Haapakosken lasiesineet taipuvat mielikuviteksillisiin muotoihin

Mervi Haapakosken lasitöitä on vaikea olla huomaamatta. Värikkäät, usein mielikuvituksellisen muotoiset kulhot, lasit ja valaisimet varastavat helposti katseen ympäristössä kuin ympäristössä.
Torontoon asettunut suomalaistaitelija on tyytyväinen kotikaupunkiinsa ja niihin mahdollisuuksiin. joita se tarjoaa ammattimaiselle lasitaiteilijlalle.

Lasille vapaus liikkua
Mervi Haapakosken mukaan on kahdenlaisia lasinpuhaltajia: niitä, jotka ovat materiaalinsa suhteen “äärettömän tiukkoja”, ja haluavat puhaltaessaan hallita lasimassaa täydellisesti ja sitten niitä, joiden mielestä lasille täytyy antaa myös tilaa liikkua. Haapakoski sanoo kuuluvansa ehdottomasti jälkimmäisiin.
“Annan materiaalille mahdollisuuden viedä työtä omaan suuntaansa”, hän sanoo, vaikka suunnitteleekin puhallettavan esineen aina etukäteen joko päässään tai kynän ja paperin avulla.
Toisin sanoen “lasissa saa olla liikettä ja esine saa olla hieman kenossa ja kumossa”, hän toteaa.
Haapakosken töitä leimaakin persoonallisuus ja elävyys ja jokainen lasi, kulho ja lamppu on uniikki.
Vaikka esineet saavatkin olla hieman "vinksahtaneita", niiden turvallisuudesta ja funktionaalisuudesta Haapakosi ei kuitenkaan tingi: “Esine ei saa olla asiakkaalle vaarallinen”, hän mainitsee.

Ura käyntiin Kanadassa
Haapakosken ensikosketus Kanadaan syntyi vuonna 1992, jolloin hän opiskeli vuoden Sheridan Collegessa, Oakvillessa Ontariossa. Lopputyötänsä varten hän kuitenkin palasi Taideteollisessa korkeakouluun Helsinkiin. Hänen korviinsa oli kuitenkin kantautunut mahdollisuus työskennellä Torontossa Harbourfront Centre-nimisessä taidekeskuksessa, joka tarjoaa vastavalmistuneille taiteilijoille työskentelypaikan vuodeksi tai pariksi. Haapakoskea onnisti ja hän sai Taideteollisesta valmistuttuaan paikan keskuksesta yhteensä kolmeksi vuodeksi.
Keskus houkuttaa paljon lasitaiteesta kiinnostuneita ja Haapakoski toteaakin, että “sinä aikana huomaa kyllä menestyykö työllään vai ei”.
Haapakosken omaperäiset työt ihastuttivat kanadalaisyleisöä ja menestys oli siten sen verran vakuuttavaa, että Haapakoski päätti jäädä kaupunkiin.
Torontossa vuodesta 1994 asunut Haapakoski on viihtynyt kaupungissa erinomaisesti ja sanoo, että piti alusta asti kaupungista sen monikulttuurisuuden vuoksi. Myös se, että kaupunki on “suht rauhallinen” on edesauttanut viihtymistä.
Hän ei kuitenkaan sulje täysin pois ajatusta Suomeen muutosta jossain vaiheessa elämää. Nyt elämä on kuitenkin aikalailla uomissaan Torontossa eikä muuttoaikeita ole, vaikka avomies Fidel Perez olisi kyllä valmis muuttamaan Suomeenkin.
Lasitaiteilijalle tärkeää on toki myös suuren metropolin luomat laajat markkinat. Suomi kun tapaa usein olla lasitöistä leipänsä luovalle liian pieni paikka eikä esimerkiksi suuria tilaustöitä ole samallalailla kuin Toronton kaltaisessa suurkaupungissa. “Suomessa (lasitaiteilijat) päätyvät opettamaan ja omien töiden tekeminen jää”, hän sanoo.
Hän myös epäilee, etteivät hänen värikkäät ja usein monimutkaiset lasiesineensä oikein myisi Suomessa.
“Suomalaiset arvostavat puhtaita muotoja ja minimaalista designia”. Tällaisessa ympäristössä Haapakoski kokee olevansa omine koristeellisine ja usein värikkäine töineen “vähän kuin toiselta planeetalta”.

Juomalasit kaikkein suosituimpia
Kaikkein eniten Haapakoski myy juomalaseja, jotka ovat lasiesineistä kaikkein edullisimpia noin 30 dollarin hinnallaan. Myös viinilasit ja kulhot ovat suosittuja.
Haapakosken mukaan hänen lasiesineitään ostavat ihmiset joille “pienet ja kauniit esineet ovat tärkeitä”.
Vaikka tyypillistä ostajaa ei olekaan, monet heistä ovat usein itsekin design-alalla tai muuten “taiteiden kanssa tekemisissä”. Jotkut asiakkaat myös ostavat Haapakosken laseja vuodesta toiseen, joko itselleen tai lahjaksi. Haapakoski kertoo, että yhdeksi myyntivaltiksi onkin vakioasiakkaiden keskuudessa muodostunut esineiden kestävyys.
“Kun nämä eivät hajoa!”, ovat monet ihmiset Haapakosken mukaan todenneet.
Yksityisten ostajien lisäksi Haapakoski tekee tilaustöitä mm. ravintoloille, jotka ovat kiinnostuneita saamaan tiloihinsa omaperäisempiä valaisimia tai valon kanssa pelaavia kattokruunumaisia taideteoksia.
Haapakoski myöntää, että ei ole kovin hyvä markkinoinnissa. Hänellä ei esimerkiksi ole vielä omia nettisivuja.
“Tulossa ovat, muttei vielä ole saatu valmiiksi”, hän sanoo.
Esineiden näkyminen gallerioissa ja näyttelyissä ja se, että sana kiertää asiakkailta muille potentiaalisille ostajille ovat riittäneet pitämään Haapakosken leivässä ja vuokrat maksettuina.
Hän kuitenkin miettii, että markkinoinnin eteen pitäisi tehdä enemmän töitä. “Toisinaan on kuitenkin aikoja, jolloin on tavallaan nollatilanne, eikä ole mitään tilauksia edessä”.
Toisaalta, silloin on etuna se, että pystyy kehittelemään uusia ideoita, Haapakoski pohtii.

Haapakosken lasitöitä on esillä seuraavissa gallerioissa:

Toronto:
Muse Gallery
1230 Yonge Street
The Guild Shop
118 Cumberland Street

Ottawa:
La Fremiere & Pai Gallery
13 Murray Street

Virpi Oinonen,
teksti ja kuvat