Historia
on Kanadan suomalaisille vaikea asia
Kanadan
suomalaiset tarvitset historian vaiheistaan. Tässä tiivistettynä
professori Olavi Koivukankaan kannanotto. Koivukangas on turkulaisen suomalaista
siirtolaisuutta tutkivan instituutin johtaja. Oheinen VS:n juttu julkaistiin
toukokuussa 2009, numerossa 19/09.
Historia on kanadansuomalaisille ongelmallinen aihepiiri. Yhteistä
historiaa ei ole kirjoitettu. Suomalaisen kentän eri osat ovat tuottaneet
omia muisteluitaan, kukin lähtökohdistaan.
Historiantutkimuksen ammattilaiset ovat pääsääntöisesti
saaneet osalta suomalaiskenttää "silmilleen", kun
kanadansuomalaisuuden historiaan ovat tarttuneet. Aikalaisten näkemykset
vaihtelevat suuresti riippuen siitä, millä puolelta suomalaista
kenttää ovat toimineet.
Suomalaisen siirtolaistutkimuksen ykkösvaikuttaja professori Olavi
Koivukangas ottaa nyt kuitenkin kantaa aiheeseen. Vapaa Sana esitti kysymyksen
Kanadan suomalaisten historiatilanteesta (tavatessamme Australiassa) ja
Koivukangas lupasi palata seuraavana päivänä.
- Kanadan suomalaisuudesta tulisi voida kirjoittaa vielä oikea historia,
sanoi Koivukangas yön yli mietittyään.
Tieteellistä kokonaishistoriaa Kanadan suomalaisista ei ole kirjoitettu.
"Historiaksi" on kutsuttu asianharrastajien ja vieläpä
asianosaisten kirjaamia esityksiä.
"Kanadansuomalaisten historiana" julkaistiin mm rovasti Yrjö
Raivion kirjoja.
- Raivion kirjoissa on virheitäkin, valittelee Koivukangas.
Raivio oli kirkonmies ja näki kanadansuomalaisuuden siitä näkökulmasta.
Historiankirjoituksesta sanan yleispätevässä merkityksessä
ei ollut kyse.
Raivion kirjan vastapuoleksi on sanottu toimittaja William Eklundin kokoamaa
teosta "Kanadan rakentajat". Ansiokkaan uran kanadansuomalaisessa
lehdistössä tehneellä Eklundillakin on aatteelliset lähtökohtansa.
Nykysuomalainen huokaisee Eklundia lukiessaan ehkä muutaman kerran
vähemmän kuin Ravion parissa.
Yhteiseksi historiaksi suunniteltu hanke jäi toteutumatta siihen
ryhtyneen tutkija Edward Laineen kuoltua.
Kanadansuomalainen
ykköshistorioitsija prof Varpu Lindström on tarkastellut osa-alueita
mm naistutkimuksen kannalta. Koko yhteisöön liittyy teos "From
Heroes to Enemies" suomalaistaustaisten maahanmuuttajien asemasta
viime sotien aikana.
Kustannusyhtiö Vapaa Sana tilasi historiansa pitkäaikaiselta
päätoimittajalta. Keskeisesti itse mukana ollut Lauri Toiviainen
yltää kirjassaan mm kertomaan, että kilpailijasta (Vapaus)
päätettiin vaieta ja kilpailija ikäänkuin poistaa
reaalisesta todellisuudesta. Ja on kirjassa muutakin noteerattavaa, mutta
tieteellinen lehdistöhistoria se ei ole, eikä sitä sellaisena
ole markkinoitukaan.
Mutta takaisin mahdolliseen tulevaan historian pohditaan. Miten eteenpäin?
-Aihe sopisi nuorelle tutkijalle, arvelee Koivukangas.
- Tarvittaisiin mahdollisuus tehdä työtä Kanadassa, jonkin
yliopiston puitteissa
Tietenkin aiheelle saattaisi ryhtyä joku kanadansuomalainen senioritutkijakin.
Mutta rahoitusta hanke vaatisi.
Eli rahoituskysymys: Kenen intressissä olisi rahoittaa kanadansuomalaisten
historiaa? Se ilmeisesti saisi kiukkuisen vastaanoton ainakin siinä
osassa ns. kirkkosuomalaisia, joka vielä on kiukuttelukykyinen, ja
muiden taholta ehkä hyväntahtoisen välinpitämättömyyden.
Kiinnostusta näin epäkiitolliseen hankkeeseen olisi ehkä
vain julkisella vallalla, ainakin Suomen päässä. Valistuneet
kanadansuomalaiset tahot ovat tietenkin myös mahdollisia rahoittajia.
Mutta tieteellisen historiankirjoituksen ongelmana on se, että lopputulos
ei välttämättä ole ennakko-oletusten eikä varsinkaan
ennakkotilauksen mukainen. Eli historian rahoittaja ottaa riskin, noin
nykyhetken ja aikalaiskiitollisuuden näkokulmasta.
JN
|