Dokumentti, joka ”täytyi tehdä”
-Pirkko Karvonen teki elokuvan kanadansuomalaisista

Kun Pirkko Karvonen,(70), kertoi tekevänsä dokumentin suomalaissiirtolaisista Kanadassa, moni epäili projektin onnistumismahdollisuuksia. Rahoituksen löytäminen dokumenteille kun on pahamaineisen vaikeaa eikä Karvosen aihekaan ole niitä mediaseksikkäimpiä –vanhat siirtolaistarinat kun eivät nyt ole kovassa huudossa Kanadan eivätkä Suomen TV-kanavilla. Karvonen kuitenkin oli päättänyt, että elokuva täytyy tehdä ja niin hän sen myös teki -elokuva “We dare to dream” valmistuu kesäkuussa.

Pirkko Karvonen, joka muutti Kanadaan 55 vuotta sitten Forssasta, ei ole dokumentin teossa mikään eilisen teeren tyttö. Hänellä on miehensä, luontodokumentaristi Albert Karvosen kanssa Karvonen Films Ltd –niminen luontodokumenttien tekoon erikoistunut yritys. Vaikka Albert Karvonen on yrityksen varsinainen dokumentaristi, on Pirkko Karvoselle kertynyt vuosien saatossa vankka ammattitaito dokumentinteon kaikilla osa-alueilla kuvauksesta tuotantoon. Ennen tätä uusinta elokuvaa hän oli tehnyt itse useita dokumentteja -niiden joukossa palkittu elokuva suomalaisesta “Sointula” utopiayhteisöstä British Columbiassa.

Elokuva korjaa tiedonpuutetta
Karvonen kertoo idean elokuvaan kanadansuomalaisista lähteneen havainnosta, että kanadansuomalaisilla toisen- ja kolmannen polven siirtolaisilta puuttuu tietoa suomalaisten siirtolaisten historiasta.
“Luulen, että kaikki alkoi siitä kun yhtenä päivänä mieheni ja hänen ystävänsä, jotka molemmat ovat syntyneet Kanadassa, istuivat saunan lauteilla ja pohtivat, että he olisivat aikoinaan tarvinneet suomalaisia esikuvia”, Karvonen sanoo. Suomalaisten sankareiden sijaan he kun kuulivat ainoastaan suomalaisista juopoista, hän kertoo. Vaikka monet toisen polven kanadansuomalaiset eivät olekaan kiinnostuneita suomalaisuudesta, heidän lapsillaan on usein kova tarve tietää juuristaan ja suomalaisuudesta yleensä.
“Teenkin tämän elokuvan nimenomaan heidän jälkeläisilleen”, Karvonen kertoo.

Sisällissodan kaikuja
Dokumentti keskittyy kertomaan eri suomalaisryhmistä Kanadassa. Yhtenä teemana dokumentissa on kanadansuomalaisten jakautuminen sisällissodan rintamalinjan mukaan ”punaisiin” ja ”valkoisiin”. Maahanhan tuli vuoden 1918 sisällissodan aikana ja jälkeen paljon suomalaisia -erityisesti punaisia, Karvonen selostaa.
Toisin kuin Suomessa, Kanadassa sisällissotaa ei kuitenkaan ole koskaan unohdettu ja sillä on yhä, melkein sata vuotta tapahtuneen jälkeen, oma vaikutuksensa suomalaisyhteisöihin.
“Sisällissota on vielä relevantti Kanadassa, vaikka se on Suomessa jo unohdettu”, Karvonen sanoo. Hän kertookin, että tämä myöhemmin Suomesta tulleita hämmästyttävä kanadansuomalainen erityispiirre on saanut nuoremmat ikäluokat janoamaan tietoa sisällissodasta. Elokuva koittaakin valottaa ”punaisten” ja ”valkoisten” kanadansuomalaisten elämää muun muassa käsittelemällä näiden kahden ryhmän eriytynyttä sosiaalista elämää.
”Molemmilla oli esimerkiksi omat ”haalinsa” Kanadassa”, Karvonen kertoo. Tämä eriytyminen jatkui sitten vuosikymmenestä toiseen jakolinjan periydyttyä sukupolvelta toiselle, Karvonen kertoo.

