Tähtäimessä olympialaiset

Kanada on jääkiekon kultamaa. Vaikka Torinon tämänvuotiset kisat eivät ole edes alkaneet, maa odottaa jo innolla vuoden 2010 olympialaisia Vancouverissa. Ehkä vielä kanadalaisia enemmän Vancouverin olympialaisia odottaa suomalainen Mirva Toivonen.
Jääkiekkotuomarille olympiajäillä tuomitseminen on kok uran ykköstavoite.

Lähempänä
unelmaa
Mirva Toivonen luistelee jäälle Toronton Varsity Arenalla. Hän tuomitsee naisten yliopistosarjan CIS:n peliä ja on jälleen luistimenmitan lähempänä olympiaunelmaansa. Vastakkain ovat Waterloon yliopiston Laurie Golden Hawks ja kotijoukkue Varsity Blues.
”Suomessa olin saavuttanut jo kaiken, mitä naistuomarina voin saavuttaa. Siksi muutin Kanadaan ja Torontoon.”
Tuomariksi pääseminen Torontossa on kovan työn tulosta. Mirva aloitti jääkiekon pelaamisen viisivuotiaana.
”Rupesin pelaamaan poikien kanssa kadulla jääkiekkoa vain siitä syystä, että vanhemmat sanoivat, etten saa ja en pysty. Halusin näyttää heille.”
Vastoin vanhempien tahtoa, Mirva raivasi tiensä Karhu-Kissojen naisjoukkueeseen Turussa. Sen jälkeen hän kävi urheilulukiota Aurajoen urheilulukiossa Turussa ja Mäkelänrinteen urheilulukiossa Helsingissä. Tuomariksi hän päätti tulla vasta lukion viimeisellä luokalla, kun häntä pyydettiin tuomitsemaan naisten valioleirille.
Vaikka Mirva tähtäsi koko ajan tuomariksi, hän halusi itselleen myös ammatin. Lopulta hän valmistui ravintolapäälliköksi Tampereella, Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa.
Torontoon ja Kanadaan hän muutti syyskuussa 2004 työskenneltyään tovin Englannissa ravintola-alalla. Saarivaltio ei ollut jääkiekon kanssa kasvaneelle oikea paikka, sillä maata ei varsinaisesti tunneta jääkiekostaan:
"Naisten pelivuoro oli yleensä illalla yhdestätoista yhteen. Se oli aika raskasta."

Naistuomaria
koetellaan
Kanadassa naisten jääkiekko on omalla tasollaan. Naisten yliopistosarjan lisäksi Mirva Toivonen tuomitsee tällä hetkellä myös Suur-Toronton jääkiekkoliigassa GTHL:ssä, jossa pelaajat ovat junnuikäisiä poikia.
Jääkiekkokaukalon lisäksi Mirva pitää ojennuksessa myös kahta lasta. Mirva hoitaa vapaa-ajallaan 10-vuotiasta Sydney´ä ja 6-vuotiasta Matthew´ta. Hän on myös ottanut tehtäväkseen opettaa tapoja puolitoistavuotiaalle Amigo-koiralle.
Viimeksi mainittu pitää tuomarin liikkeessä kaukalon ulkopuolella. Mirva vie koiran lenkille lähes joka aamu kello seitsemän. Lastenhoito on myös hyvää vastapainoa tuomarin työlle.
Tuomittavia pelejä on viikossa kolmesta kuuteen. Suurin osa peleistä on viikonloppuisin. Yleensä tuomarit ovat kaksi ottelua linjassa ja yhden päätuomarina.
Valtaosa Mirvan tuomaritovereista on miehiä. He ovat ottaneet naistulokkaan hyvin vastaan. Samaa ei voi sanoa jääkiekkojoukkueista.
”Uutta tulokasta testataan aina. Ja koska satun olemaan nainen, saan erikoiskohtelun. Eli minua koetellaan vieläkin enemmän. Mutta pitää olla vain tiukkana ja pelata jokainen ottelu täysillä.”
Mirva on jäällä elementissään.
”Kaukalossa on vain jääkiekko ja sen säännöt. Ei mitään muuta. Kaukalon ulkopuolelle jätetään kaikki muu ja keskitytään peliin. Pelaan joka pelin sataprosenttisesti."
Mirvan erottaa kaukalossa miehistä vain lyhyemmästä mitastaan ja vehnänvaaleasta tukastaan. Otteet ovat napakat ja määrätietoiset. Ne ovat tuomarin ehdottomia avuja.
Vaikka naiset pelaavat lajia jo olympiatasolla, monet ovat edelleen samaa mieltä kuin Mirvan vanhemmat aikoinaan, kun Mirva kokeili lämäreitä poikien kanssa pihalla, Reilan kylässä Varsinais-Suomessa.
Hänelle sanottiin, ettei hän pysty kilpailemaan poikien kanssa, poikien lajissa. Mirva on kuitenkin raivannut sitkeästi tiensä tähän saakka, ja paras on vasta tulossa. Hänet on huomattu ja uusia tuomarointitarjouksia tulee koko ajan:
”Olen täystyöllistetty. En aio ottaa pitkään aikaan uusia pelejä tuomaroitavaksi. Aion keskittyä nyt näihin liigoihin, joissa olen jo nyt tuomitsemassa. Ei pidä ahnehtia liikaa. Ensi kaudella voi sitten katsoa. uudestaan.”

Miesten
maailma
Viimeinen vihellys päätuomarin pillistä ja Varsityn peli on ohi. Vierasjoukkue voittaa ja Toronton yliopiston naisjääkiekkoilijat painuvat pukukoppiin päät painuksissa.
Myös tuomarit vetäytyvät oman kokouksensa jälkeen omaan tilaansa. Mirva saa naistuomarina oman pukukopin, mikä on luksusta.
Ei sillä, etteikö hän ole tottunut miestenkin kanssa koppinsa jakamaan.
Tämä tyttö ei pienestä säikähdä. Hän on tottunut pitämään puolensa miesten maailmassa.
”Esimerkiksi NHL:ssä ei tule koskaan olemaan naistuomareita”, epäilee Mirva, mutta lisää sen jälkeen nauraen:
”Mutta ei koskaan saa sanoa ei koskaan.”

Emma-Leena Ovaskainen,
teksti ja kuvat