Kolumnit
Vapaassa Sanassa julkaistuja toimittajien kolumneja. Keväällä 2009 kolumneja on kirjoittanut Aku Karjalainen.

Toronto uudelle?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle? Kaupungin "vanhat suomalaiset" varmasti yllättävät nykysuomalaisen, mutta kokemus voi olla kiinnostavakin.

Meille töihin?
Vapaa Sana ottaa vastaan Suomesta Centre for International Mobilityn kautta harjoittelijoita. Monikulttuurinen Toronto ja sen mediakenttä ovat todennäköisesti mielenkiintoinen kokemus. Muuhun palkkaamiseen VS:llä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Hakemukset hoitaa CIMO Helsingissä. Lue tästä mitä Vapaa Sana edellyttää.

Mikä ihmeen Vapaa Sana?

Vapaa Sana on riippumaton viikkosanomalehti, joka ilmestyy kerran viikossa Torontossa. Lehden nimi periytyy 1930-luvulta.

Nimi johtaa joskus lehteä tuntemattoman pitämään Vapaata Sanaa ns hengellisenä lehtenä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Näillä sivuilla tarjoamme poimintoja sisällöstä, emme koko aineistoa. Vapaa Sana on tilauspohjainen lehti. Vuosikerta maksaa Kanadassa 100 dollaria ja GST-veron, nopeammin kirjepostina 150 dollaria.Tilaukset numeroon 1(416) 321 0808, klo 10-13 Toronton aikaa arkisin.

Yhtiömme

Kustannusyhtiö Vapaa Sana Press julkaisee viikkosanomalehtiä Vapaa Sana (Toronto) ja Canadan Sanomat (Thunder Bay). Yhtiön internetsivustot ovat www.vapaasana.com, www.canadansanomat.com ja www.finnishcanadian.com.

Yhtiön omistajapohja käsittää toistakymmentätuhatta kanadansuomalaista.

Kyselyjen johdosta ilmoitamme, että internetosoite vapaasana.net ei liity tämän kustannusyhtiön toimintaan.

Historiamme

Kesällä 2008 ilmestyi Lauri Toiviasen kirja Vapaan Sanan vaiheista. Tämän linkin takana voitte lukea myös VS:n 75-vuotisjuhlanumeron reportaaseja ja haastatteluja.

AKU KARJALAISEN KOLUMNEJA VAPAASSA SANASSA KEVÄÄLLÄ 2009

Mieti mitä kirjoitat

Ihmiset rakastavat jatkuvaa viestittelyä toisilleen. Sähköpostit, tekstiviestit, Facebook, Twitter ja erilaiset chat-palvelut ovat päivittäin kovassa käytössä. Monesti viestittely liittyy vapaa-aikaan, mutta erityisesti sähköpostin yleistyminen työpaikoilla alensi yhteydenpidon kynnystä – etenkin kun uusien älypuhelimien myötä sähköpostittelu ei katso aikaa eikä paikkaa.

Muistan vielä hyvin elävästi, kuinka edelinen esimieheni oli hurahtanut Nokian Communicator-älypuhelimeen. Sähköposteja sinkoili niin kokouksesta, työhuoneesta, junasta kuin vapaa-ajaltakin.

Soittamalla häntä oli turha yrittää tavoitella, sillä jatkuva kokoustaminen esti puhelimeen vastaamisen, mutta sähköpostiin vastaaminen tapahtui silmänräpäyksessä. Voidaankin sanoa, että pientä yksikköä johdettiin pääasiassa kännykän välityksellä.

Vaikka esimiehen tavoitettavuus on yleisesti ottaen hyvä asia, oli jatkuvissa viesteissä yksi olennainen ongelma: niistä oli välillä mahdoton saada mitään selvää. Nopean viestittelyn rasitteena on, ettei selkeä ajatus aivoista muutu sutjakkaasti selkeäksi kirjalliseksi ilmaisuksi. Kirjoitusvirheet, huonot lauserakenteet ja epäselvät ohjeet aiheuttavat vain lisätyötä eli yhä enemmän viestejä. Tällöin oma työskentely keskeytyy ja ajatus katkeaa. Viestinnän helppous rasittaakin työntekijöitä entistä enemmän.

Jatkuvalla viestittelyllä on myös paha taipumus rappeuttaa kieltämme, sillä salamannopeassa kirjoittelussa suositaan lyhenteitä ja slangisanoja. Metro-lehden artikkelissa University of Western Ontarion viestinnän opettaja ihmettelee, kuinka monien opiskelijoiden sähköpostit kuulostavat nykyään varsin tylyiltä, mutta kun heidät tapaa kasvotusten, paljastuvat he mitä mukavimmiksi henkilöiksi. Facebookissa ja Twitterissä viljelty kaverillinen ja epämuodollinen kielenkäyttö livahtaa yhä useammin virallisempiinkin yhteyksiin, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Onhan tämä sukupolvi, 20-vuotiaat, kasvattanut välittömässä kosketuksessa teknisiin vempaimiin – aina kännyköistä tietokoneisiin.

Toisaalta tämä on vain asian toinen puoli. New Scientist -lehdessä kerrotaan, että tekstiviestien lyhennekieli parantaakin kielitajua. Brittitutkimuksessa tarkkailtiin 88:aa 10–12-vuotiasta tekstaajaa. Ne, jotka käyttivät viesteissään eniten tekstarikieltä, olivat myös parhaita lukijoita. Tutkijat korostavat, että äänteillä leikittely todella petraa lukutaitoa.

Kenenkään ei varmasti tarvitse pelätä, että olisimme ihmiskunnan kielitajun tuhoutumisen partaalla, vaikka kehityssuunta onkin huolestuttava. Emme varmasti kaipaa paluuta mihinkään viktoriaanisen ajan muodollisuuteen, vaan ennemmin kohteliaan leikittelyn löytämistä. Sellaista, joka ylittää sukupolvien välisen muurin ilman valtavaa hämmennystä.

Aku Karjalainen