Syksy kiireineen on alkanut. Takana seitsemän viikkon yhdistetty työ- ja lomamatka Suomessa, synnyinmaassa. Matkan aikana sain edustaa lehteä yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä, tehdä kylpylämatkan Viroon, kiertää Suomea ristiin rastiin 6000 ajokilometrin verran, sekä tietysti tavata ystäviä ja sukulaisia. Niitä tapaamisia siivittivät kiireettömät keskustelut, yhteiset muistot ja nauru. Selvennettiin pienet sattumukset, joita ei sähköposteissa ja puhelimessa tule kerrottua.
Mikä sitten Suomessa on parasta ja miksi, saattaa lukija kysyä? Tuhansia kilometriä Suomen loistavassa kunnossa olevia maanteitä kierrettyäni vastaan, että se on luonto, järvimaisema saarineen ja teiden varsien ja kaupunkien siisti yleisilme. Koko maa etelästä on pohjoiseen on hyvin kaunista, vaihtelevaa maisemaa. Se on metsän tuoksu sateen jälkeen, linnun laulu, tuulen suhina, auringon paiste. Se on ruisleipä, omenaleivos, punaiset manssikat, kuppi kuuma torikahvilassa.
Mutta se, mitä loppujen lopuksi kaikkein eniten olen kaivannut ja mistä 21:n Kanadassa vieteyn vuoden jälkeenkin osaan nauttia Suomessa ollessani, on suomen kieli, sanaleikit ja sanonnat, jonka ymmärrän tarvitsematta miettiä sen suuremmin. Silloin tunnen, että on mahtavaa kuulua joukkoon, olla suomalainen suomalaisten keskellä.
Suomi on hyvä matkailumaa, laadukas ja mielestäni kohtuuhintainen. Matkailukohteiden mainonta on rehellistä, ja matkailijana koin, että sain vastineen odotuksilleni käydessäni kylpylälomalla Pärnussa ja ruskaretkellä Lapissa, teatterissa, vieraillulla Porvoon kirkossa, ja vanhassa kaupunginosassa tai Haikon kartanossa.
Lappiin, Leville tehdyn matkan aikana koin Lapin luonnon jylhät maisemat ruskaloistossa. Tämän matkan häikäisevät ruskamaisemat ja pohjoisen taika olisi mielestäni jokaisen joskus koettava.

Ounasjoki virtaa
villinä ja vapaana

Rovanimeltä Kittilään mahtavana maisemaseuralaisenani virtasi villinä ja vapaana oleva Ounasjoki, joka on suurin on suurin kokonaan Suomen rajojen sisällä olevista rakentamattomista joista. Joen latvavedet saavat alkunsa Norjan ja Suomen väliseltä erämaa-alueelta. Maaston keskikorkeus on latva-alueilla 450 m, mutta vaarojen lakialueet kohoavat yli 600 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Ounasjoki saa alkunsa Ounastunturin juurella sijaitsevasta Ounasjärvestä, joka sijaitsee Enontekiön kunnassa. Ounasjoen historia alkaa kivikaudelta, Litorinameren ajoilta, noin 5 500 vuotta sitten, jolloin Ounas- ja Kemijoen suistot olivat nykyisen Rovaniemen alapuolella, ns. Kuolasuvannon seudulla. Silloisen Ounasjoen alajuoksun varrelta, Sinetän Lamminvaarasta, on tavattu 7 000 vuotta vanhan asutuksen jäänteitä. Tiedetään, että alueella on tuolloin elänyt voimakas kyläyhteisö. Kun pohjoisen asuttaminen 1400-luvulla varsinaisesti alkoi, oli Lapissa rikkaat kalavedet ja hyvät pyyntimaat. Ne vetivät väkeä pohjoiseen; uudisasukkaat nousivat jokia kesä kesältä ylemmäksi. Sivuhaarojen varsilta löytyivät erämaajärvet, joihin syntyi kalapirttejä. Ne kasvoivat myöhemmin nykyisiksi taloiksi ja viljelymaiksi. Jo paljon aikaisemmin, vuosina 200–800 jKr., käytiin Kemijoen alueella lohen kesäpyynnissä. Pohjoisen jokien kalavarat tunnettiin laajalti. Pirkkalaiset ja karjalaiset eivät tyytyneet verotusmatkoihin, vaan asettuivat vauraisiin jokilaaksoihin asumaan, kaskesivat kuohkeat joenvarsipellot, tekivät heinän luonnonniityiltä ja alkoivat viljellä maata. Pohjoisen jokikulttuuri syntyi samalla kun uudet asukkaat työnsivät alueella eläneitä saamelaisia ylemmäksi Lapinkorpeen. Kymmenen virran maan Pyhäjoelta Kemijokeen omistivat keskiajalla karjalaiset. Kuningas Maunu Eerikinpojan määräyksestä joen omistusoikeus perustui lakiin “kellä ranta, sillä vesi”. Kalastussaaliista puolet kuului pyytäjälle, toinen puoli kuninkaalle. Koska saalismäärät olivat silloin pyyntitapojen kehittyessä huomattavat, oli kuninkaan saama hyöty merkittävä. Jokivarressa kalastettiin runsaasti. Lohen ja siian nousu merkitsi elannolle paljon, ja lisäksi jokivarren asukkailla oli kalapirttejä hyvin kalaisilla erämaajärvillä.

Pärnussa hyvässä
hoidossa

Jo toistamiseen Pärnusta Tervis-kylpylässä lomalla käyneenä uskallan sanoa, että varmasti jokainen löytää sieltä soveltuvimman vaihtoehdon, kylpyläloman, hotelliloman tai kauneusloman. Perinteikäs puisto-ja merinäköalojen ympäröimä Tervis-kylpylä on ollut vanhemman väen suosikki vuodesta toiseen. Viron liityyttyä Euroopan Unionin jäseneksi ovat myös ruotsalaiset ja saksalaiset nuoret löytäneet paikan.
Rauhallisella merenranta-alueella vajaan puolen kilometrin päässä keskustasta sijaitsevan kylpylän seitsemän rakennusta on liitetty toinen toisiinsa lasikäytävillä, joten hoidot, palvelut ja vapaa-ajan ohjelma ovat kaikki saman katon alla.
Tervis tunnetaan erityisesti luu- ja niveltautien, sydän- ja verenkiertovaivojen sekä ääreis- ja keskushermoston häiriöiden hoitoon keskittyneistä palveluistaan. Monipuoliseen hoitovalikoimaan kuuluvat mm. vesihoidot, venytyshoidot, hieronnat, mutahoidot, suolakammiohoidot, parafiinihoidot ja sähkö- ja magneettihoidot. Kylpylässä on myös hammaslääkärin ja nenä-, kurkku- ja korvalääkärien vastaanotot sekä kauneushoitola, josta saa myös kampaamopalveluita. Iltaohjelmaa tarjoaa kylpylän kulttuurikeskus, jossa järjestetään esimerkiksi tansseja, kansantanssiesityksiä ja konsertteja.
Maineikkaana kylpylä- ja kulttuurikaupunkina tunnettu Pärnu on toivottanut kylpylävieraita tervetulleiksi jo 1800-luvun puolivälistä asti. Riianlahden rantaa somistava kaupunki edustaakin edelleen perinteisempää virolaisuutta kuin viime aikoina kansainväliseksi kehittynyt Tallinna. Monipuolisia kylpylä- ja virkistyslomavaihtoehtoja tarjoavassa Pärnussa viihtyvät sekä aktiivista lomaa etsivät perheet että perinteisiä hoitoja arvostavat kylpylävieraat.

Pirjo Hirvonen