Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

What is Vapaa Sana?

Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Publshed since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Kolumnit
Vapaassa Sanassa kolumneja.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Johannes Niemeläisen kolumneja Vapaassa Sanassa keväällä 2010

Onnettomuudet ovat suhteellisia

Kävin kuuntelemassa laulaja-
lauluntekijöitä viime keskiviikkona Canadian Music Festin yhteydessä järjestetyllä keikalla Free Times Cafessa. “Tämä laulu on omistettu Haitin ja Chilen maanjäristysten uhreille”, kertoi eräs laulaja uudesta kappalestaan ja alkoi laulamaan. Mietin, mihin hän oli unohtanut Turkin maanjäristyksen.

Minkä Turkin maanjäristyksen? Kuka siitä on kuullut?
Viime maanantaina sattuneessa maanjäristyksessä kuoli Turkissa yli 50 henkeä. Juuri ja juuri riittävästi kuolleita ylittämään uutiskynnyksen, mutta kuitenkin niin vähän, ettei siitä enää kerrota Kanadan mediassa.
Turkin järistyksen uhrien lukumäärä ei ole mitään verrattuna Haitin yli 200 000 uhriin eikä edes Chilen reiluun 700 menehtyneeseen. Kai siitä olisi silti voinut mainita ennen laulua, suuri lienee turkkilaistenkin tuska.
Toisessa tilanteessa hän olisi varmasti tiennytkin tapahtumasta. Tämä vuosi on ollut vain murheellinen suuronnettomuuksien vuoksi. Jos Turkin maanjäristys olisi tapahtunut ennen Haitia ja Chileä, olisi siitä luultavasti uutisoitu suuresti. Yli 50 kuolluta on paljon, mutta ei enää 200 000 jälkeen.

Vierailin kerran YLEn politiikan
toimittajan Olli Ainolan luona YLEssä. Hän kertoi onnettomuusuutisoinnin realiteeteista. “Yksi kuollut Suomessa, kymmenen kuollutta Euroopassa ja 100 kuollutta muualla”, luetteli hän uutiskynnyksen ylittävistä onnettomuuksista. Asia ei tietysti suoraan ole näin, mutta jotain se kuitenkin kertoo. Ihmishenki ei ole kaikkialla yhtä arvokas.

Juttelin kaverini kanssa,
ja hänen mielestään kaikista ihmiskohtaloista, huolimatta siitä missä oltaisiin, pitäisi kirjoittaa samalla intensiteetillä ja yhtä paljon. “Ihmishengen pitäisi olla yhtä arvokas kaikkialla, kaikkien pitäisi välittää toisista yhtä paljon, ja sen pitäisi näkyä uutisoinnissa.”
Aika idealistista, sanoin.
Ihmisiä kiinnostaa enemmän mitä lähiympäristössä tapahtuu. On helpompi assosisoitua ihmisiin lähellä kuin vaikka afrikkalaiseen pienviljelijään.
Tämä näkyy mediassa. Lehdet toimivat taloudellisten paineiden alla. Luultavasti Vapaankin Sanan lukijat kaikkoaisivat, jos alkaisimme kertoa aktiivisesti Madakasgarin tapahtumista.
Resurssitkaan eivät riitä koko maailman asioiden käsittelyyn.

Sain palautetta tällä viikolla, kiitos siitä. Se laittoi minut pohtimaan lisää median tapaa käsitellä asioita.
Ulkomailta kuulee harvoin muita kuin negatiivisia uutisia. Mitä vähemmän jostain maasta kuulee, sitä paremmin voi asioiden arvella siellä olevan. Suomessa kuulee harvoin Kanadasta, eikä täällä kuulla Pohjoismaista juuri muuten kuin surullisten onnettomuuksien kuten Suomen koulu- ja kauppakeskusammuskelujen yhteydessä.
Kanadassa voi paikallisista lehdistä lukea muutakin kuin negatiivisia uutisia, mutta ne koskevat vain Kanadaa. Muualta ihmiset lukevat vain ikävistä asioista, kotimaastaan myös positiivisista.
Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Toisaalta omaan kotimaahan ollaan usein tyytyväisiä, eikä välttämättä tarvita tietoa miten asiat on jossain muualla ovat. Toisaalta välistä olisi ehkä hyvä kuulla miten asiat ovat muualla.
Pelkästään positiivissävytteiset jutut ulkomailta eivät houkuttele lukijoita, ainakaan ilman vertailua. Siksi suurin osa uutisista kertoo eri onnettomuuksista kuten maanjäristyksistä.

Laulaja lauloi, miten ihmiset ovat
niin välinpitämättömiä ja miten pitäisi muistaa kärsiviä ihmisiä muualla. Näinhän se on, aika vaan ei tahdo riittää.
Onkin hyvä, että sekä Toronto Star ja The Globe and Mail ovat jatkaneet uutisointia Haitin järistyksen jälkimainingeista. Ei pääse katastrofi unohtumaan.
Lukisin myös mielelläni lisää Chilen selviämisestä katastrofista. Ja edes toisen jutun Turkin järistyksestä.
Chileläisiä ja turkkilaisia ei vaan taida olla paljon Kanadassa.