Kolumnit
Vapaassa Sanassa julkaistuja toimittajien kolumneja. Keväällä 2009 kolumneja on kirjoittanut Aku Karjalainen.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn kautta harjoittelijoita. Monikulttuurinen Toronto ja sen mediakenttä ovat todennäköisesti mielenkiintoinen kokemus. Muuhun palkkaamiseen VS:llä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Hakemukset hoitaa CIMO Helsingissä. Lue tästä mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

AKU KARJALAISEN KOLUMNEJA VAPAASSA SANASSA KEVÄÄLLÄ 2009

Anna ristiriitojen kukkia

Ristiriitaisuus tekee ihmisestä tai asiasta mielenkiintoisen – tai ärsyttävän – kaikki riippuu näkökulmasta. Välillä tämä epäsuhta aiheuttaa positiivisen sykähdyksen rinnassa. Esimerkiksi kun huomasin, että megalomaanisen Microsoftin nokkamies ja maailman rikkain henkilö Bill Gates on myös maailman suurin hyväntekijä, sai paholainen yllensä aivan uudenlaiset vaatteet.

Paras kasvualusta ristiriitaisuuksille on kuitenkin politiikka. Esimerkiksi Palestiinaa hallitseva Hamas-puolue on monille, kuten Yhdysvalloille, terroristijärjestö, mutta palestiinalaisille itselleen se merkitsee puolueen lisäksi organisaatiota, joka ylläpitää sairaaloita ja kouluja. Hirviökin voi olla kaunotar.

Joskus pään nyökyttelyn sijaan tekisi mieli karjaista ”Ei näin” tai vielä brutaalimmassa mielentilassa kielelle saattaa herähtää kirosanojen saattelemana ”Miten hölmö ihminen voi ollakaan!” Silloin reaktion aiheuttaa toisen henkilön ajattelemattomuus tai yksioikoinen mielipide.

Välillä vastaan tulee kuitenkin tilanne, että ei oikein
tiedä, mitä mieltä pitäisi olla. Tähän ongelmaan törmäsin, kun sukelsin pari vuotta sitten ensimmäisen kerran Vietnamin sodanvastaisen protestiliikkeen historiaan. Etenkin katolinen pappi, jesuiitta, runoilija, rauhanaktivisti ja oikeuden tuomitsema rikollinen Daniel Berrigan oli vaikea pala nieltäväksi. Vaati varsin syvällistä tarkastelua ennen kuin ymmärsin, mitä hän oikein halusi. Uskonnollinen retoriikka tuntui vieraalta, mustien oikeuksien ajaminen ja köyhien auttaminen teki minusta melkein miehen fanin, mutta ajautuminen suoraan toimintaan periaatteella ”tarkoitus pyhittää keinot” merkitsi jälleen uutta kysymysmerkkiä – mikä mies hän oikein onkaan.

Ristiriitaisuudet tekevät ihmisestä inhimillisen. Se on merkki siitä, että ihminen ajattelee, muokkaa mielipiteitään tilanteen mukaan. Eikä mielipide voi aina olla tarkkaan harkittu, sillä tiedon puutteella, vakuuttavien henkilöiden mielipiteellä sekä tunteella on vaikutuksensa.

Tietyn elämäntavan tiukka ja puritaaninen noudattaminen tekee ihmisestä puolestaan fanaattisen. Silloin ihminen taivaltaa elämäänsä silmälaput silmillään, mielessä ei ole tilaa uusille oivalluksille. Se on epäinhimillistä.

Moniulotteisten ristiriitaisten piirteiden huomaaminen on myös rasittavaa. Se haittaa ihmisten tavanomaista taipumusta asioiden luokitteluun, ja luokittelunhan tarkoitus on helpottaa elämää. Kun tietää, että muut seurueessa ovat uskonnollisia, ei välttämättä kannata aloittaa keskustelua ateismin hienoudesta. Tai jos tietää, että kyseessä on arvokas illallinen, ei paikalle kannata saapua samoissa tamineissa kuin eilisen illan rokkikonserttiin.

Aina ihmisen moniulotteinen luonne ei kuitenkaan estä luokittelua, ja silloin luonnehdinta tehdään epäoikeudenmukaisesti jonkin pienen yksityiskohdan perusteella. Esimerkiksi ystävällinen luonne on helppo tulkita myös mielistelyksi. Tällöin kyse on arvottamisesta.

Jos arvottamisen kanssa kannattaa olla varuillaan, tulee hälytyskellojen soida heti sanan objektiivinen havaitessaan. Monesti kuulee ihmisten tulkitsevan asioita objektiivisesti, ikään kuin tuomarina asioiden ulkopuolelta. Objektiivisten tarkkailijoiden mukaan he eivät ole alttiita millekään vaikutteille, he ovat sammuttaneet mielensä kaikelta tältä.

Tällainen objektiivisuus on kuitenkin mahdotonta. Ihminen muodostaa mielipiteitä aina jostakin asemasta, on se sitten yhteiskuntaluokka, varallisuusasema, maailmankatsomus tai kateellinen suhtautuminen muihin ihmisiin. Varmaa kuitenkin on, että mielipide ei ole koskaan puolueeton. Se ottaa aina kantaa johonkin. Kun tiedostaa nämä vaikutukset, on mahdollista mielekkäämpään tulkintaan. Ehkäpä silloin päästään lähemmäksi sitä objektiivisuuttakin.

Aku Karjalainen