Kuorolaiset eivät säästelleet
ylisanoja Pohjois-Amerikan kiertueen viimeisen konsertin jälkeen.
Toronton yliopiston kampuksella sijaitseva historiallinen Hart House
Hall oli valloittanut turkulaisten sydämet.
”Upea sali. Erityisen hyvä täällä on laulaa.
Akustiikka on ehjä”, kuvailee flyygelinkin ääressä
konsertin aikana esiintynyt Martin Segerstråhle Brahe Djäknarista.
Vaikka kuoroilla oli takana kahden viikon matka, väsymys ei
näkynyt esiintymisessä. Torontolaisyleisö oli onnekas
saadessaan seurata kuoron viimeistä kiertue-esitystä.
Tunnelma oli rento. Konsertteja kuorot olivat pitäneet Bostonissa,
New Havenissa, New Yorkissa, Edisonissa ja lopulta siis Torontossa.
Enkelit
ihastutti
Åbo Akademin opiskelijakuorot Florakören ja Brahe Djäknar
pitivät Hart House Hallissa yhteiskonsertin. Molemmat esittivät
niin perinteistä kuin moderniakin kuoromusiikkia.
Naisäänistä koostunut Florakören ihastutti erityisesti
voimakkaalla tulkinnallaan Tellu Turkan Enkelit-kappaleesta. Kansanrunoutta
ja modernia kuoroilmaisua yhdistänyt Enkelit oli sanalla sanoen
intensiivinen.
”Monet tulivat kertomaan, kuinka juuri Enkelit oli koskettanut”,
kertoi Florakörenin laulajiin kuuluva Hanna Kronqvist konsertin
jälkeen.
Jo vuodesta 2001 asti kuoron ohjelmistoon kuulunut teos sai myös
Hart House Hallin yleisöltä raikuvat aplodit. Tulkintaa
ei haitannut yhtään se, että teokselle ei löytynyt
käännöstä ohjelmalehtisestä. Liikkeen ja
musiikin kieli on universaali.
Hart House Hallin konsertti päättyi kuorojen yhteisesiintymiseen.
Muutaman extrakappaleen aikana myös kuoronjohtaja Ulf Långbacka
liittyi kuoron riveihin.
Kuorojen loppuiltakin meni laulaessa. Juomalaulujen siivittämänä
kuorot aloittivat railakkaan karonkan Hart House Hallissa. Torontolainen
isäntäkuoro Hart House Choral piti vierailleen coctailtilaisuuden
ja vei turkulaiset paikalliseen pubiin.
Uusia
suhteita
Kuoronjohtaja Ulf Långbacka sanoi kuorojensa selvinneen kiertueurakasta
hyvin.
”Äänet olivat kunnossa”, hän totesi konsertin
jälkeen.
Tämän kuultuaan Brahe Djäknarin Anders Riska paljasti,
että kiertue oli ollut helppo verrattuna edelliseen.
”Vuonna 1997 meillä oli viisitoista konserttia kahdessa
viikossa, nyt vain viisi. Kuoron talous on niin hyvässä
kunnossa, ettei tarvinnut rahan takia laulaa”, hän kehaisee.
Kuorot olivat rahoittaneet matkan lähinnä apurahoilla.
Osan matkasta kuorolaiset joutuivat kuitenkin rahoittamaan itse.
Matka oli ollut kuitenkin joka sentin arvoinen.
Laulajille oli jäänyt matkan aikana myös vapaa-aikaa.
Se näkyi Anders Riskan mukaan siinä, että kuorolaisista
koostuvien pariskuntien määrä lähes tuplaantui
kiertueella.
”Pariskuntia on ainakin viisi enemmän nyt kuin Suomesta
lähtiessä”, hän laskeskelee. Uusien ihmissuhteiden
lisäksi kiertueella koettiin muutakin jännittävää:
toinen kuorojen busseista ruttasi Yhdysvaltojen puolella henkilöauton.
Kuorolaiset selvisivät tapahtumasta onneksi vain säikähdyksellä,
sillä henkilövahinkoja ei sattunut.
Viikko
lomaa
Florakörenin puheenjohtaja Johanna Rosenqvist oli erittäin
tyytyväinen kiertueeseen ja lupasi kuorolleen viikon loman
ennen syyskauden harjoitusten alkamista.
”Kohta harjoitellaan joululauluja”, hän kuitenkin
varoitti laulajia.
Ulkomaanmatkojen suhteen kuorot aikovat ottaa lähiaikoina kevyemmin.
Tämänsyksyinen Pohjois-Amerikan kiertue oli niin mittava,
ettei tulevaisuudessa ole luvassa vastaavaa ponnistusta.
”Joka vuosi on kuitekin päästävä ulkomaille,
joten eiköhän me jotain keksitä”, totesi puheenjohtaja
väsyneenä mutta onnellisena ennen kotimatkaa.
Johanna Rosenqvistille matkasta jäi erinomaiset muistot. Erityisen
ihastunut hän oli New Yorkiin.
Myös Toronto löysi omat ystävänsä:
”Tämä on ihan jotain muuta kuin New York. Täällä
voi hengittää”, sanoo Martin Segerstråhle,
jonka kanssa samoilla linjoilla oli Florakörenin Hanna Kronqist:
”Torontoon tuli kuin kotiin, sillä tämä on
hyvin eurooppalainen kaupunki. Ihmiset ovat ystävällisiä
ja avoimia.”
”Ja täytyy sanoa, että täällä oli
kerrassaan upea sali. ”, Hanna Kronqvist muistuttaa vielä.
Kuorolaisten kommenteista päätellen viimeinen konsertti
pidettiin juuri oikeassa paikassa. Hart House Hallissa, Torontossa.
Emma-Leena Ovaskainen,
teksti ja kuvat |
