Kolumnit
Vapaassa Sanassa julkaistuja toimittajien kolumneja. Keväällä 2009 kolumneja on kirjoittanut Aku Karjalainen.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn kautta harjoittelijoita. Monikulttuurinen Toronto ja sen mediakenttä ovat todennäköisesti mielenkiintoinen kokemus. Muuhun palkkaamiseen VS:llä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Hakemukset hoitaa CIMO Helsingissä. Lue tästä mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

AKU KARJALAISEN KOLUMNEJA VAPAASSA SANASSA KEVÄÄLLÄ 2009

Negatiivisuudella on rajansa

Viime aikoina televisiota, radiota tai sanomalehtiä seurannut ei ole voinut olla välttymästä eriskummalliselta pohjoisamerikkalaiselta poliittiselta ilmiöltä: poliittiselta vastamainokselta.

Viime viikolla konservatiivisen puolueen mainoskampanja valtasi tiedotusvälineiden mainos- ja palstatilat. Mustamaalauksen kohteeksi joutui gallupien suosiossa kylpevä liberaalien puheenjohtaja Michael Ignatieff. Mainoskampanjan viesti on selvä: Ignatieff on elitistinen pitkään yhdysvaltain huippuyliopistossa työskennellyt kosmopoliitti, joka ei ole koskaan ollut sitoutunut täysillä Kanadan kohtaloon.

Kampanjalla on kuitenkin oma surkuhupaisa puo-lensa. Väkisinkin mieleen hiipii vaikutelma siitä, että nyt ollaan käyttämässä temppupussin viimeisimpiä eväitä. Omilla poliittisilla avuilla ei valtaa saada enää pidettyä, vaan vastapuoli on pystyttyvä määrittelemään vieläkin toivottavammaksi kuin itse. Joidenkin lehtitietojen mukaan nämä temput maksavat 600 000 dollaria viikossa, mutta puolueesta vakuutellaan, että uhraus kannattaa.

Vaikka eurooppalaisesta näkökulmasta ilmiö tuntuu kovin vieraalta, on negaatioiden käyttäminen melko inhimillistä. Asioiden määrittely on paljon helpompaa juuri sen kautta, mitä emme ole kuin julistaa, mitä arvoja edustamme. Muulla tavallla käsitteiden tai asioiden määrittely on paljon vaikeampaa. Oikeanlaisen mielikuvan rakentaminen vie aikaa, etenkin jos sitä pitää tehdä muutaman virkkeen tiivistelmillä.

Vaikka viesti saattaakin mennä helposti perille, on periaate jollakin tapaa outo. Ensin vedetään esille kaikki mahdolliset epäkohdat ja vasta sitten oma sanoma. Tällöin oman olemassaolon oikeutus löytyy toisen epäkohdista, ei omista vahvuuksista.

Negatiivisella lähestysmistavalla on kuitenkin se paha taipumus, että negatiivinen asenne saattaa heijastua myös lopputulokseen. Tämä tuli erinomaisesti esille dokumentissa A Hard Name, jossa joukko entisiä kanadalaisia vankeja kertoo elämästään telkien sisällä ja taistelustaan, jotta vankilan muurit pysyisivät kaukana takana. Yhteistä vankien elämänkohtaloille oli se, että he ponnistivat hyvin rikkonaisista ja epätoivon sävyttämistä perheistä. Realistista vaihtoehtoa rikolliselle tielle ei oikein tuntunut olevan.

Koko heidän elämänsä ajan viranomaiset olivat näyttä-neet negatiivista puoltaan, esimerkiksi etsineet kaikkia mahdollisia virheitä, joita he olivat tehneet tai sijoittaneet heidät poikakotiin, joissa hyväksikäyttö oli arkipäivää. Elämästä oli puuttunut sellainen mahdollisuus tai positiivinen yllyke, joka olisi vetänyt heidät kaidalle tielle. Syytä käyttäytymiseen ei yritetty etsiä, vain keino niiden rankaisemiseen.

Moniulotteiseen ongelmaan pitäisi suhtautua myös moniulotteisesti – ei vain negatiivisesti.

Aku Karjalainen