Kaikki lähti pyykinkuivaustelineestä
Cleaning Women hämmästyttää yleisöä omatekoisilla soittimillaan

Jos joku väittäisi tekevänsä siivousvälineillä ja muilla kodin nurkista löytyvillä tavaroilla musiikkia, saattaisi ensimmäinen reaktio olla lievä epäusko. Se on kuitenkin täsmälleen mitä (nimestään huolimatta) kolmesta miespuolisesta muusikosta muusikosta koostuva Cleaning Women -yhtye tekee. Orkesteri soittaa musiikkia, jota on yllättävän vaikea kuvailla jollekin, joka ei sitä ole koskaan kuullut. Se on hyvin rytmikästä, paikoittain melodista ja aivan taatusti omaperäistä. Toisin sanoen se on jotain, jota täytyy melkein itse kuulla (ja nähdä!).

Yhtyeen syntymähetken voi ajoittaa noin kymmenen vuoden taakse kun yhtyeen “kitaristi” Risto Puurunen havaitsi, että vaatehenkarin kilahtaessa pyykinkuivaustelineseen syntyy hyvin mielenkiintoinen ääni. Tästä oivalluksesta lähti idea muuntaa pyykinkuivausteline soittimeksi ja myöhemmin oikean yhtyeen perustaminen tämän idean ympärille.
“Aluksi oli sellainen dogmi, ettei saa olla muuta kuin pyykinkuivaustelineitä”, Puurunen kertoo. Sittemmin soittimet ovat kuitenkin kehittyneet ja tiukka periaate ainoastaan siivoamiseen liittyvien esineiden käytöstä on joustanut.

Tee-se-itse miehiä
Se, mistä Cleaning Women ei tingi, on tee-se-itse periaate. Kaikki soittimet suunnitellaan ja rakennetaan alusta asti itse olemassaolevista tavaroista. Kolmijäsenisen ryhmän soittimet koostuvat pyykinkuivaustelineestä, tavallista rumpusettiä muistuttavasta rakennelmasta sekä kitaran ja basson tehtäviä hoitavasta kielisoittimesta.
Puurunen ei heti äkkiseltään osaa sanoa mistä itse rakentamisen into on lähtenyt. “Kai se on joku tee-se-itse -geeni”, hän arvelee. "Suomalainen talonoika kun on jotenkin tottunut käsillään tekemään kaikkea", Savon seudulta kotoisin oleva Puurunen lisää.

Itse tehdyillä soittimilla musisointi vaatii kekseliään mielenlaadun, sillä erilaisten äänien esiin saaminen vaatii rakentelua ja virittelyä.
“Kyse on pitkälti ongelmanratkaisusta”, yhtyeen rumpalina toimiva Timo Kinnunen kertoo.
Hän myöntää, että joskus tekisi mieli hieman luistaa tiukasta tee-se-itse-linjasta.“Kyllähän sitä joskus on sellaisia mielihaluja, että haluaisi, että olisi esimerkiksi symbaaleja, joita on rumpusetissä”, hän pohtii. “Mutta toisaalta ei tietenkään haluaisi, että ne olisivat oikeita symbaaleja, koska se ei kuulostaisi niin originaalilta kuin Cleaning Women kuulostaa”, hän jatkaa. “Silloin pitää keksiä joku juttu joka toimisi samalla tavalla”. Tarve löytää oikea ääni johtaa siis eräänlaiseen tuotekehittelyyn, jonka kautta instrumentit muuttuvat uusien ideoiden ja tarpeiden mukaan.
Puurunen näkee itse luoduilla instrumenteilla soittamisen astetta taiteellisemmasta näkökulmasta. “Parasta on se, että pystyy rakentamaan oman absurdin maailman, sekä soundin ja visuaalisuuden kautta”, Puurunen kertoo.

Omituisten instrumenttien käyttämisessä on kuitenkin omat ongelmansa. ”Kamppeita joutuu kasaamaan kolme tuntia”, pyykinkuivaustelinebassoyhdistelmää soittava Tero Vänttinen kertoo. “Se on turhauttavaa”. Myöskään esiintymispaikat eivät aina ole tehty erikoisempia instrumentteja silmällä pitäen. ”Kukaan ei koskaan tajua meidän systeemeistä, eikä koskaan ole niitä osia, joita ollemme tilanneet”, Puurunen valittelee.
Omituisuus ei itsetarkoitus
Vaikka yleisö rakastaakin ihmetellä yhtyeen outoja soittimia Cleaning Women ei halua olla tunnettu vain instrumenteistaan. “Peruslähtökohta meillä on kuitenkin musiikin tekeminen, eikä suinkaan se, että soitetaan kummia instrumentteja”, Kinnunen muistuttaa. “Jos kummien instrumenttien soittaminen olisi ollut lähtökohta minusta tuntuu, että tämä olisi loppunut jo aikapäiviä sitten”, hän jatkaa.

Mutta erikoisuudesta on myös hyötyä, sillä se herättää uteliaisuutta sellaisissakin ihmisissä, jotka eivät muutoin ehkä koskaan törmäisi kokeilevampaan musiikkiin. Ihmiset tulevatkin usein aluksi katsomaan yhtyettä kummallisten instrumenttien takia, mutta huomaavatkin sitten myös pitävänsä itse musiikista. “Yksi Cleanin Womenin hyödyistä onkin se, että pystyy näyttämään ihmisille, että asioita voi tehdä toisinkin”, Kinnunen toteaa.
Vuosien myötä yhtyeelle onkinehtinyt Suomessa ja muuallakin muodostua jonkinlainen kulttimaine, mikä näkyy myös yleisömäärissä. “Kyllä ainakin Tavastia (Suomen tunnetuin rock-klubi) tulee täyteen nykyään”, Vänttinen kertoo.

Kanadassa positiivista yleisöä
Kanadassa Cleaning Women oli Canadian Music Week -tapahtuman kutsusta, jonka puitteissa yhtye soitti useaan otteeseen Toronton klubeilla. Lisäksi yhtye kävi esiintymässä Ottawassa ja Montrealissa.
Kinnunen kertoo, että Kanadassa yleisö näyttää olevan positiivisella tavalla uteliasta. “Tullaan ihmettelemään soittimia ja sanomaan, että vau näyttääpä mahtavalta ja odotan todella paljon, että saan kuulla teitä”, Tero sanoo. Suomessa asenne saattaa joskus olla negatiivisempi, Kinnunen arvioi. Ajatellaan, että “ei tuommoisesta voi saada irti mitään”, hän pohtii. “Mutta sekin toisaalta riippuu paljon siitä missä paikassa soittaa, että onko sellaista “kultturellia” yleisöä, joka haluaa uusia kokemuksia”, Kinnunen lisää.
Mitään suurempia eroja eri maiden yleisöissä ei yhtye kuitenkaan näe. “Kummallista kyllä, yleisön reaktiot joka puolella maailmaa ovat hyvin samanlaisia. Kiinassakin käytiin syksyllä ja sielläkin ihan samalla tavalla ensin ihmetellään, että mitä tapahtuu ja lopuksi jorataan”, Kinnunen kertoo. Kanadalaisetkin ovat noudattaneet samaa kaavaa. “Ottawassa esiintyessä ihmiset viidennen tai kuudennen kappaleen jälkeen alkoivat siirrellä tuoleja syrjään ja alkoivat tanssimaan”, Kinnunen kertoo.

Virpi Oinonen, teksti ja kuvat