Mikä ihmeen Vapaa Sana? Katso tuonnempana alhaalla.

What is Vapaa Sana?

Vapaa Sana is a weekly tabloid published in Toronto in Finnish and partially in English. Publshed since 1931, the weekly claims to be the leading Finnish language media in North America. More

This website
At vapaasana,com the paper offers a selection of material published in the Vapaa Sana. Besides this side, the company maintains also (www) Finnishcanadian.com

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn harjoittelijoita. Lue tästä, mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?
Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme
Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista. Hallituksen puheenjohtaja on nyt John Majanlahti.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme
Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

Kolumnit
Vapaassa Sanassa kolumneja.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Johannes Niemeläisen kolumneja Vapaassa Sanassa keväällä 2010

Bussia odotellessa

Matka Torontosta Cookstowniin kestää vajaan tunnin, mutta sain kulumaan siihen yli kolme tuntia.
Kyyti piti saada Finchin asemalta, mutta en ollut painanut ohjeita kunnolla mieleeni ja menin odottamaan väärän uloskäynnin eteen tunniksi. Samalla odotutin kyytiäni aseman toisessa päässä kolmen vartin verran. Vaikka meillä ei ollut toistemme kännykkänumeroja, niin jonkilainen yhteys pelasi: Lähdimme molemmat etenemään kohti Cookstownia samaan aikaan - minä bussilla ja hän autollaan.

Bussi mateli Yongea pitkin, ja
vaihtaa piti Newmarketin terminaalissa. Ensimmäisen bussin kuljettaja oli ystävällinen, mutta jälkimmäisessä kuski vaikutti olevansa elämäänsä kyllästynyt.
Koska olin myöhässä ja olin odottanut kyytiä väärässä paikassa, olin epävarma kaikesta. Kysyin kuskilta, pysähtyykö hän Bradfordissa, mutta vastausta ei kuulunut. Koko matkan Bradfordiin odotin kärsimättömänä, että missä se nyt näkyy.
Vihdoinkin Bradford. Hyppäsin bussista pois ja tilasin taksin, koska se vaikutti olevan ainoa keino päästä perille. Odottaessani taksia sain soiton, että kyyti sittenkin järjestyy, maanteiden 11 ja 89 kulmaan. Siellä oli kuulemma Esso, jossa pystyi odottamaan sisällä lämpimässä.

Bussi oli juuri lähdössä, kun
nousin takaisin sen kyytiin. Kysyin, että pysähtyykö se maanteiden risteyksessä. Vastaukseksi sain murahduksen. No, ostin lipun, eikä minulla ollut tasarahaa. Vaihtorahat kuski löi käteeni niin, että osa niistä tippui lattialle. Ei minkäänlaista anteeksipyyntöä. Pyysin häntä kuitenkin jättämään minut teiden risteykseen. Astuessani bussista ulos kiitin kuskia niinkuin epävarmana kiitetään pienimmästäkin avusta, mutta hän ei reagoinut eleeseeni lainkaan.
Löysin Esson, ja lopulta kyyti tuli noutamaan minut. Olin häpeissäni, koska olin antanut odotuttaa itseäni. Kyyditsijäni ei ollut kuitenkaan vihainen eikä suuttunut, ei edes yhtään kärsimätön. Tyytyväinen vain, että kyyti lopulta järjestyi.

Pieni seikkailuni tuntuu hauskalta näin jälkikäteen muisteltuna.
Se paljasti kuitenkin kaksi täysin erilaista suhtautumista epävarmuuteen ja avunpyyntöihin. Kyyditsijäni järjesti minulle kyydin loppuun asti ja takaisin Torontoon, vaikka hän olisi voinut olla ärsyyntynyt siitä, että olin vienyt hänen aikaansa turhaan. Hän suhtautui kuitenkin ymmärtäväisesti ja oli avulias.
Toisin oli jälkimmäisen bussikuskin laita. Hän ei yrittänytkään esittää ystävällistä, eikä häntä voinut vähempää kiinnostaa epävarmuuteni. Kuski vaikutti lähinnä ärsyyntyneeltä, kun hyppäsin Bradfordissa takaisin bussiin ja kysyin neuvoa rikkoen hänen tavallisen rutiininsa.

Toisenkinlaisiakin linja-autonkuljettajia on. Olin kerran matkalla kertausharjoituksiin Kuopiosta Karjalan lennostoon. Aikataulun mukaan sen bussin, jota odotin, piti tarjota kyyti suoraan perille. Odotin ja odotin, mutta bussia ei näkynyt. Lopulta kun se tuli, oli kuski ihmeissään kysyessäni pääsystä Karjalan lennostoon. “Ei sinne ole tainnut aikoihin mennä kyytiä muuten kuin perjantaisin ja sunnuntaisin”, hän sanoi. Olin melkein myöhässä ensimmäistä kertausharjoituksistani, ja kuten Cookstownin reissulla, alkoi epävarmuus vallata mieleni.
Kuski ei jättänyt kuitenkaan minua pulaan. “Odotahan, niin mie soitan edellä ajavalla bussille että odottaa”, hän sanoi. “Se menee siitä lentokentän vierestä, joten pääset ainakin lähemmäksi.” Siinä ei ollut savolaisesta kieroudesta tietoakaan, kun mutkat vedettiin suoriksi ja toinen bussi otettiin kiinni. Sain kyydin kentälle, josta jäi vielä muutama kilometri käveltävää kasarmille. Kun nousin bussista, kiitin nöyrästi avusta. “Eipä kestä”, kuski vastasi mielissään siitä, että oli saanut auttaa.