Etusivulle
Uusin pääkirjoitus
Artikkelit
News in english
Tapahtumia
Yhteystiedot
Kirjakauppa

Tilaukset
Linkit
Lukijoiden mielipiteitä
Hintoja ilmoittelusta

UUTENA TORONTOSSA?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä voi tarjota tulokkaalle?






 

“Yritys AC antoi hyvän pohjan elämälle”
-urheiluseuran entiset aktiivit kokoontuivat seuran 100 vuotisjuhlapiknikille

Kanadassa on elänyt vahvana suomalainen työväen urheiluseuraperinne: maassa on ollut suomalaisten perustamia vasemmistolaisia urheiluseuroja 1900-luvun alun vuosista lähtien. Urheiluseurat, joiden nimet tyypillisesti heijastelivat positiivisia ominaisuuksia kuten Yritys, Into, Ahkera –nimistä saattaa päätellä, toivat yhteen niin nuoret ja vanhat, miehet ja naiset. Seurojen toimintaan kuului olennaisena osana myös kulttuuri näytelmien, tanssien ja musiikin muodossa. Vaikka seuroja ei enää ole olemassa, elävät ne yhä niiden parissa kasvaneiden muistoissa sekä heidän positiivisessa asenteessaan urheilua ja yleensä ruumiinkulttuuria kohtaan.
Yksi näistä urheiluseuroista, Yritys AC, vietti viime viikonloppuna Torontossa epävirallista 100-vuotisjuhlaansa piknikin merkeissä. Vaikka seuran toiminta hiipui jo 60-luvun lopulla, seuran toiminnan parissa kasvaneet halusivat muistaa yhdistystä, joka toi heidät aikoinaan liikunnan ja terveiden elämäntapojen pariin.
Torontossa toiminut Yritys oli ajastaan edellä, mitä amatööriurheiluun, erityisesti yleisurheiluun, tuli.
"Paljon ennen kuin urheilusta tuli 'iso juttu' Kanadassa, Yritys ja muut suomalaiset urheiluseurat olivat jo pitkällä amatööriurheilussa", Yrityksen entinen aktiivi Bill Heikkilä kertoo. Yrityksellä oli muun muassa olympiamittainen yleisurheilukenttä alueella , joka nykyään on osa Toronton Rowntree Mills -puistoa. "Tarmola" -nimisen työväen virkistysalueen yhteydessä sijainnutta kenttää käyttivät 30-luvulla harjoitteluunsa myös kanadalaiset olympiaurheilijat sillä samantasoisista kentistä oli tuolloin pulaa. Ei siis ihme, että tunnettu kanadalainen urheiluhistorioitsija Bruce Kidd on luonnehtinut Yritystä parhaiten organisoiduksi etniseksi urheiluseuraksi Kanadassa.

Osallistuminen kaikkein tärkeintä

Will Bohm tuli seuraan toimintaan mukaan suurin piirtein vuoden 1945 tienoilla. Seuran puheenjohtajanakin viisi vuotta toiminut Bohm kertoo, että Yritys ja urheilu on ollut hyvin tärkeässä roolissa hänen elämässään; “Sitä kautta tapasin vaimoni -sitä olennaisemassa osassa ei kai seura voi ollakaan”, Bohm vitsailee.
Seura on antanut Bohmille, vaimon lisäksi, myös terveen elämän puitteet –niin fyysisesti kuin henkisestikin. Bohmille kilpailu ei koskaan ollut urheilussa pääasia, vaan tärkeintä on ollut osanotto. “Yritys AC:n kautta olen myös saanut elinikäisiä ystäviä”, hän sanoo ja viittaa kädellään piknik-eväisiin ja keskusteluihin uppoutuneita yritysläisiä.
Vaikka seura onkin ollut suomalaisvetoinen, se on Bohmin mukaan heijastellut myös Kanadan kehitystä maana.
“Seuran jäsenistön ensimmäinen sukupolvi koostui suomalaisista, mutta seuraavassa sukupolvessa oli mukana muitakin, esimerkiksi ukrainalaisia”, hän kertoo.
“Emme siis olleet mitenkään muun yhteiskunnan ulkopuolella”.

Olympia-keihään-heittäjäksi Yrityksen riveistä
Bill Heikkilälle Yritys AC:n riveissä kilpaileminen ei tuonut ainoastaan terveitä elämäntapoja, vaan se vei miehen olympiakentille asti. Vuonna 1968 Kanadaa Meksikon olympialaisissa edustanut Heikkilä nimittäin innostui Yrityksen riveissä keihäänheitosta niin paljon, että se vei miehen urheilustipendillä Oregonin yliopistoon ja siellä keihäänheiton huippuvalmennukseen. Kanadan ennätys on Heikkilän toimesta rikkoutunut pariinkin otteeseen.
Heikkilä innostui Yrityksen kautta myös jääkiekosta, ja hän pelasikin 16-vuotiaana Toronto Maple Leafsien farmijoukkueessa Toronto Marlborosissa kunnes ymmärsi ettei “pääsisi lajissa enää pidemmälle”.
Heikkilä kirjaimellisesti kasvoi Yrityksen parissa.
“Minähän synnyin suoraan Yrityksen toimintaan”, Heikkilä, jonka molemmat vanhemmat olivat Yrityksen aktiivijäseniä, kertoo. Seuralla on ollut Heikkilän elämässä “valtava rooli”. Se paitsi aloitti hänen urheilu-uransa, niin myös antoi hänelle mahdollisuuden kokeilla eri lajeja positiivisessa ja kannustavassa ympäristössä. Yrityksen toiminta oli nimittäin varsin laaja-alaista ja lajirajojen rikkomista kannustettiin.
“Keihäänheitosta tuli erikoisalaani, mutta kun olimme nuoria teimme kaikkea yleisurheilusta voimisteluun”, Heikkilä selostaa.

