Peräseinäjokelainen Aira Stark muisteli mielellään Kanadan aikojaan, niitä 43 vuotta, jotka hän vietti siellä työssä ja oman kodin haltijana. Suomeen 2003 palannut siirtolainen oli kesän 2009 Siirtolaisjuhlan haastateltavana Peräseinäjoella.
Siirtolaisinstituutin lehdessä julkaistussa haastattelussa Airi Stark kertoi vaiheistaan.

Lehden toimittaja totesi , että , tämän tästä puheessa vilahtavat yhä englannin sanat that´s right ja yes.
Lapsena opittu murren on myös palautunut puheeseen Kanadan vuosikymmenten jälkeen. Positiivinen elämänasenne ja myönteinen suhtautuminen kanssaeläjiin näkyvät maailmaa nähneen Aira Starkin olemuksesta ja välittyvät hänen mietteistään.
Aira Majakangas syntyi vuonna 1932 Peräseinäjoen Haapaluomalla. Viljelijäperheen tytär viihtyi kotoisissa puuhissa, peltotöistä hän ajoi polkupyörällä lehmien lypsyyn. Kotitilalla oli apuna hevonen, joka vaihtui 1950-luvun lopulla traktoriin.
Suvusta oli lähdetty Amerikkaan, kuten Etelä-Pohjanmaalla oli tapana. Isän Kanadaan muuttanut täti Amanda Majakangas vieraili silloin tällöin Suomessa ja sukulaistensa luona Peräseinäjoella. Elokuussa 1959 tädin vierailun aikana Kanadan olot tulivat jälleen puheeksi. Rapakon takana eläminen kuulosti lupaavalta, ja niin isä keksi, että sinnehän Airakin voisi mennä, kun ei ole naimisissakaan ja lehmiä vain lypsää kotona. 26-vuotias Aira innostui heti asiasta. Papereiden kuntoon saaminen sujui niin, että lokakuun alussa Aira oli jo lentokoneessa.
Matka Helsingistä Tukholmaan oli Airan enismmäinen lentokokemus. Kovasti se jännitti, lentokoneeseen astuessaan hän tuskin muisti omaan nimeäänkään. Hieman asiaa auttoi Peräseinäjoelta kotoisin oleva lentokapteeni. Sattumoisin Airan sisaren kanssa seurustellut pilotti katsoi Tukholmassa matkustajaluetteloa ja huomasi tutun sukunimen. Sisaren ulkonäön perusteella hän tunnisti Airan väkijoukosta ja tuli tervehtimään.
Tukholmassa oli osattava seuraavaan koneeseen, joka vei Kööpenhaminaan. Sieltä Aira selviytyi Kanadan koneeseen seuraamalla muita matkustajia. Lento vei Torontoon, jossa Manta-täti oli vastassa.
Aira sai toisen ja pitempiaikaisen työpaikkansa Vapaan Sanan ilmoituksen perusteella. Manta-tädin kanssa käytiin Mrs. Meltzerin puheilla varakkaiden kaupunginosassa Toronton Rosedalen alueella. Rouva tuli aamupäivälle sovittuun ”miitinkiin” punainen aamutakki yllään. Hän ei kysynyt edes työtodistuksia, näki varmaan ettei tuo työhön pyrkijä mikään roisto ole.
Meltzerin talonväki oli varakkaita vaatetehtaan omistajia ja kauppiaita. Myös tämä perhe oli uskonnoltaan juutalaisia, mutta perinteet heillä eivät olleet niin vahvoja kuin aikaisemmmassa perheessä. David ja Elise Meltzerin perheessä oli yksi lapsi, joka oli 9-vuotias Airan taloon tullessa. Peter oli ”pilalle passattu”, talon Lempi-kokki häntä oli passannut enemmän kuin vanhemmat. Tyypillistä oli, että pojalla oli aina kouluun lähdettäessä jotain kateissa, mistä seurasivat kovat etsinnät. Peterin syntymäpäivänä toukokuun 17. oli aina ”maharottomat juhulat”, joihin oli kutsuttu koko Toronton nuori väki.
Päärakennus oli kolmikerroksinen kartano. Ylimmässä kerroksessa eli Airan sanojen mukaan ”kolmannella lattialla” oli palvelusväen huoneet ja perhe asui muita kerroksia. Peterillä oli oma vapaa-ajanviettotilansa pohjakerroksessa kirjoineen ja äänilevyineen.
Talon kokki Lempi oli Suomesta, hän oli sen suomenkielisen työpaikkailmoituksenkin lehteen laatinut. Miespalvelija Viljo oli myös suomalaisperäinen, Turusta. Hän oli työskennellyt laivassa ja osasi tarjoilla hienommissakin juhlissa ja ”koktailpartyissa”. Myös sisäkön tehtävään palkattu Aira hoiti tarjoilua, toisinaan yhdessä Viljon kanssa.

