Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

Kolumneja
Vuoden 2010 alkupuoliskolla kolumneja lehteen kirjoittaa Johannes Niemeläinen.

What is Vapaa Sana?
Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Published since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Torontoa uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Johannes Niemeläisen kolumneja Vapaassa Sanassa keväällä 2010

Eriarvoisuuden ei tarvitse lisääntyä synkkinä aikoina

Suomen talouden ylle on kasaantunut mustia pilviä. Talous supistui maanantaina julkaistun Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n raportin mukaan kahdeksan prosenttia viime vuonna.
Samalla IMF:n Lorenzo Figliuolin tutkimusryhmän raportin kertoo, että Suomen julkista taloutta uhkaa väestön ikääntymisestä johtuva kestävyysvaje. Raportissa arvioitiin, että kestävyysvaje on 5,5-6 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Menoja pitäisi leikata. Tutkimusryhmä julkaisikin kymmenen vuoden sopeutusohjelman Suomen julkiseen talouteen. Leikkausten pitäisi olla suurudeltaan 0,5-0,8 bruttokansantuotteesta vuosittain, jotta kestävyysvaje saataisiin poistettua vuoteen 2020 mennessä.
Lääkkeeksi kestävyysvajeen poistamiseksi raportissa nostettiin eläkejärjestelmien, terveyden- ja vanhustenhuollon sekä kuntien talouden uudistaminen. Verojen kiristämistä IMF:n raportti ei sen sijaan suosittele.
Raportissa varoiteltiin myös asuntomarkkinoiden ylikuumentumisesta ja kehoitettiin pankkeja ja asiakkaita olemaan varovaisia lainanotossa, koska korot saattavat nousta tulevaisuudessa. Figliuolin mukaan asuntolainojen korkojen verovähennysoikeuden asteittainen poistaminen tukisi hyvin sekä asuntomarkkinoiden jäähdyttämistä että julkisen talouden sopeuttamista.

Menojen leikkaamisesta on
vaikeaa olla eri mieltä. Väestön ikääntymisen aiheuttama kestävyysvaje on ollut tiedossa jo pitkään, ja Kreikan esimerkki osoittaa, että ylivarojen eläminen ei ole pitkän päälle kannattavaa. Sekä yksityishenkilöiden että valtion ylivelkaantumista on varottava, ja Figliuolin varoitukset lainanotosta on otettava tosissaan.
Sopeuttamis- eli leikkauskohteet ovatkin sitten asia erikseen. IMF:n raportti ehdottaa leikkauksia hyvinvointivaltion ydinalueille, sinne missä yhteiskunnan tasa-arvoa luodaan. Kenties eläkejärjestelmän onkin tehostamista. Suuria leikkauksia julkiseen terveyden- ja vanhustenhuoltoon ei kuitenkaan voi tehdä ilman eriarvoisuuden lisäämistä. Jo nyt yhteiskunnan heikko-osaiset turvaavat julkisiin palveluihin paremmin toimeentulevien käyttäessä esimerkiksi yksityisiä lääkäripalveluja.
Tällä hetkellä Suomen julkiset terveydenhuoltomenot ovat OECD-maiden keskiarvon alapuolella sekä prosenttina bkt:sta että prosenttina kokonaisterveydenhuoltomenoista mitattuna. Leikkaamalla lisää julkisista terveydenhuoltomenoista joutuisivat julkisiin palveluihin turvaavat yhä heikompaan asemaan.

Verotusta ei raportin mukaan
pidä kiristää, vaikka maltillisilla korotuksilla tai verokevennysten peruuttamisella pystynettäisiin paikkamaan julkisen talouden kestävyysvajetta.
Maanantaina kuultiin verouutisia myös toisaalta.
Suomen Keskuskauppakamari mukaan Suomen verotuksen painopiste tulisi siirtää yhä enemmän välittömästä verotuksesta välilliseen verotukseen. Välillisellä verotuksella tarkoitetaan tuotteisiin sisällytettyä veroa, esim. arvonlisäveroa. Välittömät verot ovat mm. työn ja yrittämisen verotusta.
Keskuskauppakamari perusteli verotuksen painopisteen muutosta samalla kilpailukykymantralla, jota yrittäjiltä ja oikeistopoliitikoilta on kuultu jo vuosia. “Tämänsuuntainen painopisteen muutos on linjassa kansainvälisen kehityksen kanssa. Koska työ ja yrittäminen ovat välttämättömiä Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle, painopisteen hallittu siirto on hyvin perusteltavissa”, sanoi Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Pauli Mattila Helsingin Sanomien uutisessa.
Siihen, mihin verotuksen painopisteen siirtäminen johtaa, ei Mattila puuttunut. Siirtymällä pois välittömästä verotuksesta välilliseen verotukseen tulee veropohja muuttumaan eriarvoisuutta lisääväksi. Jos esimerkiksi työn verotuksen progressiota lievennetään ja välillisiä veroja kiristetään, tarkoittaa se samaa kuin siirtymistä kohti tasaverotusta.
Kulutustuotteita ostavat samalla tavalla sekä suuri- että pienituloiset. Kiristämällä tuotteiden verotusta pienituloisten käyttövarat pienenevät suhteessa enemmän kuin suurituloisten.

Suomen kansantalous on kärsinyt pahasti ja julkisen talouden kestävyysvaje on merkittävää luokkaa. Talous kaipaa lääkkeitä toipuakseen, ja julkisen talouden menoja on leikattava. Kilpailukykymantraa toistamalla ja Kreikka-kortilla pelottelemalla ei pidä kuitenkaan verhota veromuutosten ja menoleikkausten todellisia vaikutuksia.
Vaikka taloudella menee huonosti, sen ei tarvitse johtaa eriarvoisuuden lisääntymiseen. Julkisen talouden kestävyyttä voi parantaa muutenkin kuin puuttumalla hyvinvointivaltion ydintehtäviin. Jos leikkauksia on tehtävä, puuttuminen esimerkiksi korkeakulttuurimenoihin ja huippu-urheilun tukemiseen sekä yksittäisten toimialojen kuten metsäteollisuuden tukemiseen pitäisi tulla ennen leikkauksia terveyden- ja vanhustenhuollossa.
Verotuksesta puhuttaessa on ennenkin kuultu vetoomuksia kilpailukyvyn ja kansainväliseen kehityksen puolesta. Vetoomukset eivät ole kuitenkaan perustu täysin tosiseikkoihin, sen kertoo Pohjoismaiden esimerkki. Jos kansainvälinen kehitys on eriarvoisuutta lisäävää, Suomen ei tarvitse seurata perässä.