Keskiyön auringon varjossa – saamelais- ja inuiittitaiteilijat esittäytyvät Hamiltonissa

"Etelässä ei tiedetä kuinka loistavaa taidetta pohjoisessa tehdään”, saamelais- ja inuiittitaiteilijoiden nykytöitä esittelevän näyttelyn kuraattori Jean Blodgett sanoo. Siksi Hamiltonin kaupungin taidegallerian “In the Shadow of the Midnight Sun: Sami and Inuit Art” -näyttely on hänestä tärkeä kulttuuriteko.

Samoja haasteita
Vuosina 2000-2005 valmistuneisiin teoksiin keskittyvä näyttely on tiettävästi ensimmäinen taidenäyttely, jossa on yhtäaikaa esillä pohjoismaiden saamelais- ja Kanadan inuiittitaiteilijoiden töitä. Idea yhteisestä näyttelystä kumpuaa inuiitti- ja saamelaiskulttuurien samankaltaisista piirteistä. Muun muassa elämäntapa, suhde luontoon, eläminen länsimaisessa valtiossa ja tietenkin pohjoinen asumisympäristö ovat yhdistäviä tekijöitä näille kahdelle kansalle, jotka eivät tiettävästi ole mitään sukua toisilleen.
Molemmat kulttuurit myös kohtaavat nykyaikana samankaltaisia haasteita: miten säilyttää oma kulttuuriperintö valtakulttuurin puristuksessa ja mitä on ylipäätänsä olla saamelainen tai inuiitti tämän päivän kaupungistuneessa ja nopeiden tietoliikenneyhteyksien läpäisemässä yhteiskunnassa?

Nykyaikaa ja traditioita
Näyttelyn Norjasta, Ruotsista ja Suomesta kotoisin olevat saamelaistaiteilijat ovat esillä hyvin monentyyppisin töin. Suomalainen Marja Helander esimerkiksi on valokuvaaja, joka käsittelee saamelaisperintöään asettamalla vastakkain modernin nykymaailman ja saamelaisuuden. Näyttelyssä on muun muassa valokuva, jossa Helander seisoo keskellä lumipeitteistä Lapin tundraa vaaleansinisessä jakkupuvussa, käsilaukku vasemmassa kädessä roikkuen.
Ruotsalainen Monica Edmondson on puolestaan lasitaiteilija, jonka erittäin monimutkaisen työprosessin tuloksena syntyneet lasityöt viittaavat saamelaisuuten epäsuoremmin.
Vaikka saamelaistaiteilijoiden töissä on käytetty hyvin monenlaisista materiaaleja, Blodgett on pyrkinyt valitsemaan nimenomaan sellaisia töitä, jotka tavalla tai toisella ovat saaneet vaikutteita saamelaisesta käsityöperinteestä. Silti näyttelyn saamelaistyöt ovat ehkä inuiittitaiteilijoihin verrattuna kaikkein lähimpänä sellaista “valtavirtataidetta”, jota saattaisi löytää modernin taiteen näyttelyistä muutenkin.
Inuiittitaiteilijoiden työt puolestaan heijastavat vahvasti inuiittikulttuurin veistosperinteitä, vaikka mukana on myös piirroksia ja grafiikkaa. Eri materiaaleista veistetyissä teoksissa on käytetty paljon esimerkiksi eläinhahmoja. Monet inuiittitaitelijoiden työt ovatkin monella tapaa traditionaalisempia saamelaistaiteilijoiden töihin verrattuna. Jos inuiittitaide ei ole entuudestaan tuttua, näyttelyssä on monia mielenkiintoisia teoksia, joiden kautta saa hyvän käsityksen inuiittiveistoksissa käytetystä tyylistä.
Myös pohjoismaissa vieraillut Jean Blodgett sanoo, että inuiitti-taide on Kanadassa enemmän esillä kuin saamelaistaide pohjoismaissa. Blodgett arvelee, että syynä on Kanadan valtio vahvempi tuki alkuperäiskansojen taiteilijoille.
”Kyse on kanadalaisesta ilmiöstä”, hän sanoo.
Näyttely on esillä Hamiltonin taidemuseossa (Art Gallery of Hamilton), Ontariossa toukokuun 7. päivään asti, jonka jälkeen se lähtee kiertueelle muualle Kanadaan. Näyttelyä koitetaan myös paraikaa neuvotella pohjoismaiselle kiertueelle.
“Toivottavasti se onnistuu, sillä sitä kautta saamelaistaide saisi enemmän näkyvyyttä Pohjoismaissa”, Blodgett sanoo.

Virpi Oinonen, teksti ja kuvat