolat ovat tästä hyvä esimerkki.

Kulttuurien rinnakkaiselo lähtee jo Kanadan kaksikielisyydestä. Kaarin Taipale kirjoitti YLEn kolumnissaan Tilkkutäkki ja sulatusuuni(30.3.), että kanadalaiset “ylpeilevät sillä, että Kanadassa on kaksi virallista kieltä, englanti ja ranska” ja että kaksikielisyydellä “viestitetään avoimuutta paitsi eri kielille, myös eri ajattelutavoille”.
Kun koko maan olemassaolon perustana on ollut toiseuden sietäminen, on ollut helppoa lähteä ompelemaan tilkkutäkkiä. Taipale menee tulkinnassaan hieman pitkälle, kun hän sanoo etteivät “kanadalaiset valita pakkoranskasta tai pakkoenglannista”. Totta on, että kaksikielisyyttä pidetään rikkautena, mutta olen kuullut valituksia pakkoranskasta. Eräs mies sanoi, että Vancouverissa olisi hyödyllisempää opiskella kiinaa tai espanjaa - samaan tapaan kuin Itä-Suomessa venäjää.

Kanadan kotouttamispolitiikalla on myös omat vaikeutensa. Esimerkiksi Yorkin yliopistolla juutalais- ja palestiinalaisopiskelijat ovat ottaneet toistuvasti yhteen. Toronto on ehkä paras esimerkki kotouttamisen onnistumisesta, mutta kun mennään vaikkapa Montrealiin, on kaupungin jako ranskalais- ja englantilaispuoliin päivänselvä.
Tilkkutäkki - kaikkien sopuisa rinnakkaiselo - ei ulotu myöskään ihmisten varallisuuteen ja työelämään. Valkoiset ja englantia puhuvat kanadalaiset ovat keskimäärin varakkaampia kuin maahanmuuttajat, ja tuoreen tutkimuksen mukaan englanninkielisellä nimellä ja kanadalaisella tutkinnolla varustettu CV saa suuremmalla todennäköisyydellä työhaastattelukutsun kuin ulkomaalaiselta kuulostava hakemus.
Taipale myös kirjoittaa, että on riski että “mosaiikin palaset saattavat helposti eristäytyä ja ghettoutua”. On hienoa, että Torontossa on kaikilla etnisillä ryhmillä heidän oma asuinalueensa, mutta chinatowneissa ja littleportugaleissa piilee omat vaaransa.

Niinkuin tilkkutäkin tilkut pitää ommella yhteen, tulee myös monikulttuurisuutta luoda ja pitää yllä - se ei synny itsestään. Vaarana on, että lopulta käteen jää kourallinen erillisiä tilkkuja, ja kun niitä on kerääntynyt liikaa, ei täkki enää valmistu.
Parhaimmillaan tilkkutäkki värittää tylsimmänkin huoneen, mutta epäonnistuessaan sitä ei kehtaa näyttää kenellekään.
Jos tilkkuja eivät sovi samaan täkkiin, voivat monikulttuuriset parturielämykset olla historiaa eri etnisten ryhmien eristäytyessä omille asuinalueilleen. Onneksi se päivä on Kandassa vielä kaukana.