Sisäkön
työssä

Työvuoro alkoi aamulla kello 7:30, jolloin valmistettiin ja tarjoiltiin Peterin aamiainen. Miespalvelija Viljo hoiti pojan koulukyydit ja toimi myös talon rouvan ajurina. Nämä matkat suuntautuivat usein Toronton antiikkikauppoihin, joista rouva tapasi ostaa kalliilla hinnalla lisää sitä romua, jota talossa muutenkin piisasi, kuten Aira suorasukaisesti asian ilmaisee.
Aamupäivällä vietiin aamiaistarjotin TV-huoneeseen, josta herra ja rouva noutivat aamupalansa omaa tahtiaan. Tarjottimien kanssa sai kulkea isoja portaita, silloin ei tarvinnut käyttää palvelusväen rappuja. Päivittäisiin tehtäviin kuuluivat ruoanvalmistukset ja tarjoilut, siivoukset sekä aamuisin tomujen pyyhkimiset. Viljo siivosi alakerran ja Aira ”toisella lattialla” olevan tilan.
Isäntä tapasi mennä tehtaalle iltapäivällä kahden tienoissa ja palasi kotiin kuuden maissa. Illallinen tarjoiltiin aina seitsemältä.
Hienossa talossa oli hienot tavat, ruokapöydässä käytettiin mm. Fingerpooleja eli sormikippoja. Palveliljoilla oli erikseen aamupäiväasu ja iltapäiväasu. Kylässä kävi paljon silmäätekeviä, oli illallisia ja cocktailkutsuja, joskus samana päivänä kahdetkin. Kesällä oli paljon puutarhajuhlia.
Talossa ei ollut vielä tiskikonetta, vaikka ei se rahasta kiinni ollut. Rouva kun ei itse tiskannut, niin hän ei varmaan nähnyt tarpeelliseksi koneen hankintaa, piikoja kun oli pitkät jonot. Kerran viikossa oli hopeankiillotuspäivä. Pyykkipäivänä Lempi pesi pyykin koneella ja Aira hoiti silityksen.
Kesällä Peter lähetettiin New Yorkin lähistölle ”johonkin kalliiseen paikkaan” kesään viettämään. Perheen sukulaiset vierailivat usein talossa. Rouvan Montrealissa asuva äiti tuli kylään kahdeksi viikoksi Peterin syntymäpäivän aikoihin ja yhtä pitkäksi ajaksi helmikuussa rouvan syntymäpäiville. Kolmannen kerran hän tapasi viettää pari viikkoa perheessä oman syntymäpäivänsä merkeissä lokakuussa. Palvelusväkeä muistettiin joululahjoin, perheen tehtaan tuotantoa olevin yöpaidoin ja aamutakein. Joululahjat jaettiin jouluaamuna. Palvelusväen syntymäpäiviä ei sen kummemmin vietetty, toivotettiin vain Happy Birthday!

Vapaa-ajan
shoppailua

Meltzerin puutarhaa hoiti suomalaissyntyinen Klaus. Ensitapaaminen sattui muutaman viikon kuluttua Airan taloon tultua, kun Klaus tuli tarkastamaan puutarhan tilannetta talven jäljiltä. Puutarhuri tuli keittiöön kahville ja Aira huomasi Lempin puhuvan tälle suomea. ”That´s right”, sanoo Aira minulle, ”silloon me rookasimma”. Rakkautta ensi silmäyksellä se ei ollut, mutta tästä forssalaissyntyisestä Klaus Starkista tuli myöhemmin Airan aviopuoliso.
Aira työskenteli Meltzerin perheessä kaikkiaan seitsemän vuotta. Kokki-Lempin jäätyä pois työelämästä Aira muutti paikkaa. Viiden vuoden kuluttua hän palasi taloon, kun sinne oli palkattu taas suomalainen kokki.
Klaus-puoliso toimi Bracebridgessä erään hotellin puutarhurina. Hän oli myös talvisin hotellin palveluksessa. Jäätyään pois työpaikastaan Aira muutti Klausin kanssa tämän rakentamaan taloon, joka sijaitsi 120 mailia Torontosta pohjoiseen.
Siellä joen rannalla omassa talossa oli hyvä olla. Aira asui siinä kaikkiaan 27 vuotta. Airan pestessä siellä pyykkiä ensimmäisen kerran Klaus ripusti pienen narun verannalle. Aira oli todella ylpeä siitä narusta, se oli hänen oma pyykkinarunsa.
Klaus Stark menehtyi tapaninpäivänä vuonna 1981 sydänkohtaukseen. Hänen toivomuksestaan tuhka siirrettiin Peräseinäjoen hautausmaahan. Klausilla oli ollu aavistus, että Aira muuttaa vielä takaisin synnyinseudulleen ja näin kävi.

Paluu
juurille

Airan uusi puoliso oli puolalaissyntyinen Klem, jonka kanssa vietettiin eläkeläisaikaa. Klemin kuoleman jälkeen Aira alkoi miettiä paluuta Suomeen. Hän oli vieraillut jonkun kerran Suomessa ja kotikonnuilla vuosikymmenten aikana. Hilkka-sisaren rohkaisemana hän jätti miellyttävän uuden kotimaansa vuonna 2003, matkalippu tosin sisälsi menon lisäksi paluun. Sisaret järjestivät Airalle asunnon tiedusteltuaan ensin minne hän halusi asettua, Seinäjoelle, Jalasjärvelle vai kotikylään Peräseinäjoen Haapaluomalle. Aira olisi mieluiten muuttanut Haapaluomalle, mutta tiesi ettei sieltä asuntoa löydy, joten hän valitsi Peräseinäjoen kirkonkylän. ”Ja tässä mä nyt sitten oon”, sanoo Aira uuden kotinsa lähellä entisellä kunnantalolla keskellä Peräseinäjokea.
Muttaman vuoden kokemuksella Aira sanoo, että Suomen tavoille on ollut kova opetteleminen. Kieli on sekaista, paikallispuhelut maksavat, omasta ”tiiviistä” katsomisesta pitää maksaa eli havainto on, että Suomen elämä on kallista. Mutta ilmasto on hyvin samanlainen kuin Ontariossa, joskus on siellä enemmän lunta kuin täällä.
Airalla on kaksoiskansalaisuus taskussaan ja yhteydet Kanadaan kunnossa. ”Jees, kirijootan kirijeetä ja mulla on kännykkä kansa, sillä saa vaikka kuinka pitkiä numeroota.”