 |











UUTENA TORONTOSSA?
Mitä kaupungin perinteinen suomalaiskenttä
voi tarjota tulokkaalle?
|
|
|
Keskiyön
auringon varjossa – saamelais- ja inuiittitaiteilijat
esittäytyvät Hamiltonissa
"Etelässä ei tiedetä kuinka
loistavaa taidetta pohjoisessa tehdään”, saamelais-
ja inuiittitaiteilijoiden nykytöitä esittelevän näyttelyn
kuraattori Jean Blodgett sanoo. Siksi Hamiltonin kaupungin taidegallerian
“In the Shadow of the Midnight Sun: Sami and Inuit Art”
-näyttely on hänestä tärkeä kulttuuriteko.
Samoja haasteita
Vuosina 2000-2005 valmistuneisiin teoksiin keskittyvä näyttely
on tiettävästi ensimmäinen taidenäyttely, jossa
on yhtäaikaa esillä pohjoismaiden saamelais- ja Kanadan
inuiittitaiteilijoiden töitä. Idea yhteisestä näyttelystä
kumpuaa inuiitti- ja saamelaiskulttuurien samankaltaisista piirteistä.
Muun muassa elämäntapa, suhde luontoon, eläminen
länsimaisessa valtiossa ja tietenkin pohjoinen asumisympäristö
ovat yhdistäviä tekijöitä näille kahdelle
kansalle, jotka eivät tiettävästi ole mitään
sukua toisilleen.
Molemmat kulttuurit myös kohtaavat nykyaikana samankaltaisia
haasteita: miten säilyttää oma kulttuuriperintö
valtakulttuurin puristuksessa ja mitä on ylipäätänsä
olla saamelainen tai inuiitti tämän päivän kaupungistuneessa
ja nopeiden tietoliikenneyhteyksien läpäisemässä
yhteiskunnassa?
Nykyaikaa ja traditioita
Näyttelyn Norjasta, Ruotsista ja Suomesta kotoisin olevat saamelaistaiteilijat
ovat esillä hyvin monentyyppisin töin. Suomalainen Marja
Helander esimerkiksi on valokuvaaja, joka käsittelee saamelaisperintöään
asettamalla vastakkain modernin nykymaailman ja saamelaisuuden.
Näyttelyssä on muun muassa valokuva, jossa Helander seisoo
keskellä lumipeitteistä Lapin tundraa vaaleansinisessä
jakkupuvussa, käsilaukku vasemmassa kädessä roikkuen.
Ruotsalainen Monica Edmondson
on puolestaan lasitaiteilija, jonka erittäin monimutkaisen
työprosessin tuloksena syntyneet lasityöt viittaavat saamelaisuuten
epäsuoremmin.
Vaikka saamelaistaiteilijoiden töissä on käytetty
hyvin monenlaisista materiaaleja, Blodgett on pyrkinyt valitsemaan
nimenomaan sellaisia töitä, jotka tavalla tai toisella
ovat saaneet vaikutteita saamelaisesta käsityöperinteestä.
Silti näyttelyn saamelaistyöt ovat ehkä inuiittitaiteilijoihin
verrattuna kaikkein lähimpänä sellaista “valtavirtataidetta”,
jota saattaisi löytää modernin taiteen näyttelyistä
muutenkin.
Inuiittitaiteilijoiden työt puolestaan heijastavat vahvasti
inuiittikulttuurin veistosperinteitä, vaikka mukana on myös
piirroksia ja grafiikkaa. Eri materiaaleista veistetyissä teoksissa
on käytetty paljon esimerkiksi eläinhahmoja. Monet inuiittitaitelijoiden
työt ovatkin monella tapaa traditionaalisempia saamelaistaiteilijoiden
töihin verrattuna. Jos inuiittitaide ei ole entuudestaan tuttua,
näyttelyssä on monia mielenkiintoisia teoksia, joiden
kautta saa hyvän käsityksen inuiittiveistoksissa käytetystä
tyylistä.
Myös pohjoismaissa vieraillut Jean Blodgett sanoo, että
inuiitti-taide on Kanadassa enemmän esillä kuin saamelaistaide
pohjoismaissa. Blodgett arvelee, että syynä on Kanadan
valtio vahvempi tuki alkuperäiskansojen taiteilijoille.
”Kyse on kanadalaisesta ilmiöstä”, hän
sanoo.
Näyttely on esillä Hamiltonin taidemuseossa (Art Gallery
of Hamilton), Ontariossa toukokuun 7. päivään asti,
jonka jälkeen se lähtee kiertueelle muualle Kanadaan.
Näyttelyä koitetaan myös paraikaa neuvotella pohjoismaiselle
kiertueelle.
“Toivottavasti se onnistuu, sillä sitä kautta saamelaistaide
saisi enemmän näkyvyyttä Pohjoismaissa”, Blodgett
sanoo.
Virpi Oinonen, teksti ja kuvat
|
|
 |

Inuiittitaiteilija Abraham Anghik Rubenin (s.1951) monisatavuotisesta
valaanluusta veistetty teos on kunnianosoitus 1800-luvun loppupuolella
tautien kouriin kuolleelle kyläyhteisölle.
Edmondsonin taiteessa puhaltavat pohjoiset tuulet
Pohjois-Ruotsin Jällivaarassa (Gällivare)
vuonna 1963 syntynyt Monica Edmondson
kertoo saavansa aineksia taiteeseensa nimenomaan omasta elämästään.
“Ja koska olen saamelainen, heijastuu se myös taiteessaani”,
hän sanoo. Mutta vaikka hän saakin vaikutteita saamelaiskulttuurista,
hän ei halua tehdä “saamelaistaidetta” ja päästä
näyttelyihin ainoastaan saamelaisuutensa vuoksi. Kansainvälistä
mainetta töillään saanut Edmondson opiskeli aikoinaan Australian
Canberra School of Artissa ja hänen teoksiaan on esillä pysyvissä
näyttelyissä muun muassa Australian kansallisgalleriassa, Tukholman
kansallismuseossa ja designin ja soveltavan taiteen museossa Reykjavikissa.
Hänen työnsä ovat myös kiertäneet erilaisissa
näyttelyissä USAssa, Australiassa ja Euroopassa.
Lasi on pohjoinen materiaali
Pohjoinen talvi ja kylmyys ovat Edmondsonille ominaisia teemoja. Hän
on asunut suurimman osan elämästään pohjoisessa ja
pohjoinen maisema puhutteleekin häntä eniten, vaikka hän
on omien sanojensa mukaan saanut vaikutteita Australiastakin.
“Lasi muistuttaa lunta ja jäätä”, Edmondson
vastaa kun häneltä kysytään miksi hän valitsi
juuri lasin materiaalikseen. Kuuluisista hiihtäjistään
tunnetussa Tärnabyn kylässä Pohjois-Ruotsissa nykyään
asuva Edmondsonin käyttämä lasitekniikka on erittäin
monimutkainen. Esimerkiksi teos “Blue Yonder, Close at Heart”
koostuu sadoista pienistä murrineiksi kutsutuista lasinkappaleista,
jotka on sitten juotettu yhteen ja muotoiltu lautasen muotoiseksi.
Monica
Edmondson on kansainvälisesti tunnustettu lasitaiteilija, joka on
viettänyt suurimman osan elämästään napapiirin
pohjoispuolella.

|
 |
 |