Etusivulle
Uusin pääkirjoitus
Artikkelit
News in english
Tapahtumia
Yhteystiedot
Kirjakauppa

Tilaukset
Linkit
Lukijoiden mielipiteitä
Hintoja ilmoittelusta

Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

Kolumneja
Vuoden 2010 alkupuoliskolla kolumneja lehteen kirjoittaa Johannes Niemeläinen.

What is Vapaa Sana?
Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Published since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.


Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.


Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Torontoa uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

 


 



 

Johannes Niemeläisen kolumneja Vapaassa Sanassa keväällä 2010

Piilosuomalaiset

Olin kavereideni kanssa syömässä ulkona, ja juttelimme Sibelius-konserteista. Yksi konserttivieraista oli puhunut kovaan ääneen soiton aikana, ja suomalainen kaverini tokaisi kovaan ääneen englanniksi, että “se on melkein loukkaus Suomea ja suomalaisia kohtaan, jos Sibeliuksen aikana metelöi.”
Viereisestä pöydästä kääntyi noin 30-vuotias nainen meihin päin ja kysyi, olemmeko suomalaisia? Hän kertoi itse olevansa sukunimeltään Anttila, jonka oli perinyt Suomesta muuttaneilta isovanhemmiltaan. “Tiedän, että Thunder Bayssa ja Sault Ste. Mariessa on paljon suomalaisia, mutta ei täällä Torontossa taida olla suomalaisia paljoakaan”, hän sanoi, kun kysyin tunteeko hän paljonkin suomalaisia.
Seuraavana päivänä kävin hakemassa lippuja dokumenttielokuvafestivaaleille. Lippuja noutaessa piti näyttää henkilöpapereita, näytin itse ajokorttiani.
“Oletko Suomesta”, parikymppinen tyttö kysyi minulta. “Isäni on suomalainen, sukunimeni on Pesälä. En osaa suomea, mutta haluaisin kuitenkin oppia.” Tyttö tunsi vain yhden muun suomalaisen Torontosta.
Kolmannen suomalaissukuisen tapasin viime syksynä kaverini luona. Pojan äiti oli suomalainen, mutta hän ei itse ollut koskaan käynyt Suomessa.

Torontosta löytyy paljon nuoria, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat suomalaisia, mutta he ovat kuitenkin täysin tietämättömiä kaupungin suomalaiskulttuurista. Sinänsä tämä on kummaa, koska suomalaisia täältä löytyy tuhansia. Jonkunlainen jatkuvuuden puute näyttää kuitenkin vallitsevan.
Uusia nuoria ei saada mukaan suomalaiseen toimintaan. Thomas Pohjolaisen kaltaiset löydöt ovat poikkeuksia. Suomalaisuuden ylläpitämiseksi olisi kuitenkin tärkeätä saada myös nuoret mukaan toimintaan kielivaikeuksista huolimatta.
Joitain nuoriin vetoavia kerhoja ja tapahtumia on. Finnophile-illanviettoihin tulee monia kaupunkiin muuttaneita suomalaisia ja suomalaisuudesta kiinnostuneita. Toronton yliopiston suomenkielenopetukseen en ole käynyt tutustumassa, mutta Canadian Friends of Finlandin järjestämässä elokuvaillassa maaliskuussa professori Pia-Maria Päiviön opiskelijoita tutustui Haarautuvan rakkauden taloon. Toronton suomalaisessa teatterissa näyttelee myös nuorempaa polvea.
Silti jotain olisi tehtävä, jos lisää nuoria haluttaisiin houkutella mukaan toimintaan.

Potentiaalia näissä nuorissa
voisi olla. Kaikki tapaamistani nuorista osoittivat voimakasta kiinnostuneisuutta Suomea ja suomalaisuutta kohtaan.
Suomesta Kanadaan työn tai opiskelujen perässä muuttaneet nuoret palaavat suureella todennäköisyydellä takaisin, mutta piilosuomalaiset ovat pohjimmiltaan kanadalaisia. Heistä moni on tuskin muuttamassa kotimaastaan pois.
Sen vuoksi piilosuomalaisissa voisikin olla potentiaalia, jos ei suomenkielen, niin ainakin suomalaisen kulttuurin ja suomalaisuuden ylläpitämiseksi Kanadassa.
Se, miten heidät saadaan houkuteltua mukaan ja kiinnostumaan suomalaistoiminnasta Torontossa, onkin sitten toinen juttu.