Kolumnit
Vapaassa Sanassa julkaistuja toimittajien kolumneja. Keväällä 2009 kolumneja on kirjoittanut Aku Karjalainen.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn kautta harjoittelijoita. Monikulttuurinen Toronto ja sen mediakenttä ovat todennäköisesti mielenkiintoinen kokemus. Muuhun palkkaamiseen VS:llä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Hakemukset hoitaa CIMO Helsingissä. Lue tästä mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

AKU KARJALAISEN KOLUMNEJA VAPAASSA SANASSA KEVÄÄLLÄ 2009

Tietotulvan patoa rakentamassa

Pieneltä matkalta palatessani asunnossani odotti tut-
tu näky: kasa lukemattomia sanomalehtiä. Sama paperin paljous tuli vastaan edellisviikolla vuokrahuonettani siivotessa. Kaikki pöydät tai niihin rinnastettavat tasanteet olivat täynnä paperia, vanhoista sanomalehdistä mitä erilaisempiin flyereihin ja esitteisiin – mielenkiintoista tietoa mitä erikoisemmista asioista.

Vaikka en muistuta keräilykärpäsen puraisemia kavereitani, tiedän, että välillä mielen valtaa tunne, että “ikinä ei tiedä, jos kirjoitankin joskus tästä aiheesta”. Silloin kassin pohjalle päätyy mitä kummallisempia esitteitä. Ja kun samaan yhtälöön liittää vielä internetistä löytyvät sivustot, joita pitäisi seurata säännöllisesti pysyäkseen ajan tasalla, valtaa mielen ennemmin ahdistus kuin vilpitön kiinnostus uusia asioita kohtaan.

Yhden tiedotusvälineen seuraaminen ei pelkästään riitä, vaan aina tarvitaan joku täydentävä vaihtoehto.
Tästä tietotulvasta lomaileminen on vaikeaa, etenkin kaupunkimaisissa olosuhteissa. Ilmaisjakelulehdet ja uutisia syöksevät valotaulut muistuttavat, että jäänköhän nyt kuitenkin jostakin oleellisesta tiedosta paitsi. Ja matkalta palatessani päänsisäisen tietolaatikon päivittämiseen menee kerrasta toiseen yhä useampi tunti.

Jotkut ovat kuitenkin antaneet pysyvästi rukkaset tälle tietotulvalle. Eräs kaverini kertoi, että ei jaksa seurata jatkuvasti sotia pursuavaa uutistulvaa. Hänen mielestään ongelmana on se, että sähkemäistä uutisvirtaa seuraamalla ei kuitenkaan pääse perille asioiden taustoista.

Hän ei ole suinkaan hylännyt täysin yhteiskunnallisten asioiden seuraamista, vaan uutisten sijaan hän katsoo yhä enemmän dokumentteja ja lukee historiakirjoja – eli teoksia, joissa tieto on jäsenneltyä ja analysoitua, ei vain jatkuvaa pintaraapaisua.

Samaan ratkaisuun on päätynyt myös taiteilija Teemu Mäki, joka myös on valinnut jatkuvan uutisvirran sijaan kirjat, aina romaaneista tietokirjoihin. Hänenkin ratkaisunsa on varsin yksinkertainen: laajempien teosten kautta tiedossa ja ihmisyyden ymmärtämisessä pääsee paljon syvemmälle.

Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollista hylätä päivittäisiä uutisia ja tarttua yhä tukevammin kirjan syrjästä kiinni. Ehkä ihanteellinen tilanne olisikin ratkaisu näiden kahden väliltä. Taustatieto kun lisää uutisten ymmärtämistä, ja päivittäisten uutisten yhdistäminen kirjojen tietoihin tekee niistä helpommin lähestyttäviä. Tosin tämä ei suinkaan vähennä lukemisen määrää, vaan päinvastoin.

Ehkäpä varteenotettavampi ratkaisu olisi kuitenkin vaatimus laadukkaan ja asioita jäsentevän median paluusta eli sellaisesta tiedonvälityksestä, jossa historia ja ajankohtainen tieto yhdistyvät. Pelkkä internetsivujen lukukertojen määrä ei pelkästään paljasta, mikä ihmisiä kiinnostaa.

Jos asioiden syvällisempi ymmärtäminen on enemmän ihmisten omalla vastuulla, ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa harvat ohjailevat enemmistöä, ja demokratian ihanteet ovat vaarassa.

Aku Karjalainen