Piikoja ja kaivostyöläisiä
Dokumentissa käsitellään myös omina erityisryhminään suomalaisia piikoja ja kaivostyöläisiä. Piikoja tuli Suomesta Kanadaan 1800-luvun lopulta 1920-luvulle asti.
”Suomalaiset naiset tulivat Kanadaan yksin, mikä oli niihin aikoihin erikoislaatuista”, Karvonen valistaa. He olivat myös monella tapaa edistyksellisiä, sillä he perustivat omia ammattiyhdistyksiään ja ryhtyivät ajamaan oikeuksiaan, hän jatkaa. Kanadassahan naisten oikeudet olivat vielä tuohon aikaan Suomea jäljessä, Karvonen muistuttaa.
Myös suomalaiset kaivostyöläiset toivat piikojen tapaa järjestäytyneen toiminnan mukanaan Kanadaan.
"He olivat jo Suomessa oppineet lukemaan ja ajattelemaan", hän kertoo.
”Heidät tosin leimattiin Kanadassa kommunisteiksi kun he 1900-luvun alkuvuosikymmeninä pyrkivät parantamaan vaarallisia työolojaan sekä vaativat 8-tuntista työpäivää 14-tunnin tilalle”, Karvonen kertoo.
”We Dare to dream” -dokumentille on luvassa myös jatkoa. Työn alla on nimittäin jo dokumentin toinen osa, joka käsittelee ensimmäisestä osasta poiketen enemmän yksittäisiä kanadansuomalaisia ja heidän elämäntarinoitaan. Se kulkee työnimellä ”From trappers to opera singers”, Karvonen kertoo.

Dokumentin teon kivinen tie
Dokumentin teko ei missään vaiheessa ollut helppoa –erityisesti raha on ollut suurena ongelmana. ”Moni on epäillyt etten saa tätä filmiä valmiiksi”, Karvonen kertoo. Myös Karvosen mies oli aluksi projektia vastaan.
”Hänen mielestään elokuva on liian vaikea ja kallis tehdä”, hän jatkaa.
Erityisenä kompastuskivenä on ollut Kanadan eri provinssien erilaiset säännöt dokumenttien tukemisesta. Jotta olisi esimerkiksi oikeutettu rahoitukseen Albertassa, jossa Karvonen itse asuu, pitäisi lähes koko produktion olla paikallisin voimin tehtyä ja paikallisesta aiheesta. Koska Karvosen elokuva on pakostakin koko Kanadan laajuisesta aiheesta, ei se täyttänyt rahoitusvaatimuksia.
Myös monet tv-kanavat suosivat omassa provinssissa tehtyjä ohjelmia mikä aiheutti vaikeuksia Karvosen koittaessa myydä dokumenttia paikallisille tv-kanaville Ontariossa.
”TVO esimerkiksi ostaa vain Ontariossa tehtyjä dokumentteja”, Karvonen sanoo. Albertalainen yritys ei siten sopinut kuvioihin.
Karvonen on kuitenkin onnistunut saamaan suurimman osan 90 464 dollarin budjetista katetuksi. Tällä hetkellä kassasta puuttuu vielä 25 000 dollaria, jota Karvonen on koittanut saada kasaan nimenomaan yksityislahjoituksin.
Erilaiset suomalaiskanadalaiset yhdistykset, järjestöt sekä yksityishenkilöt ovatkin lahjoittaneet rahaa elokuvaa varten.
"Olen todella kiitollinen kaikesta tuesta, jota olen saanut", Karvonen sanoo.
Vaikeata on myös ollut elokuvan editointi televisioon sopivaksi.
”Olen joutunut jättämään pois paljon hienoja kohtauksia, jotta dokumenttiin tulee sopiva draamallinen jännite ennen jokaista mainostaukoa”, hän valittelee.
Toisaalta projekti on tarjonnut myös paljon positiivisia kokemuksia.
"Antoisinta on ollut tavata kaikkia näitä ihmisiä", Karvonen sanoo -viitaten yli 60 haastateltavaansa joilla oli usein toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita kerrottavanaan.
"Se onkin yksi syy miksi päätimme tehdä dokumenttiin toisen osan, sillä kaikkia ei voinut käyttää tässä ensimmäisessä", hän sanoo.
Karvoselle on ollut positiivista myös tavata ihmisiä, joiden mielestä on todella positiivista, että hän tekee tätä dokumenttia. Myös Karvosen aluksi skeptinen mies on lämmennyt elokuvalle.
"Nyt hän on sitä mieltä, että on hyvä, että teen tätä", hän kertoo.
Jotain Karvosen omistautumisesta tälle nimenomaiselle dokumentille kertoo se, että hän on myös valmis laittamaan omaa omaisuuttaan projektiinsa.
"Minä köyhdyn tätä tekemällä", hän toteaakin lakonisesti.
”Tämä on kuitenkin jotain mitä minun täytyy tehdä -vaikeuksista huolimatta”, hän päättää.

Televisiossa dokumentti tullaan näkemään Access TV, CLT (Canadian Learning Television) ja Book TV –kanavilla.

Virpi Oinonen, teksti