Kolumnit
Vapaassa Sanassa julkaistuja toimittajien kolumneja. Keväällä 2009 kolumneja on kirjoittanut Aku Karjalainen.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn kautta harjoittelijoita. Monikulttuurinen Toronto ja sen mediakenttä ovat todennäköisesti mielenkiintoinen kokemus. Muuhun palkkaamiseen VS:llä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Hakemukset hoitaa CIMO Helsingissä. Lue tästä mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

AKU KARJALAISEN KOLUMNEJA VAPAASSA SANASSA KEVÄÄLLÄ 2009

Raidat ja tähdet

Yhdyvaltojen rajan ylittäminen ottaa välillä voi
mille. Kun pitkästä odottamisesta on selvitty, on seuraavana vuorossa varsinainen kysymystulva: “Miksi haluat tulla Yhdysvaltoihin?”, “Mutta sir, sinullahan on viisumi vanhentunut. Aiotko tehdä töitä täällä?” “Vai että turistina...”

Yhtään helpommalla ei pääse matkakumppanikaan.
“Oletko sinäkin töissä mediassa?” “Mikä on teidän välinen suhde?”

Jo vuosikausia suhtautumiseni Yhdysvaltoihin on ollut hyvin ristiriitainen. Maa ja sen monet vivahteet ovat tulleet hyvinkin tutuiksi muun muassa lehtijutuista, uutislähetyksistä, elokuvista, kirjoista, musiikista, dokumenteista, opiskellessa ja lukuisista ystäviltä kuulluista tarinoista.

Pitkän ajan kuluessa syntynyt mielikuva oli voimakkaan kaksijakoinen. Toisessa vaakakupissa killuivat maailman parhaat yliopistot, lukuisat keksinnöt, oivaltava populaarikulttuuri ja siirtolaisten aulis vastaanottaminen, kun taas toisella puolella vaakaa alaspäin painoivat muun muassa yhteiskunnan sosiaalinen epätasarvoisuus, uskonnon sumentama arviointikyky, luonnonvarojen tolkuton tuhlaus, yksisilmäinen ulkopolitiikka ja terrorisminvastainen sota.

Vuosien mittaan oli käynyt selväksi, että tässä mahdollisuuksien maassa älykkyys kukoistaa ehkäpä kirkkaampana kuin missään muualla, mutta samaan aikaan myös tyhmyys tiivistyy osuvammin kuin muissa läntisen pallonpuoliskon maissa.

Mutta miltä tähtien ja raitojen valtakunta sitten omin silmin todistettuna näyttikään? Kevään aikana tekemistäni reissuista ehkäpä päällimmäisenä mielikuvana muistiin tallentui valtava epäilys, ja epäilyksen alaisena ei ole kiva olla. Kaikki alkoi rajalla ja jatkui museoissa sekä muissa nähtävyyksissä. Poliiseja, kysymyksiä, turvatarkastuksia ja tuimia katseita. Ja kun kaikkeen tähän yhdistää vielä terroristi-iskujen jälkeen voimistuneen patrionismin, on keitos valmis.
Niin, ja ne terroristit. “Onhan ne rajamuodollisuudet aika tiukat, mutta ikinä ei tiedä niistä terroristeista”, kuului tutulta kuulostava kommentti. Tosin tällä hetkellä terroristejakin suurempi epäilyksen kohde löytyy taloudesta: kuinka suureksi työttömyys kasvaa, tuottavatko elvytyspaketit tulosta ja kauan lamasta pitää kärsiä.
Ja yksi epäilyksen kohde löytyy edelleen ilmastonmuutoksesta. Kun ihmiset ajelevat valtavilla kaupunkimaastureillaan ostamaan kertakäyttöastioihin yksittäin pakattua ruokaa, jota syövät erillisistä kertakäyttöastioista, on Yhdysvalloilla vielä pitkä matka uuden hallinnon painottamaan ympäristöystävällisyyteen.
Näyttääkin siltä, että mahdollisuuksien maa on menettänyt jotain oleellista siitä ennakkoluulottomuudesta, jonka avulla joskus kadehdittu loisto oli saatu aikaan.
Epäilykselle kun on tyypillistä, että se ei tee kenestäkään tyytyväistä.

Aku Karjalainen