Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

Kolumneja
Vuoden 2010 alkupuoliskolla kolumneja lehteen kirjoittaa Johannes Niemeläinen.

What is Vapaa Sana?
Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Published since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Torontoa uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Johannes Niemeläisen kolumneja Vapaassa Sanassa keväällä 2010

Nato puhututtaa Suomessa

Kanada on kuulunut Natoon
jo 61 vuotta, ja kuuluminen sotilasliittoon tuntuu itsestäänselvyydeltä. Suomessa tilanne on toinen. Natoon liittymisestä tai ns. Nato-optiosta käydään jatkuvaa keskustelua. Aina löytyy poliitikko, joka haluaa nousta otsikoihin sanomalla jotain Natosta.
Kaksi viikkoa sitten keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen ehdotti, että Natosta pitäisi järjestää kansanäänestys 2012 presidentinvaalien yhteydessä, jotta ulko- ja turvallisuuspolitiikka nousisivat presidentinvaalien asialistalle. Samalla se vähentäisi painetta käsitellä asiaa ensi kevään eduskuntavaaleissa. Tosin talouden ja maahanmuuton noustua ykköspuheenaiheiksi on Nato-keskustelu hiipunut luonnostaan.
Kaikkosta voisi syyttää populismista, koska hän esitti mielipiteensä vain muutamia päiviä sen jälkeen kun Helsingin Sanomien teettämästä kyselystä ilmeni, että noin 56 prosenttia suomalaisista vastustaa sotilasliittoon liittymistä. Kyselyn mukaan 26 prosenttia suomalaisista kannattaa Natoon liittymistä, ja kolme neljästä on sitä mieltä, että jäsenyydestä tulisi järjestää kansanäänestys.

Keskustelin kanadalaisen kaverini kanssa asiasta, eikä hän alkuun ymmärtänyt, miksi suomalaiset eivät halua liittyä Natoon. Kanadan ja Suomen asema on kuitenkin niin erilainen, että niitä ei voi verrata keskenään.
Kanada on geopoliittisesti katsottuna lintukoto. Venäjän uhka on marginaalinen, ja ainoa maa, jonka kanssa Kanadalla on maaraja, on Yhdysvallat. Tuskin kukaan sieltä hyökkää.
Suomessa tilanne on toinen. Rajaa Venäjän kanssa on reilut 1300 kilometriä, ja historia on mitä on.
Natoon liittyminen toisi turvatakuut, mutta se toisi muutakin.
Suurlähettiläs Heikki Talvitie, joka toimi Suomen Moskovan suurlähettiläänä Neuvostoliiton hajotessa ja Venäjän uudelleen syntyessä, sanoi kerran, että Suomen ja Venäjän suhteen perusluonne muuttuisi Suomen liittyessä Naroon. Tällä hetkellä se perustuu kaupankäyntiin ja lähtökohtaisesti hyvään naapuruuteen. Jos Suomi kuitenkin liittyisi Natoon, olisi sotilaallinen vastakkainasettelu ensimmäinen suhteita määrittävä tekijä.

Talvitie neuvoi tarkastelemaan
asiaa myös Venäjän kannalta. Maassa, jossa ajatellaan sen olevan suurvalta, Natoa pidetään edelleen sen vastaisena järjestönä. Eikä se katso suopeasti Naton vaikutusvallan lisääntymistä lähipiirissään.
Asiaa selkeyttää pieni vertaus Yhdysvaltoihin. Kun Kuuba kääntyi kommunistiseksi maaksi vallankumouksen jälkeen, asetti Yhdysvallat sille talouspakotteita, jotka ovat edelleen voimassa. Ei siis ihme, että Venäjällä suhtauduttu jopa vihamielisesti Ukrainan ja Georgian mahdollisiin Nato-jäsenyyksiin ja että venäläiskoneet ovat toistuvasti loukanneet Baltian maiden ilmatilaa.
Talvitie ihmetteli myös Suomessa olevaa yleisnegatiivista suhtautumista Venäjään. Koska Suomella on erityissuhde verratuna muihin Venäjän naapurimaihin sekä myös muihin EU-maihin, tulisi Suomessa käyttää sitä hyväksi – opiskella venäjää, tutustua venäläisiin ja edistää sitä kautta kauppasuhteitamme.

Nyt joku saattaisi syyttää
minua suomettumisesta, mutta suomettumisen peikosta olisi pikkuhiljaa päästävä eroon. Kylmän sodan päättymisestä on jo lähes 20 vuotta. Silti moni suomalainen päättäjä katsoo länteen kaukoputkella mutta itään laput silmillä.
Samalla samat päättäjät vihjailevat rivien välistä, että Suomen pitäisi liittyä Natoon. Kokoomuslainen puolustusministeri Jyri Häkämies totesi viime torstaina, että itsenäinen puolustus ei ole enää mahdollinen Suomessa. HS kirjoitti, että tulevaisuudessa “Häkämiehen mukaan kaikkea armeijan kaipaamia osa-alueita ei hoideta omin voimin, vaan joillekin osaamisen aloille vahvuuksia haetaan kansainvälisestä yhteistyöstä.” Tarkemmin hän ei kuitenkaan kansainvälistä yhteistyötä määritellyt.

Selvitettyäni kaverilleni Suomen geopoliittista asemaa ja muita Natoon liittymisen seuraamuksia, alkoi hän ymmärtämään, miksi suomalaiset eivät halua liittyä Natoon, tai ainakin miksi Natoon ei ole samanlainen itsestäänselvyys kuin täällä Kanadassa.
Ja miksi Nato-jäsenyys on jatkuva puheenaihe Suomessa.