Hokkaselle maalaaminen on tapa puhua

Floridan West Palm Beachista kotoisin oleva Nina Hokkanen (s.1979) teki päinvastoin kuin monet Etelän asukit ja vietti kevättalven pohjoisten viimojen ja epävakaiden säiden Torontossa.
Tammikuusta huhtikuuhun positiivisen oloinen Hokkanen on maalannut seinämaalauksia Pelastusarmeijan Toronton Jarvis Streetillä sijaitsevaan kodittomien yömajassa ja vapaa-aikanaan tutustunut kaupunkiin serkkunsa johdolla.
“Työskentelin öisin klo 23 ja aamu 6.30 –välillä, 5-6 päivää viikossa, kahden kuukauden ajan”, Hokkanen kertoo. Yömajan asukkaat vaikuttavat tyytyväisiltä raamatun tapahtumista ammentaviin, maanläheisillä väreillä maalattuihin teoksiin.
“Asukkaat ovat kiittäneet ja sanoneet arvostavansa kovasti maalauksia”, Hokkanen sanoo.
Tosin joku asukeista ilmeisesti ei pitänyt taiteesta ihan yhtä paljon kuin muut ja iski yhden maalauksen hahmon otsan kohdalle kolon, paljastaen maalauksen takana olevaa seinää.

"Liian paljon mielikuvitusta"
Taidekoulutuksen saanut Hokkanen on maalannut lähes koko ikänsä, mutta vasta nyt hän on alkanut ajatella, että maalaamisesta saattaisi myös tulla kokopäiväinen ammatti. Mitään erityisiä suunnitelmia tällä seinämaalauksista pitävällä nuorella naisella ei kuitenkaan kokopäivätaiteilijaksi ryhtymisen suhteen ole. Tähän asti hän on tehnyt satunnaisia maalaustöitä muun muassa kirkoille ja yrityksille, varsinaisten tulojen tullessa muualta. Hän toisaalta epäilee onko hän tarpeeksi bisneshenkinen tilaustöiden tekemiseen.
“Jos joku sanoo minulle, että haluan teokseen tämän, tämän ja tämän, minä sanon hänelle, että tarvitsette tehtävään jonkun toisen”, Hokkanen kertoo.
“Minulla on liian paljon mielikuvitusta”, taiteilijan vapautta arvostava Hokkanen naurahtaa.

Maalaaminen on tarve, ei harrastus
Maalaaminen on Hokkaselle ennen kaikkea itseilmaisua, ”tapa puhua”.
”Olen aina tuntenut, että minulla on pikemminkin tarve kuin halu maalata”, hän valaisee motiivejaan. Hokkanen kertoo, että maalaaminen on hänelle tapa käsitellä omia ajatuksia ja tunteita. Hän kuvaakin maalausprosessia eräänlaiseksi terapiaksi, jossa voi käsitellä vaikeita ja kipeitäkin asioita.
Toisaalta, maalaaminen voi tästä syystä olla hyvinkin vaikeaa.
”Joka kerta maalausprosessin keskivaiheilla alan vihata koko maalausta ja vannon, etten koskaan enää maalaa”, hän kertoo. Lopussa Hokkanen on kuitenkin taas tyytyväinen ja valmis ottamaan pensselit jälleen kouraan uutta teosta varten.

Pohjoisen eksotiikka
Torontoon Hokkanen tuli kokopäivätyöksi luonnehdittavasta maalausprojektista huolimatta ennen kaikkea “rentoutumaan”. Takana on avioero ja muutto Teksasista takaisin vanhempien luokse Floridaan.
Torontossa Hokkanen on viihtynyt hyvin. Hänen serkkunsa, jonka luona Hokkanen on asunut, on kierrättänyt häntä pitkin kaupunkia, joten Toronto on Hokkaselle on nyt varsin tuttua seutua. Etelän asukille pohjoisen kaupungin erikoisuudet kuten luisteluringit ja jääkiekko-ottelut ovat olleet eksoottinen kokemus.
“Myös ranskan kielen kuuleminen on ollut uutta”, hän kertoo.”Ihmiset kuitenkin vaikuttavat olevan samanlaisia kaikkialla”, hän pohtii.
Ulkomaanmatkailua Hokkanen on haaveillut jatkavansa seuraavaksi huomattavasti eksoottisemmille seuduille. Australia, Afganistan, Kiina ja Intia vilahtavat kaikki Hokkasen puheessa.
”Minua kiehtoo kovasti käveleminen jonkin seudun halki”, hän kertoo.

Virpi Oinonen, teksti ja kuvat