Kolumnit
Vapaassa Sanassa julkaistuja toimittajien kolumneja. Keväällä 2009 kolumneja on kirjoittanut Aku Karjalainen.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn kautta harjoittelijoita. Monikulttuurinen Toronto ja sen mediakenttä ovat todennäköisesti mielenkiintoinen kokemus. Muuhun palkkaamiseen VS:llä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Hakemukset hoitaa CIMO Helsingissä. Lue tästä mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

AKU KARJALAISEN KOLUMNEJA VAPAASSA SANASSA KEVÄÄLLÄ 2009

Tiedä mitä pistät suuhusi

Reilun kymmenen vuoden aikana olennainen osa uutisvirtaa ovat olleet mitä erilaisimmat ruokaskandaalit. Kaikki alkoi hullun lehmän taudista eli BSE:stä vuonna 1996, minkä jälkeen erilaisten ruokaskandaalien virta on ollut lähes loputon: suu- ja sorkkatauti Britanniassa, syöpää aiheuttava dioksiini eläinrehussa Belgiassa, kasvismyrkkyä saksalaisessa luomurehussa ja elintarvikkeissa, maailmanlaajuinen lintuinfluenssa sekä viimeisimpänä melaniinin myrkyttämä maitojauhe Kiinassa. Eikä viime viikkoina ihmisiä pelottanut sikainfluensakaan ole ollut vaikuttamatta siihen, kuinka usein kimpale sikaa sujahtaa ostoskoriin.

Ja tämä on vain jäävuoren huippu, lukuisia pienempiä tapauksia on ilmennyt jatkuvasti ympäri maailman.

Onko skandaaleilla sitten ollut vaikutusta ihmisten kulutustottumuksiin? Ei ole varmasti sattumaa, että esimerkiksi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa luomutuotteet ovat kasvattaneet valtavasti suosiotaan.

Suomessa vähittäisruokakauppaketju Ruokakesko tutki viime vuonna, kuinka hyvin kuluttajat muistavat erilaisia ruokaskandaaleja. Joka kolmas muisti hullun lehmän taudin spontaanisti, kun taas autettuna jokainen. Taudilla on myös ollut vaikutusta kulutustottumuksiin, sillä taudin seurauksena moni vastaajista ilmoitti vähentäneensä naudan lihan käyttöä tai siirtyneensä pääasiassa kotimaisen lihan käyttöön.

Näyttääkin siltä, että ihmisten usko elintarviketjuun
on vuosien aikana horjunut rajusti. Ruokaskandaalien syinä ovat olleet toisaalta tuotannon valvonnan puute, mutta myös jatkuva pyrkimys yhä tehokkaampiin tuotantotapoihin.

Epärehellisyys on saanut kukkia vapaasti, sillä samaan aikaan ihmiset ovat loitontuneet maaseudusta ja maatalouden tuotantomuodoista. Pitkään kuluttajille riitti, että kauppojen hyllyt pursusivat yhä halvempia tuotteita.

Ihmiset eivät enää tiedostaneet tai edes välittäneet siitä, millaisessa todellisuudessa heidän ruokapöytänsä antimia kasvatettiin. Päässä eli vahvasti mielikuva siitä idyllisestä maalaismaisemasta, joka oli ollut aikoinaan mummolassa tai läheisellä kotiseututilalla.

Niinpä erilaiset ruokaskandaalit murensivat rajusti tätä kiiltokuvamaista käsitystä. Suomessa mieltä avartavien skandaalien sarjaan voi liittää vielä parin vuoden takaisen kohun Oikeutta eläimille -järjestön kanaloissa ja navetoissa salaa kuvaamat videonauhat, jotka paljastivat niin eläinten hoitoon liittyneitä epäkohtia kuin myös sen todellisuuden, jossa muun muassa karjaa kasvatetaan.

Vaihtoehtojakin on. Eräs ystäväni vieraili hiljattain pienessä venäläiskylässä, jossa monet ruokakunnat elivät edelleen omavaraistaloudessa. Kasvikset ja juurekset saatiin omalta kasvimaalta, ja aika ajoin yksi navetassa röhkivistä sioista pistettiin lihoiksi. Jos lihaa ei ollut, sitä ei syöty. Ruokaketju oli luonnollinen osa ihmisten arkipäivää.

Myös puutarhanhoito harrastuksena on lisännyt suosiotaan. Nykyään esimerkiksi trenditietoinen rokkari voi hoitaa kasvimaataan uskottavuuttaan menettämättä.

Tiedostaminen ja välittäminen ovatkin keskeinen osa sitä, miten epäkohdista päästään eroon. Erilaiset skandaalit ovat merkki siitä, että rajat ovat tulleet vastaan. Uusia toimintatapoja on pakko kehittää. Vaikka välillä muisti saattaakin pätkiä hintalapun edessä, ei skandaaleihin pidä suinkaan turtua, vaan muistaa niiden perimmäinen viesti.

Aku Karjalainen