Kolumnit
Vapaassa Sanassa julkaistuja toimittajien kolumneja. Keväällä 2009 kolumneja on kirjoittanut Aku Karjalainen.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn kautta harjoittelijoita. Monikulttuurinen Toronto ja sen mediakenttä ovat todennäköisesti mielenkiintoinen kokemus. Muuhun palkkaamiseen VS:llä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Hakemukset hoitaa CIMO Helsingissä. Lue tästä mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

AKU KARJALAISEN KOLUMNEJA VAPAASSA SANASSA KEVÄÄLLÄ 2009

Kosteista lounaista seksilakkoon

Vanha sanonta kuuluu, että tie miehen sydämeen kulkee vatsan kautta. Sen sijaan suora polku miehen aivoihin näyttää sijaitsevan parivuoteen uumenissa. Näin ainakin ajattelevat kenialaiset naisasiaryhmät, jotka kannustavat tuhansia naisia viikon mittaiseen seksilakkoon. Heidän tarkoituksenaan on painostaa Kenian valtaapitäviä lopettamaan keskinäiset vihollisuutensa.

Pelkona on, että pitkittynyt vihanpito johtaa samanlaiseen verenvuodatukseen ja kaaokseen kuin mitä nähtiin vuoden 2007 vaalien jälkeen, jolloin presidentti Mwai Kibakin ja pääministeri Raila Odingan välinen kinastelu johti väkivaltaisuuksiin, joissa kuoli yli tuhat ihmistä ja 600 000 joutui kodittomaksi.

Järjestöt uskovat, että seksilakko saa miehet painostamaan hallitusta rauhanhierontaan. Tarkoituksena on myös maksaa prostituoiduille, jotta nämäkin voisivat osallistua lakkoon. Lisäksi lakkoon on pyydetty mukaan kinastelevan parivaljakon vaimoja.

Aika näyttää, miten viikon kestävän iltaisen päänsäryn taktiikka toimii, mutta ihmisen konkreettisiin tarpeisiin vaikuttavalla toiminnalla on tehoa. Mieleen muistuu tarina Suomen metalliliiton legendaarisesta lobbaajasta Matti Putkosesta, joka nyttemmin on järjestön viestintäpäällikkö. Parin vuoden takaisessa lehtijutussa hän kertoi 1980-luvun pitkistä kosteista lounaista, jolloin luottamuspääomaa kapitalistin kanssa rakennettiin käsikädessä alkoholin kanssa.

Helsingin Sanomien artikkelissa hän kertoo, kuinka neuvottelut alkoivat vielä 1980-luvulla asetelmasta: “Metalliliiton mies sanoi työnantajalle, että sinä olet riistäjäkapitalisti, ja työnantaja vastasi, että sinä olet ahne ja tyhmä punikin poika.” Kun neuvotteluja jatkettiin aterioimalla ja saunomalla, muuttui vastakkainasettelu olotilaan “että perkele, tehdään sopimus - mutta muista sitten...”

Suomessa vastakkainsettelun lieventämisessä käytettiin viinaa, kun Keniassa samaan päämäärään pyritään makuukammari rauhoittamalla.

Ideoloigisilla kiistoilla on se paha taipumus, että se tekee ihmisitä jääräipäitä – ihmisiä, jotka kulkevat vain laput silmillä ja korvatulpat korvilla. Vaihtoehtoisille ajatuksille ei ole sijaa.

Monesti ideologisella tasolla käytävässä keskustelussa on se vika, että se muuttuu pelkäksi juupas-eipäs-väittelyksi tai liikkuu liian korkealla tasolla. Siitä muodostuu jähmeä pysyvyyden olotila.

Näin ollen vaihtoehto löytyykin usein jostain ulkopuolelta, esimerkiksi seksilakosta, viinasta tai luonnonkatastrofista – asiasta jolla on ihmisen välittömään hyvinvointiin jokin konkreettinen vaikutus. Järkipuheeseen tarvitaan aina jokin käsinkosketeltava yllyke.

Aku Karjalainen