Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

What is Vapaa Sana?

Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Publshed since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Kolumnit
Vapaassa Sanassa kolumneja.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Johannes Niemeläisen kolumneja Vapaassa Sanassa keväällä 2010

Taas leikataan

Viime viikolla talousministeri Jim Flaherty julkisti liittovaltion uuden budjetin. Vaikka Kanada painii budjettivajeen kanssa ja hallitus pyrkii leikkaamaan menoja vähentämällä rahoitusta “vähemmän tärkeille” ohjelmille, ei verokevennyksistä olla valmiita luopumaan.
Vuosien 2008 ja 2013 välille konservatiivien hallitus on ajanut yritys-, arvolisä- ja ansiotuloverokevennykset, joiden arvellaan tekevän yhteensä viiden vuoden aikan hallituksen budjettiin 219 miljardin dollarin loven - lähes yhden vuoden liittovaltion budjetin verran. Flahertyn mukaan verokevennyksiä ei peruuteta, vaan pikemmin pyritään leikkaamaan menoja budjetin tasapainoittamiseksi.

Markkinataloudessa talouden kiertokulkuun kuuluvat niin nousu- ja laskukaudetkin. Siksi tämänhetkinen taantuma ei liene yhdellekään taloustieteilijälle yllätys.
Kuitenkin kaikki ovat yllättyneitä eikä kukaan ole osannut taantumaan varautua. Tämä näkyy erityisesti hallitusten talouspolitiikassa.
Nousukauden aikana on helppo leikata veroja. Talouden kasvaessa voidaan kokonaisveroastetta leikata ilman, että rahamääräiset verotulot pienenisivät. Verotulot usein jopa kasvavat huolimatta kevennyksistä, joten leikkaukset vaikuttavat täysin oikeutetuilta.
Laskukauden aikana tilanne on toinen. Talouden supistuessa myös verotulot laskevat, erityisesti jos veroja on kevennetty. Valtion budjetit ovat alijäämäisiä, ja menoja rahoitetaan velalla. Velaksi eläminen ei ole kuitenkaan pitkäaikainen ratkaisu, vaan usein kysymykseen tulevat myöhemmin joko verojen korotus tai menojen leikkaus.
Verojen korotusta on poliittisesti vaikeampi ajaa kuin menojen leikkausta. Hallituksen ohjelmista on helppo nipistää miljoona sieltä, toinen tuolta, ilman että kukaan alkaa protestoimaan. Leikkauksen seurauksena on kuitenkin ajan oloon julkisten palveluiden rappeutuminen.

Suurimmasta osasta Kanadan
verokevennyksiä on päätettyä talouden vielä kukoistaessa, mutta nyt Flaherty pyrkii leikkaamaan vielä lisää yritysten verotusta. Lisäkevennykset tulevat lisäämään budjettivajetta, joka pitää paikata esim. julkisia palveluita leikkaamalla.
Uusien kevennysten perusteena käytetään argumenttia, että ne parantaisivat talouden tuottavuutta ja lisäisivät kansainvälisesti kilpailukykyä. Taloustieteissä ei kuitenkaan olla yksimielisiä siitä verokevennysten vaikutuksista.
Jaakko Kiander ja Henrik Lönnqvist vertasivat kirjassaan Hyvinvointivaltio, sosiaalipolitiikka ja taloudellinen kasvu Pohjoismaita muihin eurooppalaisiin maihin, esim. Isoon-Britanniaan. Kiander ja Lönnqvist tulivat siihen lopputulokseen, ettei vät Pohjoismaat ole pärjänneet huonommin korkeammista veroista huolimatta.

Verokevennyksiä voitaisiinkiin paremmin perustella ideologialla. Nousukaudella tehdyt verokevennykset mahdollistavat menoleikkaukset laskukaudella. Seuraavalla nousukaudella on usein taas uusien verokevennysten vuoro.
Silmiinpistävin esimerkki tästä löytyy rajan takaa etelästä. Yhdysvalloissa Ronald Reagan valittiin presidentiksi 1980 sloganilla: “Government is not the solution to our problem; government is the problem!” Reaganin ja häntä seuraneen George Bushin kaudella veroja leikattiin, mikä elvyttikin taloutta, mutta samalla Yhdysvaltain liittovaltion budjettiin syntyi massiivinen vaje, pääosin sotilasmenojen takia. George W. Bushin aikana liittovaltion budjetin alijäämä kasvoi entistä suurimmaksi puolustusmenojen kasvun sekä verokevennysten vuoksi.
Republikaanit ovat olleet pääsyyllisiä Yhdysvaltain liittovaltion budjettiongelmiin – Bill Clintonin jättäessä virkansa budjetti oli tasapainoinen. Kuitenkin republikaanit vastustavat kaikkia sosiaalisia uudistuksia, joita demokraatit pyrkivät ajamaan. Perusteena on, että se lisäisi liittovaltion menoja, ja budjetin ollessa alijäämäinen pitäisi pyrkiä leikkamaan menoja eikä kasvattamaan kuluja. Verojen kiristäminen ei tule kysymykseenkään.
Myös Suomesta löytyy samankaltainen esimerkki. Suomen hallituksen tehdessä taantuman aikana lisäbudjettia, ajoi valtiovarainministeri Jyrki Katainen verokevennyksiä talouden elvyttämiseksi. Yleisesti kuitenkin tiedetään, että veroelvytys on huomattavan paljon tehottomampaa kuin julkisten menojen lisääminen.

Kyse on ideologisista valinnoista. Halutaanko leikata julkisista palveluista ja keventää veroja vai halutaanko edistää hallituksen ohjelmia ja niiden kautta sosiaalista tasa-arvoa.
Seuraavan kerran kun liittovaltion budjetista puhutaan, kannattaa kiinnittää huomiota, onko leikkauksen kohteena menot vai verot.