Valmentaja ja urheiluselostaja
Nyt jo eläkkeelle jääneelle Heikkilällä urheilu on kulkenut mukana myös ammattiuralla. Heikkilä teki 35 -vuotisen uran Kanadan liittovaltion amatööriurheilua tukevan viraston Sports Canadan palveluksessa. Lisäksi hän on valmentanut, ja valmentaa edelleen, nuoria keihäänheitossa. Hän myös vetää keihäänheittoklinikoita lapsille sekä liikunnanopettajille, jotka haluavat tutustutttaa oppilaitaan lajiin.
"Kanadassa on niin vähän ihmisiä, jotka osaavat keihäänheittoa ja voivat opettaa sitä", Heikkilä kertoo.
"Olen huolissani lasten ylipainosta ja liikunnan puutteesta ja sen seurauksista yhteiskunnalle", hän lisää lopuksi.
Viime kesänä Heikkilä päätyi myös puolivahingossa televisioon urheilukommentaattoriksi. CBC:n Ron MacLean (Hockey Nigh in Canadan legendaarinen juontaja) nimittäin kuuli Heikkilän olevan Helsingissä viime kesäisen yleisurheilun MM-kisojen aikaan ja pyysi häntä kommentoimaan keihäänheittoa. Miehet olivat sattumalta tavanneet aikoinaan muussa yhteydessä ja vaihtaneet yhteystietoja.
Samalla reissulla Heikkilä kävi myös tervehtimässä vanhaa kilpakumppaniaan Meksikon olympialaisista, Jorma Kinnusta. Kinnunen sijoittui kyseisissä kisoissa toiseksi ja seuraavana vuonna otti haltuunsa maailmanennätyksen.

Virpi Oinonen, teksti ja kuvat

 

 




Will Bohm.


Bill Heikkilä -seuran olympialaisiin asti yltänyt kasvatti.


Toronto Yritys AC

Yritys AC on yksi vanhimmista suomalaiskanadalaisista urheiluseuroista. Sen alkuunpanija oli Karl Lehto, joka muutti Suomesta Kanadaan 24-vuotiaana vuonna 1902. Voimistelulle omistautuneena miehenä hän pyrki alusta lähtien innostamaan muita suomalaisia siirtolaisia urheiluseuran perustamiseen Torontoon. Seura perustettiin lopulta vuonna 1906 Toronton Suomalaisen Seuran (Finnish Society of Toronto) suojeluksessa.
Kahtena ensimmäisenä vuonna seura oli miehille, mutta vuonna 1908 ryhmä naisvoimistelijoita liittyi seuraan tehden seurasta kaikille avoimen.
Seuran alkupäivinä oli pulaa kunnon välineistä ja niitä jouduttiinkin usein itse tekemään käsillä olevista materiaaleista.
Uuden siirtolaisaallon saavuttua Suomesta 20-luvulla seuran toiminta alkoi toden teolla kukoistaa. Seuran yleisurheilutoiminta puolestaan hyppäsi kertaheitolla aimo loikan eteenpäin kun Canadan Suomalaisen Järjestö (Finnish Organization of Canada) vuonna 1927 osti maa-alueen Humber -joen rannalta Tarmola-nimisen kesäsiirtolan rakentamiseksi. Virkistysalueen yhteyteen rakennettiin olympiamitat töyttövö urheilukenttä, joka aikoinaan oli Kanadassa harvinaisuus.
Seuran jäsenistön määrä vaihteli epävarman työllisyystilanteen mukaan. Monien jäsenten täytyi muuttaa pois Toronton aluuelta ja takaisin töiden perässä.
Yritys AC:n lajivalikoimaan kuului voimistelun ja yleisurheilun lisäksi muun muassa kansantanssia, hiihtoa, lentopalloa ja jääkiekkoa. Myös sosiaalinen ja kulttuuritoiminta kuului olennaisena osana seuran toimintaan.
Seuran viimeiset päivät koittivat vuonna 1968 jolloin Tarmola ja sen yhteydessä ollut yleisurheilukenttä myytiin. Lopullisesti seurassa pistettiin hanskat naulaan vuonna 1983, jolloin seuran harjoitustilana toiminut Don Hall Torontossa pistettiin lopulta myyntiin.

Lähde: Sports Pioneers: A History of the Finnish-Canadian Amateur Sports Federation 1906-1986 (Jim Tester, ed)